Kokoomuksen lääkäritaustaiset kansanedustajat Maaret Castrén ja Ville Väyrynen ovat nähneet omin silmin, mikä Suomen sote-palveluissa on pielessä. Nyt he kertovat suoraan, minkä kaiken pitäisi heidän mielestään muuttua.

– Täällä tehdään kaikkia typeriä päätöksiä, niin kuin hoitajamitoitus yhteen kohtaan hirvittävää kakkua, Castrén sanoo työpaikkaansa eduskuntaan viitaten.

Castrénin ja Väyrysen mielestä vanhusten ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoitus kannattaisi poistaa.

– Eihän meillä ole missään muuallakaan hoitajamitoitusta: ei teho-osastolla, päivystyksessä tai leikkaussalissa, Väyrynen huomauttaa. Hän on siviiliammatiltaan gastrokirurgi ja osastonylilääkäri.

Hänen mielestään ikääntyvässä Suomessa henkilöstöresurssit eivät riitä, jos yhdelle sektorille luodaan tiukat mitoitukset.

Castrénin mukaan hoitajamitoituksen tulo sai aikaan sen, että iäkkäät eivät päässeet päivystyksestä eteenpäin, kun hyvinvointialueet kiristivät kriteerejään ympärivuorokautiseen hoivaan pääsylle.

– 96-vuotias oli neljättä vuorokautta päivystyksessä, ja poika soittaa, että äiti näivettyy sinne. Siellä hän makasi, kun hän ei päässyt eteenpäin, kun hoivakodit eivät ottaneet, koska ei ollut hoitajia, Castrén kuvailee.

Ennen kansanedustajaksi nousuaan Castrén toimi Hus Akuutin toimialajohtajana ja akuuttilääketieteen professorina Helsingin yliopistossa.

Marinin (sd) hallituksen johdolla lakiin tuli vähimmäishenkilöstömitoitus, ja sen piti nousta asteittain 0,7:ään. Orpon (kok) hallitus laski mitoituksen 0,6 henkilöön vanhusta kohden.

– Keski-Suomessa saman tien saatiin lisää paikkoja auki, kun hoitajamitoitusta höllennettiin, Väyrynen sanoo.

Maaret Castrénin ja Ville Väyrysen mielestä vanhusten hoivassa pitäisi mitata ennen kaikkea hoivan laatua. Jenni Gästgivar

Laatukriteerit tilalle

Väyrynen ja Castrén katsovat, että laatutavoitteet tulisi asettaa numeeristen normien edelle.

Hoivan laatua voitaisiin mitata Castrénin ja Väyrysen mukaan esimerkiksi sillä, onko yksikössä lonkkamurtumia ja makuuhaavoja, ovatko vanhukset ja omaiset tyytyväisiä hoivaan, pysyykö vanhuksen paino ennallaan ja miten usein vanhukset ovat päässeet liikkumaan ja pesulle.

– Vaikka meillä olisi kuinka tarkat mitoitukset, niin olemme pahasti harhateillä, jos me pelkästään tuijotamme mitoitusta. Okei, täällä on kaikilla ulosteet housuissa ja kukaan ei ole käynyt ulkona kolmeen viikkoon, mutta onneksi teillä on tarpeeksi hoitajia, Väyrynen sanoo sarkastisesti.

Miten näette sen, että jos ei olisi mitään tarkempaa mitoitusta ja kun osa alueista on kuitenkin hirveissä säästöpaineissa, niin miten viime kädessä varmistettaisiin, että hoiva on riittävän laadukasta?

– Kyllä teho-osastotkin pyörivät, vaikka siellä ei ole mitoitusta. Onko perusteltua nojata henkilöstömitoitukseen yhdellä sektorilla, kun muut kilpailevat aina niukkenevista henkilöresursseista? Väyrynen kysyy.

Castrén vastasi työssään Helsingin ja Uudenmaan erikoissairaanhoidon päivystysten toiminnasta.

– Meillä oli tarkka tieto – ilman hoitajamitoitusta – kuinka monta hoitajaa Lohjalla tarvitaan yöllä, kuinka monta tarvitaan Porvoossa, kuinka monta Meilahden Siltasairaalassa. Aivan eri mitoitus, kun potilasryhmät olivat erilaisia ja potilasmäärät aivan erilaisia. Ei kukaan ole sanonut, että olen hoitanut tätä kymmenen vuotta huonosti, Castrén sanoo.

Jos epäkohtia havaitaan, seuraamukset olisivat Väyrysen mukaan samat kuin nykyisinkin, eli muun muassa Lupa- ja valvontavirasto voisi puuttua hoivakotien toimintaan.

Jo nyt laki lähtee siitä, että 0,6 on vähimmäismitoitus, ja mitoituksen tulisi olla suurempikin, jos hoivakodissa on paljon huonokuntoisia vanhuksia. ”Laatutavoitteet tulee asettaa numeeristen normien edelle”, Väyrynen sanoo. Jenni Gästgivar

Löysempi takuu

Castrén ja Väyrynen poistaisivat myös ”liian tiukan” perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuun. Marinin hallituksen johdolla takuuta kiristettiin kahteen viikkoon, mutta tällä hallituskaudella takuu palautettiin aiemmalle tasolle kolmeen kuukauteen.

– Jos meillä on resursseista tiukkaa, hölmöintä, mitä voi tehdä, on vetää kahden viikon hoitotakuu ja joudutaan palvelemaan pelkästään sitä ja ottamaan vuokraporukkaa, Väyrynen katsoo.

Castrénin ja Väyrysen mielestä jonkinlainen perälauta on hyvä olla, mutta heistä alueilla pitäisi olla nykyistä enemmän liikkumatilaa. Castrén korostaa, etteivät kaikkien potilaiden oireet vaadi hoitoa yhtä nopeasti.

– Jos me joudumme vetämään kaikki saman kamman läpi ja että kaikki ovat hoidossa viikon sisällä, silloin sinne tulee myös sellaisia, jotka eivät tarvitse hoitoa niin nopeasti ja he vievät tilaa niiltä potilailta, jotka tarvitsevat, Castrén sanoo.

Väyrysen mielestä pitäisi luottaa siihen, että ammattilaiset osaavat priorisoida potilaansa. Hän korostaa, että on alueiden etu, että potilaat hoidetaan nopeasti.

”Ei tee autuaaksi”

Väyrynen ja Castrén katsovat, että poliitikkojen pitäisi uskaltaa tehdä johtopäätöksiä myös sairaaloiden ja perusterveydenhuollon yöpäivystysten suhteen.

– Yksi yksinäinen lääkäri terveyskeskuksessa ei tee autuaaksi tilannetta, vaan olisi parempi, kun potilas menisi 50 kilometriä kauemmas, missä olisi jo 3–4 lääkäriä, jotka yhdessä voisivat pohdiskella, Castrén sanoo.

– Pieniin sairaaloihin ei ole ohjeistettu enää vuosikausiin viemään vähänkään sairaampaa potilasta, koska meidän voimammehan tulee siitä, että meillä on erilaista osaamista, hän jatkaa.

Väyrynen huomauttaa, että ensihoidon kuljetusmäärät ja yhteispäivystysten potilasmäärät ovat pysyneet lähes entisellään esimerkiksi Oulaskankaan ja Raahen yöpäivystysten lakkautusten myötä.

– Totta kai se on palvelutasoa, että on yhden lääkärin piste jossain perämailla, mutta se ei ole kustannusvaikuttavaa toimintaa eikä se edistä kansanterveyttä. Se voi itse asiassa jopa vaarantaa sen, jos potilas päätyy epätarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan, Väyrynen sanoo.

Castrén ja Väyrynen eivät lähtisi lakkauttamaan sairaaloita, vaan haluaisivat, että sairaalat erikoistuisivat nykyistä enemmän. Se tarkoittaisi tiettyjen leikkausten ja toimenpiteiden keskittämistä sairaaloihin, joissa lääkärit saavat niiden tekemisestä riittävästi toistoa.

– Toisto on osaamisen tae, Castrén sanoo.

Maaret Castrénista jo yhteydenotto terveydenhuoltoon on merkki palvelutarpeesta, johon tulisi vastata mahdollisimman nopeasti. Jenni Gästgivar

”Häviää viisi miljardia leikkaamatta”

Castrén ja Väyrynen katsovat, että soten suhteen puhutaan julkisessa keskustelussa ihan vääristä asioista, kuten hyvinvointialueiden määrästä. Nyt heistä pitäisi keskittyä katsomaan, että rahat käytetään vaikuttaviin asioihin ja potilaiden tarpeisiin vastaamiseen.

Väyrynen viittaa Aleksi Raudasojan väitöskirjaan, jonka mukaan jopa 30 prosenttia terveydenhuollon resursseista käytetään tarpeettomaan hoitoon.

– Meidän ajattelumme lähtee siitä, että nyt leikataan 500 miljoonaa alueilta pois, niin ne muuttuvat tehokkaammiksi. Mutta jos me ajattelisimme niin, että pistetäänpä yhdessä nämä sisällöt kuntoon, niin sieltä häviää viisi miljardia leikkaamatta, Väyrynen uskoo.

Castrén huomauttaa, että Hermanni Hyytiälän laskelmien mukaan sotessa arjen työn toimimattomuus ja häiriökysyntä – se, että potilas ei saa apua tarvitsemaansa asiaan ja hakeutuu siksi palvelun piiriin yhä uudelleen – voi maksaa 4,5–5,5, miljardia euroa vuodessa.

Castrén kyseenalaistaa sen, onko hoidontarpeen arviointi tarpeellista päivittäisessä perusterveydenhuollossa. Hänestä ongelman ratkaisemiseen pitäisi pyrkiä heti, kun potilas ottaa yhteyttä ensimmäiseen terveydenhuoltoyksikköön.

– Nyt siinä tulee ihmeellinen takaisinsoitteluiden limbo, jossa periaatteessa asia ei etene yhtään mihinkään ja siinä kulutetaan sekä potilaan että ammattilaisen aikaa.

Ei turhia käyntejä

Castrén ja Väyrynen kertovat esimerkkejä siitä, mistä käytännössä säästöä voitaisiin saada.

Castrén katsoo, että etenkin nyt, kun asiakasmaksuja on korotettu, potilaille ei pitäisi tehdä yhtään ”turhia”, eli potilaalle arvoa tuottamattomia käyntejä.

Hän ihmettelee, miksi esimerkiksi aikuisten pitää tulla sairaalaan kipsin poistamista varten, mutta lasten kohdalla riittää se, että vanhempi leikkaa kotona kipsin pois saksilla ja varmistaa, että käsi toimii.

Castrén kertoo, että aiemmin päänsä lyöneitä vanhuksia kuljetettiin aina päivystykseen.

Castrénin mukaan tutkimuksella kuitenkin todettiin, ettei näillä rutiinipäivystyskäynneillä havaittu aivoverenvuotoja tai muita olennaisia haittoja. Siksi käytäntöä muutettiin niin, että päivystykseen viedään vain muun muassa silloin, jos vanhuksen tajunnan taso on muuttunut tai hän on sekava.

Väyrysen mukaan vielä muutama vuosi sitten sappirakot lähetettiin aina leikkauksen jälkeen patologin tutkittaviksi, mutta hyvin harvoin sappirakoista löytyi mitään.

Nykyisin patologin tutkittaviksi lähetetään Väyrysen mukaan vain sellaiset sappirakot, joissa on ollut jotain löydöksiä tai jotka on leikattu päivystyksessä. Hän lisää, että Suomessa tehdään yhä tuhatmäärin hyödyttömiä leikkauksia vuosittain.

Maaret Castrénin Husissa ajamien muutosten myötä osastonhoitajat ja ylihoitajat kouluttautuivat seuraamaan, mihin rahaa käytetään, kuten paljonko maksaa vuokratyövoiman ottaminen eri tahoilta. Jenni Gästgivar

Lisää taloustietoutta

Ennen Husia Castrén työskenteli Ruotsissa arvostetussa lääketieteellisessä Karoliinisessa instituutissa. Suomeen palattuaan Castrén kertoo järkyttyneensä siitä, miten harva sote-ammattilainen tietää tarpeeksi taloudesta ja kustannuksista.

Castrén huomasi esimerkiksi, että hoitajat saattoivat tilata takseja potilaille 14 euroa maksavalla puhelulla, kun sairaalan aulasta taksin tilaaminen olisi ollut maksutonta.

Väyrynen huomauttaa, että sote-alalla muun muassa kirurgit, anestesialääkärit ja ensihoitolääkärit tekevät päivittäin tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen päätöksiä. Välineissäkin voi olla isoja hintaeroja.

Esimerkiksi umpilisäkeleikkauksessa voidaan Väyrysen mukaan käyttää lisäkkeen sulkemisessa kolmea tapaa: lankoja, klipsejä tai suorasulkuinstrumenttia. Hintaerot ovat Väyrysen mukaan satoja euroja.

– Aika usein, kun erikoistuvat lääkärit leikkaavat itsekseen, niin se (suorasulku) on tosi houkutteleva instrumentti ja sillä on helppo katkaista. Ihmettelen, jos sille aidosti on niin paljon tarvetta.

Castrénin ja Väyrysen mielestä talousopetuksen tulisi olla pakollista sote-alan koulutuksissa.

Ville Väyrynen mainitsee esimerkkinä, että osa kirurgeista tykkää käyttää umpilisäkeleikkauksessa kalliimpaa suorasulkuinstrumenttia, vaikka sulkeminen onnistuisi Väyrysen mukaan lähes poikkeuksetta yhtä hyvin edullisemmilla klipseillä. Jenni Gästgivar

Mikä on huono lääkäri?

Castrénilta ja Väyryseltä tulee kritiikkiä myös ylitutkimisesta. Castrénin mukaan jokainen nilkkansa nyrjäyttänyt ei tarvitse automaattisesti röntgenkuvaa.

– Usein kuitenkin potilas toteaa, että tämä lääkäri on huono ja menee jonnekin muualle, yksityiselle varsinkin, ja siellä otetaankin heti röntgenkuvat ja labrat ja muut. Ihmisten mielikuvissa lääkäri, joka ei ottanut röntgenkuvaa, oli huono lääkäri, kun hän itse asiassa on paljon parempi lääkäri, kun hän ei altista sinun kukkaroasi ja elimiäsi kuvauksille, Castrén sanoo.

Castrén pitää turhina sellaisia kokeita, joiden tulokset eivät vaikuta lääkärin hoitopäätökseen. Castrén huomauttaa, että lääkärin tulisi osata vastata kysymykseen, mitä hän tekisi, jos laboratoriokoe osoittaa epänormaalin tuloksen.

Castrénin mielestä yksityisellä puolella mainostettavat kokovartalon magneettikuvaukset tulisi kieltää lailla. Hän huomauttaa, että vaikka potilas maksaisi itse kuvauksen, mahdollisista löydöksistä seuraa tyypillisesti jatkokäyntejä julkiseen terveydenhuoltoon.

– Viesti erikoissairaanhoidosta on, että tällaisissa tutkimuksissa havaittavat muutokset ovat yleensä harmittomia, Castrén sanoo.

Väyrynen tekee edelleen välillä viikonloppuisin kirurgin töitä. ”Ei ole mitenkään harvinaista, että meilläkin kirurgiassa huomataan, että on 17. päivänä peräkkäin otettu potilaasta normaali hemoglobiini”, Väyrynen sanoo. Jenni Gästgivar

Digitaalisuuden osaltakin olisi kaksikon mielestä paljon kehitettävää. Castrén mainitsee, ettei julkisella puolella esimerkiksi aina näy kaikki yksityisellä puolella otetut laboratoriokokeiden tulokset, joten ne otetaan uudelleen.

Lääkärikansanedustajat katsovat, että sote-ammattilaisten työn kehittäminen tapahtuu ennen kaikkea hyvinvointialueilla, ei eduskunnassa.

Väyrynen ehdottaa, että kullekin hyvinvointialueelle asetettaisiin ammattilaisten joukko, joiden tulisi varmistaa, että eri ammattiryhmien toiminta on vaikuttavaa, kustannustehokasta ja näyttöön perustuvaa. Joukon tulisi myös vertailla alueensa toimintaa ja käytäntöjä muihin alueisiin.

LUE MYÖS”Miksi meidän pitää arvioida uudelleen”

Kokoomuksen kansanedustajat Ville Väyrynen ja Maaret Castrén pitävät keskeisenä ongelmana Suomen järjestelmien kankeutta, joka näkyy esimerkiksi uusien rokotteiden kohdalla.

– Jos meillä on Euroopan tasolta erittäin hyviä tutkimuksia, jotka yksiselitteisesti kertovat, että tämä kannattaa ottaa rokotusohjelmaan, niin se ei riitä meille, vaan meidän pitää itse tutkia se. Ruotsi on tehnyt arvioinnit, Norja on tehnyt arvioinnit, niin miksi meidän pitää arvioida uudestaan? Castrén ihmettelee.

– Jos me saamme vyöruusurokotteella vähennettyä dementiaa 20 prosenttia, niin onko meillä varaa odottaa kuutta vuotta, että rokote hyväksytään Suomessa, kun se on rokoteohjelmissa muissa maissa? Castrén kysyy.

Väyrynen nostaa esille, että EU suositteli jo vuonna 2003, että suolistosyöpää ryhdyttäisiin seulomaan yli 50-vuotiailta. Suomessakin seulontoja on laajennettu, ja ne laajenevat asteittain 56–vuotiaisiin.

Väyrynen huomauttaa, että esimerkiksi Tanskassa seulontoja on tehty myös 50- ja 55-vuotiaille useita vuosia, mikä on tuonut todistetusti hyötyjä.

– Siihen aineistoon pohjautuen me pystyisimme estämään 110 vuosittaisesta sen ikäluokan syöpäkuolemasta puolet pelkästään sillä, että ryhtyisimme seulomaan sitä ikäluokkaa, Väyrynen arvioi.

Hän huomauttaa, että nykyiset seulontamekanismit ovat suhteellisen kustannustehokkaita.

– Tämä on inhimillinen tuska, kun potilaat eivät saa optimaalista ja ennakoivaa terveydenhuoltoa, ja sitten me joudumme maksamaan kaikista niistä komplikaatioista, mitä tästä seuraa, Väyrynen sanoo.

Maaret Castrén haluaisi kieltää ilman lääkärin lähetettä mainostettavat kokovartalomagneettikuvaukset. ”Sen jälkeen potilas hyppää vuositolkulla keuhkopoliklinikalla tai jollain muulla poliklinikalla erikoissairaanhoidossa tarkistuttamassa jotain asiaa, jonka kanssa hän olisi voinut elää onnellisena loppuelämänsä, kun siitä ei koskaan seuraa mitään hoidettavaa. Tämä on oikeasti ongelma”, hän sanoo. Jenni Gästgivar