- Helsinkiläinen vaateyrittäjä Marleena Lehtonen avaa kulunsa näyttääkseen, miksi Suomessa ommeltu mekko on kallis.
- Vaikka mekot maksavat satoja euroja, Lehtonen tienaa itse vähemmän kuin ompelijansa. Viime vuonna hänen palkkansa oli 13 000 euroa.
- Siirtämällä tuotannon Viroon Lehtonen voisi tuplata palkkansa, mutta hän haluaa periaatteesta teettää työn Suomessa.
Marleena Lehtonen seisoo Helsingin Kalliossa pienessä liiketilassaan ja esittelee rivissä roikkuvia mekkoja. Hintalaput vaihtelevat suunnilleen 250 ja 350 euron välillä.
Jokainen mekko on tehty italialaisesta ylijäämäkankaasta mutta ommeltu Suomessa.
Hän haluaa tässä jutussa avata kaikki kulunsa ja tulonsa ja näyttää, mitä vaateyrittäjälle todellisuudessa jää käteen, jos työn teettää Suomessa verrattuna siihen, että kallis käsityö tehdään ulkomailla.
Lehtonen tuli julkisuudessa tunnetuksi kuuden vuoden takaa tekemästään mekosta, jonka hän lähetti silloiselle pääministerille Sanna Marinille.
Lehtonen paljastaa, että julkisuudesta huolimatta hän tienaa vähemmän kuin työntekijänsä.
Lehtosen liiketilassa on vaatteiden tekoon tarvittavat koneet ja välineet. Paikka toimii myös vaatteiden ja kankaiden varastona.
Koko tuotanto tapahtuu siis Kallion Kolmannella linjalla.
Näin paljon Made in Finland todellisuudessa maksaa.
Ompelija peittoaa yrittäjän tuntipalkassa
Lehtonen nappaa värikkäästä vaaterekistä turkoosin mekon ja asettelee sataprosenttista silkkiä olevan luomuksen sovitusnuken päälle. Mekon hinta on 279 euroa.
Lehtoselle jää silkkimekosta käteen noin 75 euroa kaikkien kulujen jälkeen.
Kangas on mekon kallein osuus. Sitä hän käy itse ostamassa Italiassa sijaitsevasta luksusbränditalosta, joka myy arvokkaiden italialaisten merkkien ylijäämäkankaita.
Lehtonen käy paikan päällä materiaalitoimittajan luona kaksi kertaa vuodessa valitsemassa kankaansa itse. Kankaiden tunnustelu käsin on tärkeää, jotta tietää, mitä ostaa.
Marleena Lehtonen kertoo videolla, millainen mekon kulurakenne on ennen katetta:
Lehtosen oman ilmoituksen mukaan hänen yrityksensä liikevaihto on ollut parina viime vuonna 70 000 euroa per vuosi. Taloustiedot eivät ole julkisesti saatavilla, sillä Lehtonen on toiminimiyrittäjä.
Hän saa usein myytyä varastonsa lähes tyhjäksi. Vuodessa myydään 350–500 tuotetta. Lehtosella on myynnissä mekkojen ja puseroiden lisäksi myös hiusdonitseja, joita hän tekee omista ylijäämäkankaistaan.
– Sanotaan, että jos tavoitteeni on myydä mekko per päivä eli 30 mekkoa kuussa ja käteen niistä jäisi minulle 80 euroa per mekko, niin 2 400 euroa olisi minun palkkani – miinus YEL (yrittäjän eläkemaksu) ja verot.
Tämä olisi Lehtosen mielestä ideaalitilanne.
Lehtonen maksaa palkkaa 26 euroa tunnilta kahdelle vakituiselle ompelijalleen, jotka tulevat Kallion toimitilaan tekemään työnsä. Heidän tuntipalkkansa on parempi kuin Lehtosen oma. Ompelijat työskentelevät itsenäisinä yrittäjinä.
– Se on minusta ihan oikein. Ei minua tietenkään haittaisi tienata enemmän, mutta ompelijan työ on fyysisesti raskaampaa.
Lehtonen on tyytyväinen, että työ tuo leivän pöytään, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan yrityksellään herroiksi eläkään.
Lehtonen tietää, että siirtämällä tuotannon esimerkiksi Viroon hän voisi tienata enemmän rahaa. Jos työstä voisi maksaa ompelijalle 10 euroa tunnilta 26 euron sijaan, niin voittoa tulisi enemmän puhumattakaan siitä, jos tuotannon siirtäisi vielä halvemman työvoiman maihin.
Viime vuonna Lehtoselle jäi palkkaa yhteensä 13 000 euroa. Tätä juttua varten Lehtonen laski, että Viroon tuotannon siirtämällä hän tuplaisi palkkansa.
Silti hän pysyy periaatteissaan.
– Toki työ maksaa, mutta kenelle sen rahan pitäisi mennä? Sille, joka vaatteen tekee, vai sille, joka sen myy? Ei voi olla niin, että saan itse 150 euroa, ja tekijä saa kympin. Se ei vain ole oikein, Lehtonen summaa.
Marleena Lehtonen kertoo, miksi hän haluaa tehdä vaatteensa Suomessa:
Lehtonen haluaa tukea suomalaista työtä. Hän myös kokee, ettei voisi toteuttaa brändiään muualta käsin.
– Teen pieniä eriä vaatteita, muutamia kappaleita ja vaihdan suunnitelmaa – varmaan raivostuttavuuteen asti, jos ompelijoilta kysytään.
Lehtonen kertoo seuraavansa tarkkaan asiakkaidensa toiveita. Kun on kankaat, mekot ja tuotanto samassa tilassa, on tosi paljon helpompaa olla joustava, tehdä tarpeeseen, hän sanoo.
Lehtonen kokee myös tekevänsä hyvää, kun hän käyttää vaatteidensa tekoon ylijäämäkangasta.
– Koen siinä tekeväni jo vastuullisuusteon, että ostan jotain, mikä on valmista, enkä tilaa tai tuota mitään uutta kangasta.
Avaa kuvien katselu
Lili Marleenan kietaisumekot ovat yhtä kokoa ja sopivat kaiken kokoisille. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Ymmärtävätkö asiakkaat Suomi-tuotannon hinnan?
Suurin osa asiakkaista on selvittänyt Lehtosen mukaan brändin hintatason etukäteen. Hänen mukaansa 80–90 prosenttia myyntitapahtumiin tulijoista tietää, mitä odottaa.
– Varmasti hinta on monelle este tulla edes käymään. Joskus jotkut sanovat ihan suoraan, että ne [vaatteet] ovat heille liian kalliita.
Lehtosen mielestä asiakkaiden on helpompi hyväksyä mekkojen hinnat, kun ne ovat oikeasti valmistettu Suomessa.
Hänestä tärkein ostopäätökseen vaikuttava tekijä ei kuitenkaan ole vastuullisuus, vaan vaatteen ulkonäkö.
– Tärkeintä on ihmisille se, miltä se mekko näyttää. Vastuulliset tekijät on hyvä bonus.
Lehtonen kertoo, kuinka eräs tuttava oli ostanut häneltä myyntitapahtumasta mekon ja kysynyt, missä vaatteet tehdään. Kun Lehtonen oli kertonut, että tuotanto löytyy Kalliosta, tuttava oli yllättynyt ja ihmetellyt, että miksei Lehtonen tuo enempää Suomi-tuotantoa esille somessaan.
– Se oli silmiä avaava kokemus, että somessakin ihmiset näkevät varmaan vaan ne vaatteet, että onpa kiva mekko.
Vastuullisuus on kokenut Lehtosen mielestä täydellisen inflaation, koska kaikki vaatealalla ovat olevinaan vastuullisia. Siitä syystä hän ei itsekään alleviivaa vastuullisuutta omilla kotisivuillaan.
– Minusta se on ihan turha termi. Sustainable-sana helvettiin ja kerro mieluummin läpinäkyvästi, mitä teet, Lehtonen tiivistää filosofiansa suorasukaisesti.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.