Arvio | Australia, Tanska ja Ranska olivat torstain semifinaalin vahvimmat maat. Kokonaisuutena vuoden 2026 Euroviisut ei jää historiankirjoihin erityisen kovatasoisena kisana, kirjoittaa HS:n toimittaja Juuso Määttänen.
Lue tiivistelmä
Suomen voitto Euroviisuissa ei ole varmaa, sillä toinen semifinaali toi esiin vahvoja haastajia, kirjoittaa toimittaja Juuso Määttänen arviossaan.
Australia, Tanska ja Ranska olivat torstain semifinaalin vahvimmat maat, ja ne uhkaavat Suomea erityisesti asiantuntijaraatien pisteissä.
Kokonaisuutena vuoden 2026 Euroviisut eivät ole erityisen kovatasoinen kisa, ja todellisia pop-hittejä ei juuri nähdä.
Silti Määttänen arvioi, ettei yksikään esitys yllä Suomen Liekinheittimen tasolle.
Torstaina käyty Euroviisujen toinen semifinaali osoitti ainakin yhden asian: Suomen Linda Lampeniuksen ja Pete Parkkonen voitto ei ole vielä varmaa.
Ennakkosuosikin asemaa ei kukaan vie Lampeniukselta ja Parkkoselta enää ennen lauantain finaalia, mutta torstaina nähtiin useampia vahvoja haastajia, joiden voitto ei olisi massiivinen yllätys.
Kuten suomalaisia on useampaan kertaan muistuteltu, Euroviisuissa ei ole mitenkään tavatonta, että suurimpana ennakkosuosikkina pidetty maa ei lopulta vie voittoa.
Kyproksen Antigonin esitys ei pysynyt vireessä, mutta suoritus riitti silti finaaliin. Kuva: Lisa Leutner
Kokonaisuutena tämän vuoden Euroviisujen taso ei jää historiankirjoihin erityisen korkeana. Niin tiistaina kuin torstainakin nähtiin paljon keskinkertaisia, yllätyksettömiä ja jopa huonoja esityksiä.
Britannia kunnostautuu tänäkin vuonna huumorinumerolla, joka ei onnistu naurattamaan. Isäntämaa Itävallankin Tanzschein-kappale on niin heikko, että se olisi mitä todennäköisemmin jäänyt finaalin ulkopuolelle, ellei viime vuoden voittaja etenisi finaaliin automaattisesti.
Yksi suuri ongelma tänä vuonna on se, että todelliset euroviisubängerit, eli viisufanien bileiltoja tähdittävät pop-kappaleet, loistavat poissaolollaan. Kyproksen Antigoni pyrki todennäköisesti tuohon joukkoon kappaleellaan Jalla, mutta esitys jäi halvan oloiseksi Shakira-kopioksi, ja laulukin kulki torstain semifinaalissa ikävän epävireisesti. Finaalipaikkaan suoritus silti riitti.
Ei siis ihme, että euroviisufanit ovat tänä vuonna innostuneet tiistai-illan avanneesta Moldovan Satoshin kappaleesta Viva, Moldova! ja torstaina ensimmäisenä esiintyneen Bulgarian Daran biisistä Bangaranga. Niissä molemmissa on menoa ja meininkiä, joka muuten paljolti loistaa poissaolollaan. Voittoon asti esitykset tuskin yltävät, mutta ainakin kärkikymmenikön paikasta ne ehdottomasti taistelevat.
Kreikan Akylaksen Ferto on toki omanlaisensa bilekappaleen ja huumoriesityksen yhdistelmä, minkä vuoksi sen onkin uskottu kamppailevan erityisesti kovasta yleisöäänimäärästä. Voi kuitenkin olla, että sekava esitys ei miellytä asiantuntijaraateja.
On mahdollista, että Euroviisujen voittaja ei saa eniten yleisö- eikä raatipisteitä.
Tanskan Søren Torpegaard Lund kamppailee lauantaina voitosta. Kuva: Lisa Leutner
Sen sijaan asiantuntijaraatien mieleen lienee ainakin kolme torstain esitystä, jotka kaikki luottavat laulajan erinomaiseen ääneen ja tyylikkääseen lavashow’hun: Australia, Ranska ja Tanska.
Juuri ne ovat Suomen suurimpia uhkaajia, koska myös Lampeniuksen ja Parkkosen pitäisi saada paljon raatipisteitä voittaakseen kilpailun.
Jos Israel kerää tänäkin vuonna samanlaisen yleisöääniryöpyn kuin kahtena edellisenä vuonna – mikä on sääntömuutoksista huolimatta täysin mahdollista – raatien jakamat pisteet nousevat entistä merkittävämpään rooliin. Mahdollista on, että pisteet jakautuvat niin tasaisesti, että Euroviisujen voittaja ei saa eniten yleisö- eikä raatipisteitä.
Oma suosikkini torstain esiintyjistä oli Tanskan Søren Torpegaard Lund. Før vi går hjem on tämän hetken musiikkitrendeihin hyvin sopiva poprock-kappale, jonka vahva tarina välittyy myös tyylikkäästi toteutetussa lavashow’ssa. Kamerakulmat on hiottu viimeisen päälle, ja teemaltaan Liekinheittimen kanssa samanlaisessa aihepiirissä pyörivä biisi jättää vahvan mielikuvan. Torpegaard Lundin tulkinta kannattelee kappaletta.
Tanskan voittomahdollisuuksia tosin ratkaisevasti heikentää se, että Torpegaard Lund laitettiin esiintymään finaalissa ensimmäisenä. Euroviisuja ei ole vuoden 1984 jälkeen voittanut illan avausesitys eikä vuoden 2003 jälkeen kukaan ensimmäisen kahdeksan joukossa esiintynyt. Myöhempien esiintymispaikkojen on todettu tuovan kappaleilla parempia sijoituksia.
Tässä mielessä myös Kreikka (esiintyy kuudentena), Australia (esiintyy kahdeksantena) ja Israel (esiintyy kolmantena) eivät ainakaan hyödy esiintymisjärjestyksestä.
Finaalissa paikalla 15 esiintyvä Ranska lähetti Euroviisuihin vasta 17-vuotiaan sopraanolaulaja Monroen, jonka äänenkäyttöä Regarde!-kappaleessa kuuntelee hetkittäin henkeään haukkoen. Euroviisut on tosin kahtena viime vuonna voitettu oopperahenkisillä esityksillä, joten voisi luulla, että katsojat kaipaavat vaihtelua.
Australian edustajan Delta Goodremin Eclipse upposi vähintäänkin vedonlyöjiin. Australia ponkaisi toisen semifinaalin jälkeen muutamassa tunnissa vedonlyöntisivustoilla ohi Tanskan ja Kreikan toiseksi todennäköisimmäksi voittajaksi.
Goodremin esityksen viehätystä ei ole vaikea ymmärtää. Pitkän uran tehneen laulajan komea ääni pääsee livenä erinomaisesti oikeuksiinsa, ja lavashow’hun on haettu sellainen määrä monena aikaisempana vuonna toimivaksi todettuja euroviisukliseitä, että ne voivat hyvin purra taas kerran äänestäjiin.
Suomalaisten lasien läpi katsottuna yksikään näistä esityksistä ei silti yllä Liekinheittimen tasolle.
Ei siinäkään ole keksitty mitään ennenkuulumatonta, mutta huippukuntoon viritetty suomalainen euroviisukoneisto on tänä vuonna onnistunut tuottamaan niin hienon esityksen, että se ei kalpene edes huippuvuosien Ruotsille.
Euroviisutuotanto antaa Suomelle kaikki mahdollisuudet voittoon. Lampeniuksen ja Parkkosen paikka finaalin 17. esiintyjänä on erinomainen.
Se on myös sama sija, jolla Lordi esiintyi 20 vuotta sitten Ateenan Euroviisujen finaalissa.
Ranskan Monroe säväyttää äänellään. Kuva: Hannibal Hanschke