Miss Suomi -kilpailussa kansan sydämet varastanut Riitta Väisänen paistatteli onnellisuuskuplassa. Suur-Seurassa 20/1976 kerrottiin ”kuninkaallisista” yllätyskihloista. Lahtelainen ravintolajohtaja Niilo ”Nippe” Valtari oli ainoana poikana sukunsa Tirra-Ravintola-perheyhtiön itseoikeutettu perintöprinssi ja Riitta ihan oikea perintöprinsessa.
”Kummaltakaan ei ole koskaan puuttunut aineellista hyvää”, lehdessä julistettiin.
Kun prinssi kosi prinsessaa, oli se Seurassa ison jutun paikka.
Riitan ja Niilon kihlat olivatkin vitsi
Lahden kaupungin komein tyttö ja yksi tavoitelluimmista poikamiehistä eivät suinkaan rakastuneet suin päin ensi silmäyksellä. Seuran mukaan ilmassa oli aluksi suorastaan kaksintaistelun tunnelmaa, kun pari mittaili toisiaan.
Yhteisellä lomamatkalla Teneriffalla puhuttiin rakkaudesta ja seuraavalla Tunisian-reissulla päästiin jo sormuksiin asti. Mitään romanttista ei siinäkään ollut tai niin Riitta ainakin vitsaili:
”Nippe laski leikkiä ja minä otin sen tosissani.”
”Se kävi niin, että ostimme hassun lintuhäkin, joka on aivan liian ahdas pienimmällekin linnulle ja silloin minä totesin, että enää puuttuvat vain kihlat ja sitten kaikki typerät asiat onkin hankittu”, Nippe täydensi.
Nippe juoksi Riitan perässä
Tuore sulho kertoi jutussa myös pilke silmäkulmassaan, ettei ole koskaan elämässään juossut yhdenkään naisen perässä niin lujaa ja pitkään kuin Riitan.
”Se johtuu siitä, että kun minä ajan hevosta tai ratsastan, Nipellä on tapana juosta lenkkiä perässäni”, intohimoisesti hevosia harrastava Riitta kiirehti selventämään.
Riitta Väisänen hevostensa kanssa heinäkuussa 1981.
© Kari Santala/Otavamedia
Hevosista, ja eläimistä ylipäänsäkin, saattoi olla kehkeytymässä pariskunnan onneen pieni särö.
Jutussa nimittäin kerrottiin, ettei Nippe oikein välittänyt Riitan hevosista, eikä Riitta puolestaan voinut sietää sulhasensa metsästysharrastusta. Etenkin Nipen kotia somistavat karhun ja seepran taljat sekä aseet ahdistivat Riittaa.
”En pidä siitä, että eläimiä tapetaan. Muistan aina sen kerran, kun olin isäni matkassa sorsastamassa. Koko kotiintulomatkan minä silittelin pienen linnun hengetöntä ruumista veneen pohjalla ja itkin”, Riitta muisteli.
Riitta Väisänen ja Pertti ”Spede” Pasanen olivat pariskunta työssä ja vapaa-ajalla.
© Juha Reunanen ja Heikki Tuuli