Lätäkköjä ei ole, ojat kuivuvat ja matalat rannat pakenevat. Kuivuus aiheuttaa ongelmia monille eliöille, myös sammakkoeläimille ja etenkin tavallisille ruskosammakoille, jotka tapaavat kutea lammikoissa, lätäköissä, ojissa ja muissa pienvesissä, joissa normaalistikaan ei välttämättä aina ole vettä ympäri vuoden.
Useat lukijamme ovatkin löytäneet sammakonkutua kuivahtaneista ojista. Pahimmoilleen kuiville jäänyt kutu on vielä jäätynyt viime aikojen kylminä öinä. Kuivuminen ja jäätyminen johtavat vääjäämättä kehittyvien alkioiden tai toukkien kuolemaan.
Viitasammakot ja rupikonnat kutevat tavallisesti hiukan isompiin ja pysyvämpiin vesiin kuin ruskosammakot, joten kuluvan kevään kuivuus vaikuttaa niihin oletettavasti vähemmän.
Pitää muistaa, että kaikki sammakkomme ovat rauhoitettuja, joten niitä ei saa ottaa kiinni eikä häiritä, ei myöskään niiden kutua. Siksi kuivumassa oleva kutu on jätettävä rauhaan.
Vaikka sammakoiden lisääntyminen saattaa paikallisesti mennä pieleen tänä vuonna, eivät alueen sammakkokannat silti romahda. Tilanne korjaantuu kyllä tulevina vuosina. Kuivia keväitä on ollut ennenkin, ja eläimet ovat niihin sopeutuneet.
Sammakot ovat varsin pitkäikäisiä. Ruskosammakko voi elää yli kymmenen vuotta, rupikonna jopa useita kymmeniä vuosia.
Sammakoiden elämää on mukava seurata, mutta tehkäämme se niitä häiritsemättä.
Muuttolinnut hajaantuivat suoraan reviireilleen
Toukokuun alun lintutilanne on ollut varsin poikkeuksellinen aikaisen kevään ja pikaisen lumien sulamisen vuoksi. Viime viikkojen napakka pohjoistuuli toi odotetun takatalven, joka jäi kuitenkin varsin laimeaksi.
Tosin perinteisiä hyönteissyöjälintuja, kuten kirjosieppoja, leppälintuja ja pajulintuja, hönkäys kyllä jarrutti saapumasta. Ne ovat noin viikon myöhässä.
Lumet siis sulivat jo maaliskuussa eikä juuri nähty tulvaniittyjä tai sulamisvesiä pelloilla. Vettä ei ole saatu taivaalta juuri nimeksikään. Linnut siis tulivat kyllä aikaisin, mutta niiden havaitseminen oli vaikeaa. Sen sijaan, että vaikkapa peipot olisivat kerääntyneet peltopälville suurina parvina, ne menivät suoraan metsiin.
Niin ikään parran pärinää on kuulunut vesilintujen vähyydestä. Tapahtui tavallaan sama ilmiö kuin peipoilla: kun jäät sulivat ennen muuttoa, menivät vesilinnutkin joko yli Keski-Suomen tai suoraan pesimävesille kerääntymättä minnekään sen suuremmin joukoin.
Mutta ei lintumuutto vielä ole ohi. Toukokuussa on mahdollisuus nähdä näkyvää arktisten lintujen muuttoa sopivan tuulen tarjoamina aamuina, mutta sittenpä muuttohommat onkin taas taputeltu kasaan, ja voidaan odotella syysmuuttoa. Se alkaakin jo juhannuksena.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen jari.m.haimi@jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Heikki Helle, nisäkästutkija Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.