Liekinheitin voi tuoda Suomelle euroviisuvoiton lauantaina pitkän tauon jälkeen. Menestys on vuosien työn tulos, mutta Suomessa ei eletä viisuhuumassa. Israel-kiista on tehnyt ilon juhlasta surullisen.
Pete Parkkonen ja Linda Lampenius voittivat Uuden musiikin kilpailun helmikuussa 2026 Tampereella. Suomi jännittää, voittaako kaksikko myös Euroviisut Itävallassa lauantaina 16. toukokuuta. Kuva: Juha Salminen / Sanoman arkisto
Aamulehti
Lauantai-iltana Suomi saattaa uusia euroviisuvoittonsa 20 pitkän vuoden jälkeen. Liekinheitin on vahva ennakkosuosikki, jonka uskotaan puhuttelevan sekä kansainvälisiä raateja että katsojia. Osuvaa olisi, että voiton irrotessa edellinen kansallissankari Lordi olisi paikalla Wienissä juhlimassa Pete Parkkosen ja Linda Lampeniuksen kanssa.
Totuus on, että tämän vuoden ennakkosuosikin asema on monen vuoden ja monen edustajan työn tulos. Suomen nousu euroviisumaiden valokeilaan on tapahtunut 2020-luvulla, ja se alkoi Blind Channelin nostaessa keskisormet pystyyn Rotterdamissa vuonna 2021. Silloin Suomi sijoittui kuudenneksi, mikä oli paras sijoitus sitten Softenginen 11. sijan vuonna 2014.
Näin lähellä voittoa on oltu ainoastaan vuonna 2023 Käärijän sijoittuessa toiseksi. Tuona keväänä elettiin vihreässä viisuhuumassa: Käärijä-torttuja leivottiin, Helsingin rautatieaseman kivimiehet puettiin boleroihin ja eduskuntapuolueet muuttuivat logojaan Cha cha chan hengessä.
Tämän vuoden Liekinheitin on hyvin rakennettu esitys, jonka dramatiikka ja vivahteikas live-viulunsoitto erottuvat muuten melko keskinkertaisen kappalemassan seasta. Mikäli voitto Suomelle tulee, kiittäminen on myös kaikkia edellä tulleita edustajia. Voitto olisikin ennen kaikkea osoitus suomalaisen musiikin uskottavuudesta ja osoitetuista kansainvälisistä kyvyistä.
Tästä osaamisesta on muistuttamassa Lordin lisäksi Euroviisujen finaalissa esiintyvä Erika Vikman, joka on viisujen jälkeen ryhtynyt rakentamaan uraansa myös englanniksi. Lopputuloksesta riippumatta onkin kiinnostavaa nähdä, mitä ennakkosuosikin asema Parkkoselle ja Lampeniukselle mahdollistaa.
Suomi on historiallisen lähellä voittoa, mutta viisuhuumasta ollaan kuitenkin kaukana. Suurta ilmiöitymistä ei ole tapahtunut eivätkä liekkipaidat trendaa. Syitä latteaan tunnelmaan on useita, mutta mitättömin niistä ei ole Israelin läsnäolo kilpailussa.
Ebun päätös olla sulkematta maata pois Euroviisuista on tehnyt ilon juhlasta surullisen. Espanja, Hollanti, Irlanti, Slovenia ja Islanti ovat ottaneet tilanteeseen kantaa tänä vuonna äänestämällä jaloillaan ja jättäytymällä kilpailusta pois. Espanja, Irlanti ja Slovenia eivät myöskään näytä Euroviisuja: Espanja esittää finaalin tilalla omaa musiikkishow’taan ja Slovenia palestiinalaisia elokuvia.
Nähtäväksi jää, voiko kilpailu nousta kaivamastaan kuopasta – nykytilanteessa kilpailun United by Music -slogan tuntuu kiusallisen ontolta. Käärijä kuitenkin osoitti, että parhaimmillaan Euroviisut voivat todella yhdistää ihmisiä yli rajojen. Olisiko Suomella voiton tullessa kykyä ja tahtotilaa palauttaa kilpailuun jotain menetetystä? Vai ovatko Liekinheittimen liekit viimeinen valomerkki päättyvässä juhlassa?
Kävi miten tahansa, Pete Parkkonen ja Linda Lampenius ovat jälleen todistaneet, että suomalainen musiikki pärjää maailmalla olosuhteista riippumatta.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.