Ensin pitäisi laittaa perustat kuntoon. Tästä paras esimerkki on jo NHL:n konferenssifinaalissa paikkansa varmistanut Carolina. Päävalmentaja Rod Brind’Amourin luotsaama valmennustiimi on hionut pian kymmenen vuoden ajan joukkueen peliä kuntoon.
Valutyöt on tehty niin perusteellisesti, että oikeastaan mikään myrsky ei heiluta pelillistä perustaa, vaikka tulos lopulta vuotaisikin.
Buffalo sen sijaan tuli NHL:n pudotuspelien toiselle kierrokselle ohituskaistaa tulikuuman kevättalven kautta.
Juuri Buffaloa on toisaalta rakennettu vuosikausien ajan kuin Iisakinkirkkoa, mutta ei sillä minkäänlaista selkeää pelillistä identiteettiä ole. Perustat ovat rakentamatta.
Tämä on alkanut näkyä pudotuspelien edetessä, ja sydäntalven Buffalo-huuma onkin alkanut hiljalleen tuntua vain kaukaiselta muistolta.
Yhtäkkiä perälauta vuotaakin taas takavuosien tapaan ja voittamisesta on tullut vaikeaa. Toisen kierroksen ottelusarja Montrealia vastaan on mennyt hulinaksi, mikä tapasi leimata enemmänkin vanhan Buffalon toimintaa. Ongelmaksi muodostuu se, ettei sitä uutta Buffaloa tai sen valutöitä olla perustavanlaatuisesti ehditty tehdä.
Tässä näkyy toisaalta myös kuluvan kauden alennustila itäisessä konferenssissa – vähättelemättä ketään, toiseen konferenssifinaalilippuun on lyöty alelappu.
Liian helpolla on nimittäin Montreal päässyt ottelusarjassa 3–2-johtoon.
Avaa kuvien katselu
Montreal siirtyi perjantaina Buffaloa vastaan johtoon voitoin 3–2. Kuva: Timothy T. Ludwig-Imagn Images
Buffalon peliä ovat leimanneet – toki myös lukuisten onnistumisten ohella – helpot maaleja maksaneet puolustuspelivirheet, kiekollinen huolimattomuus sekä viimeisenä murheenkryyninä heikko maalivahtipeli. Tämä on taattua vanhaa Buffaloa.
Viidessä ottelussa Montrealia vastaan Buffalon verkko on pöllynnyt mykistävät 21 kertaa – yli neljä kertaa ottelua kohden. Eikä vaarallisten maalipaikkojen hinta ole ollut korkea. Niitä on sadellut vastustajalle oikealta ja vasemmalta yli 14:n ottelukohtaisella keskiarvolla.
Aiemmin mainitsin Carolinan pelillisistä perustoista. Carolina antoi toisen kierroksen ottelusarjassa alle yhdeksän vaarallista maalipaikkaa vastustajalle per ottelu. Ero on järkyttävän suuri.
Onko tämä kuitenkaan yllättävää?
Eipä oikeastaan.
Monin paikoin sydäntalvella Buffalon satumainen noste haluttiin kuitata tuoreen suomalais-GM:n Jarmo Kekäläisen ansioksi. Varmasti pelaajakaupoilla uhkailu toimi peloksi pyrstön alle toviksi ja siivittikin joukkueen lentoon, mutta ei Kekäläinen sentään vuosien valmennuksellista takamatkaa kyennyt vain paikalle saapumalla kiinni kuromaan.
Avaa kuvien katselu
Jarmo Kekäläinen toimii ensimmäistä kautta Buffalon GM:n virassa. Kuva: Petri Saarelainen / AOP
Totuus Buffalosta on alkanut paljastua kovassa paineessa.
Buffalo on toki edelleen hyvä aihio ja sen kevätkaudelle pitää antaa sille kuuluva arvo. Eikä Montreal-sarjassakaan vielä mikään ohi ole, mutta peli on alkanut sulaa käsiin tavalla, joka herättää kysymyksiä liittyen esimerkiksi Kekäläisen kesällä tekemiin ratkaisuihin tulevaisuutta ajatellen.
Luukkonen pelaa tulevaisuudestaan
Kuten todettua kaiken kruunuksi myös Buffalon maalivahtipeli on romahtanut Montreal-sarjan aikana. Joukkueen suomalaismaalivahti Ukko-Pekka Luukkonen aloitti avauskierroksella Bostonia vastaan hyvin, mutta yhden isomman lipsahduksen ja tappion jälkeen päävalmentaja Lindy Ruff päätti vaihtaa veskaria.
Alex Lyon voitti Boston-sarjan ja aloitti Montreal-sarjan, kunnes kahden tappion jälkeen Luukkonen palautettiin maalille nelospeliin.
Kuuntele tuorein Ikan änäri Yle Areenassa.
Lyon on ollut kaksikosta parempi, mutta kokonaisuutena veivaaminen ei ole toiminut. Buffalon torjuntaprosentti pudotuspeleistä on 89,0, mikä riittää 16 joukkueen listauksessa sijalle 11.
Luukkosella on ollut hetkensä, oli perjantaiaamunakin, mutta kokonaisuutena tämä on ollut yksi pudotuspelien heikoimmista maalivahdeista.
Luukkonen on pelannut neljä ottelua pudotuspeleissä ja tullut kahdesti vaihdetuksi pois maalilta kesken ottelun. Neljän ottelun torjuntaprosentit kirjataan 78,3, 80,0, 85,0 ja 93,5.
Joukkueelta ei ajoittain ole kummoista tukea tullut, mutta samaan aikaan selvää on, etteivät tällaiset numerot riitä NHL:n pudotuspeleissä.
Esimerkiksi yli odottaman pelastettujen maalien lukema (-0,67) on vähintään kaksi ottelua pelanneista toiseksi heikoin.
Avaa kuvien katselu
Lindy Ruff vaihtoi Luukkosen Lyoniin kesken Boston-sarjan. Kuva: Timothy T. Ludwig / AOP.
Tilanne on hankala, sillä Luukkonen, 27, on seuran selkeä ykkösmaalivahti 4,75 miljoonan sopimuksellaan. Lyon taas on 33-vuotias kakkonen, jonka piti lähtökohtaisesti olla suomalaisen tukena. Asetelma on kääntynyt päälaelleen, eikä se tiedä hyvää.
Panokset sunnuntaiaamuna Montrealissa ovat siis kovat, eikä pelkästään konferenssifinaalipaikan suhteen.
Ainakin Ruff ja Luukkonen ovat armottoman paineen alla. En usko Ruffin olevan pidemmän päälle Kekäläisen valinta, ja tappio sunnuntaina enemmän ja vähemmän sinetöisi tämän kohtalon, vaikka nousu pudotuspeleihin kova olikin.
Myös Luukkosella hiekka tiimalasissa alkanee käydä vähiin etenkin, kun joukkueen vahvistamiseksi jotakin avainpelaajia on liikuteltava myös ulospäin.
Avaa kuvien katselu
Lindy Ruff on kovan paineen alla, vaikka nousu pudotuspeleihin näyttävä olikin. Kuva: NHLI / Getty Images
Kekäläinen ei tullut Buffaloon rakentamaan pitkää projektia, vaan voittamaan tässä ja nyt. Muutoksia – merkittäviäkin – pelaajistoon on pomminvarmasti luvassa ja Luukkonen lienee tällä listalla ehdokkaana kärkipäätä.
Yhtälö on yksinkertainen: Luukkonen ei ole onnistunut ja seura tarvitsee joukkuetta vahvistaakseen rahaa käyttöön.
Vielä ei toki ole liian myöhäistä. Uskon Ruffin luottavan Montrealin lauantai-illassa Luukkoseen. Kovimmassa paikassa pöytään on nyt lyötävä parasta.
Tilastot: NHL.com, Natural stat trick