Kaikki oli Joensuussa valmiina Vilppaalle: Pantteri-patsas, kultamitalit, varmasti myös palautusjuomat. Torijuhliakin oli kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu (mikä seuraorganisaatio ei olisi?).
520 kilometrin päähän oli lähtenyt toistasataa salolaista hankkimaan unohtumattoman sukupolvikokemuksen.
Mutta Vilpas ei ollut vielä valmis. Entistäkin pelkistetymmin ja primitiivisemmin pelannut Kataja taisteli bensavalo punaisena kuin huomista ei olisi. Vilppaalla huominen tuli joka tapauksessa ja se näkyi: Käytännössä täydellisesti puolustanut Kataja otti pakon edessä vakuuttavan 75–59-kotivoiton ja venytti finaalisarjan täyteen mittaan.
Suomen mestaruus ratkaistaan siis tiistaina Salohallissa ja voi pojat, millainen sukupolvikokemus siitä on tulossa!
Finaalisarja on ollut siitä omituinen, että se alkoi kolmella heikolla ottelulla ja jatkui kahdella hyvällä ottelulla. Kutosottelussa tyylipisteitä ei enää edes kerätty, kyseessä oli puhdas tahtojen taistelu.
Katajan De’Vion Harmon vei erävoiton Vilppaan Samu Adlerista. LEHTIKUVA/JARNO ARTIKA
Kutosfinaalin avauskymppi oli toistaiseksi pelillisesti sarjan karmein. 10 minuutin aikana ei annettu yhtään korin johtanutta syöttöä ja Kataja teki ensimmäisen pelitilannekorinsa vasta 7,5 minuutin pelin jälkeen. Vilpas johti parhaimmillaan 11–2, mutta Kataja kiri nopeasti ottelun tasoihin.
– Siinä oli iskun paikka. Ajoitukset osuivat, olimme maltillisia, mutta laitoimme layuppeja ohi, Vilppaan päävalmentaja Jussi Savolainen kertasi.
Toisella kympillä tapahtumat normalisoituivat, lukuunottamatta Ze’Rik Onyeman neljää peräkkäistä (!) donkkia. Hyökkäyksensä äärimmilleen pelkistänyt Kataja haastoi kovempaa kohti rimaa kuin kertaakaan aiemmin ja pääsi toistuvasti ja ansaitusti vapaaheittoviivalle.
Toisella puoliajalla Vilppaan pakka hajosi samalla tavalla kuin muinaishistorialta jo tuntuvassa kakkospelissä.
Kataja teki taas Vilppaasta hyppyheittojoukkueen ja ennen kaikkea arvaamattoman sellaisen.
– Hyökkäys oli malttamaton. Otimme hätiköityjä ja huonoja heittoja. Emmekä tienneet, mistä ne heitot lähtevät, niin kaveri pääsi juoksemaan helppoja (koreja), Savolainen tiivisti.
– Puolustus pysyi koko ottelun paketissa, Katajan päävalmentaja Petri Virtanen myhäili.
Kun Kataja vielä dominoi levypalloja, oli Vilppaan eväät syöty. Kataja teki 75 pisteestä peräti 31 nopeilla hyökkäyksillä (Vilpas 11) ja hyökkäyslevypallojen jälkeen 14 pistettä (Vilpas 8).
Henri Permanto syöksyi Katajan kovasti kaipaamaksi uudeksi ratkaisijaksi. LEHTIKUVA/JARNO ARTIKA
Katajaltaon myös kolmessa edellisessä ottelussa puuttunut jokerikortti, mutta nyt sellainen ilmestyi Henri Permannon muodossa. Vilpas tuli päätöskympillä Jack Forrestin kolmosilla kuuden pisteen päähän, mutta neljä kolmosta upottanut Permanto tyrehdytti kirin tylysti.
Juuri Permannon kaltaiset onnistujat kääntävät pitkien ottelusarjojen viimeisiä otteluita, ehkä koko ottelusarjan.
– Rehellisesti sanottuna: viisi vastaan viisi -pelaaminen on tässä vaiheessa puuroa. Yksilösuorituksilla ja kikkapeleillä voidaan jotain saada, muuten on todella vaikeaa, koska kumpikin tietää mitä toinen tekee, Katajan Henri Kantonen myönsi.
Vilppaaltajokerikorttia ei löytynyt, päinvastoin, kun Samu Adlerin, Jalen Brooksin ja Forrestin johtama tulosyksikkökin yski pahemman kerran, jäi Vilpas ensimmäistä kertaa tällä kaudella alle 60 pisteen. Pelipaikalle lentänyttä Mikko Koivistoa olisi totisesti tarvittu kentällä, mutta kunto ei riittänyt parketille. Siksi myös peluutus meni pieleen.
– Ei mennyt (peluutus) nappiin. Olin pakotettu peluuttamaan heitä, jotka pystyvät luomaan jotain tyhjästä, kun ajatus ei kulje, Savolainen perusteli.
– Hyökkäyksellisesti todella huono peli. Emme olleet fiksuja, Eero Innamaakin myönsi.
– Puolustus oli mielestäni riittävän hyvä voittoon, Jack Forrest näki.
Teemu Rannikko on kokenut Joensuussa pelaajana muun muassa kaksi Suomen mestaruutta. Lauantaina Vilppaan apuvalmentajana ei ollut yhtä mukavaa. LEHTIKUVA/JARNO ARTIKA
KORISLIIGAN 6. FINAALI
Kataja–Vilpas 75–59 (14–14, 18–19, 24–11, 19–15)
Otteluvoitot 3–3, mestariksi neljällä voitolla.
Katajan pisteet/levypallot: De’Vion Harmon 26/5/6 syöttöä, Jared Kimbrough 4/8, Jermaine Marshall 6/3, Joonas Timonen 0/1, Antti Kanervo 2/2, Thomas Tumba 8/2, Rahlir Hollis-Jefferson 6/6, Henri Permanto 12/3, Henri Kantonen 11/8.
Vilpas: Ansley Almonor 5/5, Teemu Suokas 4/2, Jalen Brooks 6/6, Samu Adler 15/3, Sebastian Lindberg 0/2, Luukas Vaara 3/2, Ze’Rik Onyema 14/4, Eero Innamaa 0/2, Jack Forrest 12/5.
Levypallot: 45–32
Syötöt: 12–8
Menetykset: 14–15
Heittoprosentit:
1p: 91–42
2p: 30–50
3p: 41–23
Pisteet per pallonhallinta: 1,09–0,83
Yleisöä: 2 016
OHO!
Lauantain ottelua seurasi yli 600 katsojaa vähemmän kuin edellistä Joensuussa pelattua ottelua tiistaina.
7. finaali ti 19.5. klo 18.30 Salohallissa.