Uutuuskirja | Roosa Pelto-Arvo kertoo uutuuskirjassa viimeisistä hetkistä ennen kumppaninsa tapaturmaista kuolemaa ja elämästä tragedian jälkeen.
Suomalainen base-hyppääjä kuoli onnettomuudessa Italian Dolomiiteilla kesäkuussa 2023. Kuva: Zumapress / MVPhotos, Instagram
Lue tiivistelmä
Jyväskyläläinen Roosa Pelto-Arvo, 34, kertoo esikoiskirjassaan miehensä kuolemasta basehypyssä Italian Dolomiiteilla kesällä 2023.
Pelto-Arvo otti kuvan miehestään ja he sanoivat toisilleen ”olet rakas” vain minuutteja ennen turmaa.
Kirja Kotimaani on Mikä-Mikä-Maa pohjautuu päiväkirjaan, jota Pelto-Arvo kirjoitti 1000 päivän ajan tragedian jälkeen.
Onnettomuuden tarkkaa syytä ei ole selvitetty, mutta datan mukaan mies menetti liitopuvulennolla korkeutta liian nopeasti.
Jyväskyläläinen Roosa Pelto-Arvo kohtasi valtavan tragedian, kun hänen miehensä kuoli 32-vuotiaana basehypyssä Italian Dolomiiteilla kesällä 2023.
Nyt Pelto-Arvo, 34, kertoo pysäyttävän tarinan esikoiskirjassaan Kotimaani on Mikä-Mikä-Maa – 1 000 päivää basehyppyleskenä.
Kirjassa kuvaillaan yksityiskohtaisesti matkaa vuorelle, josta hyppy tapahtui.
Pelto-Arvo ja hänen miehensä jättivät auton kauemmas rinteeseen parkkiin säästääkseen parkkimaksun. He ostivat liput hiihtohissiin ja lähtivät kohti hyppypaikkaa.
”Minä ostin meno-paluulipun, Sinä yhdensuuntaisen”, Pelto-Arvo kirjoittaa.
Hyppypaikalle he vaelsivat seuraten tarkasti karttaa, keliä ja sääennustetta. Vuorella mies varmisti hyppypaikan olevan oikea ja teki varmistuslaskelmia. Kaikki täsmäsi. Keli oli hyvä. Poliisiraporttiin kirjattiin myöhemmin: taivas kirkastui, ei tuulta.
Pelto-Arvo otti kuvan. He sanoivat toisilleen viimeisiksi jääneet sanat: ”Olet rakas.”
Kiipesin niin lähelle rotkon reunaa kuin uskalsin ja katsoin perääsi. Minut valtasi heti outo tunne, jolle ei ollut mitään syytä. Samalla tavalla olit hypännyt monet kerrat aiemminkin. Koskaan ennen minulla ei ole ollut mitään vastaavaa tunnetta. Hyppyjesi jälkeen olin aina nauttinut maisemista ja lähtenyt sitten Sinun puolestasi onnellisena laskeutumaan alas. Siirryin vuoren huipun ristille ja yritin tähystää laaksoon, näkisinkö Sinun varjoasi siellä. En nähnyt Sinua laskeutumisalueella. Tiesin, että se ei ollut hyvä juttu. Toisaalta oli ihan hyvin mahdollista, että olit vain laskeutunut rinteen taakse, mihin ei ollut huipulta näkyvyyttä.
Pelto-Arvo sulki kuolemanskenaarion mielestään ja lähti kulkemaan alas. Hän lähetti viestin, jossa hän pyysi miestään ilmoittamaan laskeuduttuaan. Vastausta ei koskaan kuulunut. Pelto-Arvo lähetti lisää viestejä ja yritti soittaa. Hän ei saanut yhteyttä.
Kirja pohjautuu päiväkirjaan, jota Pelto-Arvo kirjoitti jo ensimmäisenä yönä tragedian jälkeen. Tästä hetkestä alkaen Pelto-Arvo kertoo, mitä teki, koki ja tunsi tragedian jälkeen. 1 000 päivää päiväkirjaa tuli täyteen maaliskuussa.
Mies oli kokenut laskuvarjo- ja base-hyppääjä. Kirjan mukaan hän oli hypännyt yli 1 200 laskuvarjohyppyä ja tehnyt paljon tuulitunneliharjoittelua. Mies myös valmensi muita hyppääjiä tuulitunnelissa ja taivaalla. Tämä oli hänelle kuudes kausi base-hyppääjänä.
Extreme-urheiluun kuuluu riskien arvioiminen. Jos keli ei olisi ollut hyppäämiseen sopiva, molemmat olisivat vaeltaneet vuorelta takaisin alas.
Myöhemmin mietin uudelleen ja uudelleen, että olisipa sää ollut surkea. Olisimmeko saaneet yhden päivän lisää yhdessä?
Onnettomuuden syytä ei ole saatu aukottomasti selvitettyä. Kirjan mukaan Flightsight-laitteesta selvisi, että mies ehti lentää 40 sekunnin ajan.
Mies lensi liitopuvussa. Hän ei ehtinyt varjon avaamisvaiheeseen asti.
Vaikuttaa hypyltä saadun datan mukaan siltä, että teit hyvän exitin, mutta sitten lensit lentolinjaa liian hitaasti menettäen samalla korkeutta, kunnes mitään ei ollut enää tehtävissä. Tuntuu kauhealta sanoa tämä ääneen, mutta noissa vauhdeissa on selvää, ettet ole joutunut kärsimään tai pelkäämään. Kaikki tapahtui sekunnin murto-osissa.
Suomalaisten base-hyppääjien yhdistyksen puheenjohtaja Kalle Hannuksela kertoi viime marraskuussa, että onnettomuudet johtuvat yleensä monista eri tekijöistä. Tuolloin suomalainen base-hyppääjä katosi Dolomiiteilla.
”Vakaviin onnettomuuksiin ei yleensä ole vain yhtä tekijää, vaan kyse on monen asian summasta. Hyvin usein onnettomuus on tapahtunut, kun henkilö on hypännyt yksin ja jonkinlaisella liitopukulennolla. Tällaisissa tapauksissa iso osa syistä jää usein ikuiseksi arvoitukseksi.”
”Vain hyvin harvoin onnettomuus johtuu varusteista. Varusteet ovat periaatteessa idioottivarmat ja selkeätoimiset. Niissä ei ole mitään monimutkaisia mekanismeja, jotka menisivät helposti jotenkin väärin tai pieleen. Onnettomuudet johtuvat pääosin ihmisestä ja muuttuvista tekijöistä, joita voivat olla esimerkiksi sää, valoisuus ja liukkaus.”
Kirjan mukaan samalla hyppypaikalla on kuollut viime vuosien aikana kolme muuta hyppääjää.