- Hylätyt ja huonokuntoiset veneet ja laivat ovat kasvava ongelma Suomen rannikoilla.
- Uppoavat alukset ovat ympäristöriski ja niiden nosto tulee kunnille kalliiksi.
- Monet alukset on ostettu halvalla, mutta omistajat hylkäävät ne kalliin ylläpidon vuoksi.
Teräsrunkoinen, entinen kalastusalus lilluu laiturissa Helsingin Herttoniemessä. Se ei ole liikahtanut sijoiltaan kolmeen vuoteen.
Alkukeväällä troolarin kylkeen nojasi vielä toinen, pienempi alus. Se on sittemmin uponnut.
Maakravunkin silmin alus näyttää parhaat päivänsä eläneeltä. Ruoste kukkii.
Yleisten alueiden valvonnan tiimipäällikkö Elina Airaksinen Helsingin kaupungilta silmäilee troolaria. Viime vuonna kaupunki joutui nostamaan merestä kolme entistä kalastusalusta, joko uponneita tai uppoamassa olevia.
– Tällaisen ison aluksen nostaminen voi tulla tosi kalliiksi. Se voi maksaa useampia satoja tuhansia euroja varsinkin, jos siellä on öljyjä ja kemikaaleja ja varsinkin, jos se ehtii uppoamaan, Airaksinen sanoo.
Avaa kuvien katselu
Elina Airaksinen työskentelee Helsingin kaupungilla yleisten alueiden valvonnan tiimipäällikkönä. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Avaa kuvien katselu
Tutkija Pekka Kotilaista huolettavat vanhoissa aluksissa käytetyt suojamaalit. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Sen arvaa, että ison aluksen uppoaminen ei tee merelle hyvää.
Suomen ympäristökeskuksen vesiasioihin perehtynyt vanhempi tutkija Pekka Kotilainen luettelee uhat: polttoaineet, koneöljyt, pilssivedet, akut.
– Aluksissa on saatettu käyttää suojamaaleja, jotka estävät esimerkiksi merirokon kiinnittymistä. Niistä saattaa liueta haitallisia tina-kupari-yhdisteitä veteen ja kertyä jopa sedimenttiin, Kotilainen sanoo.
Oma lukunsa ovat pienet veneet. Lasikuitu- ja lujitemuoviveneistä hankautuu mikromuovia, ja sehän on vesien eliöstölle turmiollista.
Päälle tulee vielä estetiikka. Vedenrajassa makaava vene ei ole kaunis näky.
Koronavuodet kasvattivat veneiden määrää
Tilasto kahden vuoden takaa kertoo, että Suomessa on 1,7 miljoonaa venettä, moottoroituja ja moottoroimattomia suunnilleen saman verran.
Veneiden määrä on kasvanut hurjasti: vuonna 2016 niitä oli puoli miljoonaa vähemmän.
Mutta kuinka paljon tällaisia enemmän tai vähemmän heitteillä olevia entisiä troolareita Suomen merialueilla on?
Joitakin kymmeniä, Suomenlahden merivartioston pelastuksen ja ympäristövahinkojen toimialajohtaja Jukka-Pekka Lumilahti arvioi.
– Alukset voivat näyttää päällisin puolin ihan kohtalaisilta. Vaikeaa on kuitenkin määritellä tarkasti, milloin ne muuttuvat kulkukelpoisista aluksista ympäristövahinkojen kannalta ongelmiksi, Lumilahti sanoo.
Sotavuosien jälkeen Suomeen ostettiin kalastusaluksia naapurimaista. Moni käsistään kätevä muutti troolarin mukavaksi paikaksi liikkua vesillä ja viettää kesää. Niihin rakennettiin keittiöt, nukkumatilat, saunat ja salongit.
Yleensä puiset troolarit päätyivät huvikäyttöön, teräsrunkoisista osa ammattikalastajille. Alukset olivat jo tuolloin iäkkäitä.
Monen troolarin historia ajoittuu vuosiin ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Unioni tuki silloin rahallisesti troolareiden romuttamista tai pois myymistä.
Niinpä niitä ostettiin varsinkin Tanskasta hyvään hintaan, Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja Petri Sipilä tietää.
Laivoja tuotiin myös muun muassa Neuvostoliitosta. Esimerkiksi Herttoniemen alus on rakennettu itänaapurissa vuonna 1969.
Avaa kuvien katselu
Herttoniemessä oleva alus on rakennettu Neuvostoliitossa 60-luvulla. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Moni aluksista on hyvässä iskussa edelleen, mutta on toisenlaisiakin tarinoita.
Vanhan sukupolven kadottua usea troolari on vaihtanut omistajaa, useampaankin kertaan ja joskus hyvin halpaan hintaan, vaikka viinapullosta.
Sipilä sanoo, että ajatus liikkuvasta kesämökistä saattoi viehättää ostajia, mutta totuus oli toinen. Ison aluksen ylläpito vaatii rahaa, aikaa ja osaamista.
– Jos aluksen ostaa eurolla tai satasella tai kahdella tonnilla niin siirto tai telakointi voikin maksaa kymppitonnin. Ja hups, se on vasta alkua, koska sitten pitäisi ruveta runkoa oikeasti kunnostamaan, Sipilä sanoo.
Aina veneelle ei löydy omistajaa
Veneitä hylätään, eri syistä.
Yle kysyi muutamasta kymmenestä kaupungista, kuinka paljon hylättyjä veneitä niissä on. Vastaukset olivat vaihtelevia eikä veneistä pidetä varsinaisia tilastoja. Talvisäilytyspaikoilla veneitä seisoo tarpeettomina vuodesta toiseen.
Raaseporissa on parin viime vuoden aikana jouduttu nostamaan merestä kaksi isokokoista alusta.
– Kalastajilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta hoitaa niiden romuttamista korkeiden kustannusten takia, vakuutusta tai muuta toimivaa järjestelmää ei ole. Niitä vaan hylätään, Raaseporin ympäristöpäällikkö Maria Eriksson vastaa.
Avaa kuvien katselu
Hylätyn veneen omistaja on saanut kehotuksen Helsingin kaupungilta. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Helsingissä on parin viime vuoden aikana poistettu 70 venettä, valtaosa pieniä soutuveneitä. Vuosittain 150 venettä ”laputetaan” eli kaupunki vaatii veneen ripeää siirtämistä ja poistamista kaupungin yleisiltä alueilta.
– Ehkä tähän ongelmaan on vasta herätty viime aikoina. Huonokuntoisia veneitä on alkanut uppoamaan rannoille, Elina Airaksinen sanoo.
Suurin osa reagoi laputukseen nopeasti. Melko usein omistajaa ei kuitenkaan löydy tai häntä ei tavoiteta.
Airaksinen on pannut merkille, että some-alustoilla veneitä pyritään myymään tai jopa lahjoittamaan.
Veneiden omistajien jäljittäminen voi olla viranomaisille hankalaa. Rekisteröinti on pakollista vain, jos moottoriteho on yli 15 kilowattia tai pituus vähintään 5,5 metriä. Myös kaikki vesiskootterit on rekisteröitävä.
Kaikkien veneiden rekisteröiminen olisikin melkoinen savotta.
– On esitetty sitä, että veneet voisi siruttaa. Se ei ole ollenkaan huono ajatus, Syken Pekka Kotilainen sanoo.
Yle tavoitti Herttoniemen rannassa olevan troolarin omistajan, Antti Linnanvirran. Hän on hiljattain palannut kolmen kuukauden ulkomaanmatkalta.
Linnanvirta vakuuttaa, että aluksen suhteen kaikki on nyt kunnossa. Kallistus on hoidettu, ja sukeltajat olivat käyneet tarkistamassa rungon pohjan kunnon.
Hän on omistanut aluksen 15 vuotta. Siellä on pidetty muun muassa pienimuotoisia jazz-tapahtumia.
Viime vuodet ovat olleet hiljaisempia. Aluksella Linnanvirta sanoo käyvänsä silloin tällöin.
Alus ei ole lähiaikoina lähdössä satamasta. Omistaja sanoo, että aluksen käynnistyksessä on ollut ongelmia.
Lisäksi mukaan pitäisi saada miehistöä, koska 25-metrisen aluksen liikuttelu ei ole ihan pikkujuttu.