Iranin sota | YK:n ruokajärjestön mukaan Iranin sodan seuraukset uhkaavat suistaa noin 45 miljoonaa ihmistä nälkäkriisiin. Sota sotkee viljelijöiden suunnitelmia myös Suomessa polttoaineiden ja lannoitteiden hinnannousujen takia.
Lue tiivistelmä
Iranin sodan aiheuttama Hormuzinsalmen sulku estää noin kolmanneksen maailman lannoitteista pääsemästä perille, mikä uhkaa ruoantuotantoa.
Maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan sodan seuraukset voivat suistaa noin 45 miljoonaa ihmistä akuuttiin nälkäkriisiin eri puolilla maailmaa.
WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara kertoi Helsingissä, että järjestön ruokavarastot uhkaavat tyhjentyä heinäkuuhun mennessä.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen sanoo, että lannoitteiden hintapaineet yltävät Suomeen asti ja moni viljelijä voi tehdä tappiota tulevalla satokaudella.
Iranin sota on ollut yli kuukauden tauolla, kun Yhdysvallat ja Iran yrittävät hieroa sopua rauhasta. Tulitauosta huolimatta sota säteilee epävarmuutta miljoonien ihmisten elämään, olipa puheena sitten hätäavun varassa elävä afganistanilaisäiti tai vuoden 2027 kylvöjä miettivä suomalainen viljelijä.
Epävarmuus johtuu Iranin sulkemasta Hormuzinsalmesta, joka on tärkeä merireitti Persianlahden maiden öljylle ja kaasulle. Sulun taakse on jäänyt myös noin kolmannes maailman tarvitsemista lannoitteista tai niiden raaka-aineista.
YK:n maatalousjärjestön FAO:n pääjohtaja Qu Dongyu varoitti äskettäin, että Hormuzinsalmen lannoitesumppu tarkoittaa pienempiä satoja ja vaikeuksia ruokatarjonnassa kuluvan vuoden lopulle ja myös pitkälle vuoden 2027 puolelle.
YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP puolestaan arvioi, että sodan seuraukset uhkaavat suistaa noin 45 miljoonaa ihmistä akuuttiin nälkäkriisiin eri puolilla maailmaa. Nämä luvut kasvattaisivat entuudestaan 318 miljoonan nälästä kärsivien joukkoa.
WFP:n ennuste pohjaa oletukseen, että konflikti ei ratkea ennen kesäkuun loppua ja öljynhinta pysyy yli sadassa dollarissa barrelilta. Tällä hetkellä kriisille ei näy pikaista loppua. Pahimmiksi oheiskärsijöiksi povataan jälleen kerran Afrikan maita.
Helsingissä viime tiistaina vieraillut WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara kertoo haastattelussa, että joidenkin maiden, kuten Afganistanin ja Sudanin osalta ruokakriisiä ei tarvitse odotella. Kyse on vain siitä, miten paljon pahemmaksi ennestään katastrofaaliset asiat muuttuvat.
Hän kertoo esimerkkinä, että Arabiemiraatit on keskeinen solmukohta Afganistaniin toimitettavalle ruoka-avulle. Kun yleensä ruokaa on voitu lähettää Iranin ja Pakistanin kautta Afganistaniin, nyt sitä toimitetaan maanteitse jopa yhdeksän Lähi-idän ja Keski-Aasian maan kautta.
YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara kertoi kotimaansa Sudanin tilanteesta eduskunnan pikkuparlamentissa viime tiistaina. Kuva: Pekka Mykkänen HS
Kun kuljetusajat venyvät, yksikköhinnat nousevat ja jaettavaa jää vähemmän. Dagash-Kamaran mukaan Iranin sota ei ole afganistanilaisten näkökulmasta suurin ongelma. Sen sijaan se on, että rikkaiden maiden lahjoitukset afganistanilaisille ja muille maailman köyhille ovat romahtaneet. Tällä hetkellä WFP pystyy auttamaan vain runsasta miljoonaa afganistanilaista aiemman yhdeksän miljoonan sijaan.
Myös Dagash-Kamaran synnyinmaassa, sisällissodan koettelemassa Sudanissa, katastrofit kasautuvat toistensa päälle. Maan rauhallisemmissa pohjoisosissa pystytään yhä viljelemään, mutta polttoaineiden ja lannoitteiden hinnannousut pienentävät viljelijöiden tuloja sysäten kansaa yhä riippuvaisemmaksi hätäavusta.
Sudanin käyttämästä vehnästä noin 80 prosenttia tuodaan ulkomailta. Iranin sodan aikana leivän hinta on kolminkertaistunut. Yhä harvemmat pystyvät pitämään huolta perheistään omin varoin.
WFP on julkaissut järjettömän oloisen kartan, jossa näkyy yksi käyttöön otettu avustusreitti Intiasta Sudaniin. Sotatoimien pelossa alukset matkaavat Afrikan eteläkulmauksen eli Hyväntoivonniemen ympäri Länsi-Afrikan reunustaa seuraten Gibraltarinsalmen läpi Välimerelle ja sieltä edelleen Suezinkanavaa pitkin Punaisellemerelle – ja lopulta määränpäähänsä Sudaniin.
Yleensä Intiasta lähetettävä apu on toimitettu Sudaniin Adeninlahden ja Punaisenmeren yhdistävän Bab el-Mandebin salmen läpi. Reittiä joudutaan välttämään Jemenin huthikapinallisten iskujen pelossa. Järjestön mukaan uusi reitti on noin 9 000 kilometriä pidempi ja kestää yli kolme viikkoa kauemmin.
Maailman ruokaohjelma WFP toimitti ruoka-apua Sudanin itäisessä Kassalassa viime joulukuussa.
Sudanin noin 53 miljoonasta asukkaasta toistakymmentä miljoonaa on paennut kodeistaan ja kaikkiaan 33,7 miljoonaa on humanitaarisen avun tarpeessa. Kyseessä on maailman suurin humanitaarinen katastrofi.
Pikaista lohtua ei ole näköpiirissä sen paremmin rauhanneuvotteluissa kuin luontoemonkaan puolesta. Sudanissa alkaa kesäkuussa tieyhteydet sotkeva sadekausi, minkä vuoksi WFP:n pitäisi toimittaa ruoka-apua ennalta jakopisteisiin. Mutta se ei onnistu, elleivät rikkaammat maat lahjoita pikaisesti 600 miljoonaa dollaria.
”Olemme leikanneet ruoka-annoksia. Nälänhädästä kärsivillä alueilla jaamme 70 prosentin annoksia ja muilla kriisialueilla puolikkaita annoksia. Pelkäämme, että ruokavarastomme ovat tyhjät heinäkuuhun mennessä”, Dagash-Kamara sanoo.
Useiden ulkopuolisten maiden hämmentämä sota alkoi keväällä 2023, mutta se on jäänyt pysyvästi muiden konfliktien varjoon. Edes naisten ja tyttöjen systemaattinen raiskaaminen ja kauhukertomukset jopa vauvojen raiskauksista eivät ole herättäneet ulkomaailman kiinnostusta.
Iranin sota nostaa synkkiä pilviä myös vakaammissa yhteiskunnissa. Luonnonvarakeskuksen eli Luken erikoistutkija Olli Niskanen kertoo, että vaikka suomalaiset viljelijät eivät ole suoraan riippuvaisia Persianlahden alueen lannoitteista, sota lisää hintapaineita Suomessa asti.
”Markkinat ovat niin integroituneet. Jos jossakin kysyntä kasvaa tai jonnekin ei saada tuotteita Hormuzin kautta, silloin heidän on pakko hankkia ne muualta, koska lannoitteet ovat välttämättömyyshyödykkeitä.”
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen. Kuva: LUKE
Esimerkiksi Intian typpilannoitteista valtaosa kytkeytyy Persianlahden maihin ammoniakin ja maakaasun tuontiriippuvuuksien vuoksi. Niskasen mukaan Intia tukee lannoitehankintoja tiukan paikan tullen ”hinnalla millä hyvänsä”, mikä voi nostaa hintoja entisestään.
Kytevä lannoitekriisi on toistaiseksi pysynyt paljolti näkymättömissä, koska moni viljelijä hankki tämän kevään lannoitteet ennen sotaa. Ruuan hinnat eivät ole merkittävästi nousseet, koska sekä Suomessa että muualla maailmassa saatiin viime vuonna hyvä sato.
”Mutta nyt epävarmuus on poikkeuksellisen suurta, kun ei tiedetä ensi syksyn hintatasosta, että millä tuotteita silloin myydään. Ja vielä isompi kysymysmerkki on se, että millä hinnalla ostetaan ensi vuoden tuotantopanoksia. Ajatukset ovat tällä hetkellä vuodessa 2027”, Niskanen sanoo.
Karvialainen maanviljelijä Juha Sarvoiluoma peltotöissä 30. huhtikuuta. Sarviluoma arvioi Satakunnan Kansalle, että Lähi-idän sekasortoinen tilanne voi aiheuttaa hänelle tänä vuonna 4 000–6 000 euron lisälaskun polttoainekuluissa. Kuva: Veera Korhonen
The Washington Post -lehti kertoi äskettäin kuvaavan esimerkin maanviljelijöiden kohtaamasta tylystä matematiikasta. Thaimaassa erään riisinviljelijän laskelmat näyttivät, että rajusti nousseilla hinnoilla 19 hehtaarin viljelyyn kuluvat tuotantopanokset olisivat 33 000 dollaria, kun riisistä voi odottaa saavansa ensi elokuussa vain 22 000 dollaria.
”Varmaa tappiota”, viljelijä sanoi ja päätti jättää tänä vuonna peltonsa kylvämättä.
Niskasen mukaan vastaavanlaisia laskelmia tehdään Suomessa. Moni viljelijä tietää jo nyt tekevänsä tappiota tulevalla satokaudella. Näitä tappioita tilkitään muilla tuloilla ja maataloustuilla.
”Se on ihan realismia myös meillä. Tänä vuonna on kuitenkin hieman tilakohtaista, että minkälainen tuuri on käynyt panoshankinnoissa”, Niskanen sanoo.
Tuuri voi olla esimerkiksi sellaista, että joku hankki – ja toinen ei – maatalouskoneiden tarvitsemat polttoaineet ennen Iranin sotaa ja öljyn hinnannousua. Siinä voi kulkea ero kannattavan tai tappiollisen satokauden välillä.