Turvarannekkeen tarkoitus on tuoda vanhukselle turvaa, mutta Riitan yli 100-vuotiasta äitiä systeemi pelottaa ja stressaa. Yksin asuva vanhus saattaa herätä keskellä yötä siihen, että rannekkeeseen yhteydessä oleva laite huhuilee häntä keittiössä tai turva-auttaja tulee paikalle herättelemään.
Jostain syystä ranneke on niin herkkä, että se tekee hälytyksen keskukseen, vaikka äiti ei paina nappia.
”Äiti on saattanut herätessään pelätä, että on syttynyt sota”, Riitta kertoo.
Kysyimme lukijoiden kokemuksia vanhuksilla käytössä olevista turvapuhelimista ja niihin yhteydessä olevista turvarannekkeista. Riitta on yksi kyselyyn vastanneista omaisista. Hänen äitinsä nimeä ja tarkkaa ikää ei kerrota jutussa yksityisyyden suojaamiseksi.
Äidin apulaite on aiheuttanut huolta myös Riitalle siitä lähtien, kun palvelun toimittaja vuosi sitten vaihtui ja laite alkoi elää omaa elämäänsä. Riitta asuu eri kaupungissa yli sadan kilometrin päässä, eikä voi olla päivittäin äidin tukena. Hälytykset menevät tämän vuoksi keskukseen eivätkä ohjaudu Riitalle.
”Jossain vaiheessa vääriä hälytyksiä tapahtui useita peräjälkeen, päivittäin. Olen maininnut viasta hyvinvointialueelle, mutta tilanne ei ole muuttunut.”
Turvaranneke ei tuonut apua ajoissa
Turvarannekkeiden toimivuus on puhuttanut tammikuisen tapauksen jälkeen, jossa turvaranneketta käyttänyt ikäihminen kuoli yksityisessä hoivakodissa Espoossa. Vanhus hälytti rannekkeella apua 11 kertaa, mutta ei saanut auttajiin yhteyttä. Hän kuoli yksin huoneessaan.
Kolme vuotta tätä aiemmin sattui kuolemantapaus, jossa kotona asuva vanhus horjahti rollaattorinsa päälle eikä päässyt ylös avuin. Hän painoi rannekkeen nappia, mutta apu saapui vasta kahden tunnin kuluttua. Vanhus todettiin kuolleeksi.
Seuran kyselyyn vastanneista kukaan ei kertonut vakavista läheltä piti -tilanteista, mutta viesteistä välittyi, ettei järjestelmään luoteta täysin.
Palvelu on esimerkiksi saatettu myöntää vanhukselle, jolla ei ole voimia painaa rannakkeen nappia. Ja vaikka nappia saisi painettua, puhelin voi hälyttää kauan, ennen kuin keskuksesta vastataan. On käynyt niinkin, että kun vanhus oli maannut kaatumisen jälkeen lattialla ja kertonut keskukselle, ettei ollut loukkaantunut, hän sai odottaa apua lattialla pitkään.
Epäkohtien lisäksi moni oli myös tyytyväinen palveluun. Turvarannekkeen koettiin lisäävän vanhuksen turvan tunnetta ja vähentävän omaisten huolta.
Tämä on havaittu myös Omaishoitajaliitossa.
”Omainen uskaltaa lähteä omiin harrastuksiin, kun tietää, että toinen voi hädän tullen hälyttää apua eikä omaisen näin ollen tarvitse koko ajan vilkuilla kännykkää”, Omaishoitajaliiton aluekoordinaattori Piia Järnstedt sanoo.
”Mutta kyllä tammikuun tapaus on myös herättänyt omaisten keskuudessa huolen siitä, voiko turvapuhelimeen todella luottaa. Mitään kriittisiä vikoja ei kuitenkaan ole tullut meidän tietoomme.”
Hoivaa ei voi jättää robotille
Turvaranneke, kotihoidon etäpuhelut, hälyttävä matto, hälyttävä patja, hälyttävä tuoli, videovalvonta, tutka, ovivahti, lääke- ja ruoka-automaatti. Vanhusten hoidossa on tätä nykyä käytössä monenlaisia digipalveluja ja teknologiaa.
Hallituksen mielestä voisi olla enemmänkin. Se ajaa vanhuspalvelulakiin muutoksia, joiden myötä vanhustenhoitoa voitaisiin tehostaa lisäämällä digipalveluja. Lakimuutos toisi säästöjä ja vähentäisi satoja hoitajia.
Mutta missä määrin teknologiaan voi luottaa?
Emeritaprofessori, geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelällä on asiaan selkeä näkemys.
”Teknologian on oltava pelkästään apuväline. Hoiva ei saisi nojata pelkästään sen varaan. Hoivaa ei saisi siirtää roboteille”, hän sanoo.
Sirkka-Liisa Kivelä on hoitanut vanhuksia ja tutkinut vanhustenhoitoapitkään, vuosikymmenten ajan. Turvapuhelinpalveluun kuuluvasta rannekkeesta on sinä aikana tullut lähes vakiovaruste vanhuksen ranteeseen.
Palvelua käytetään paljon kotihoidossa mutta myös lisäturvana ympärivuorokautisessa hoivassa.
Kivelä näkee laitteessa paljon hyvää. Jos vanhus kävelee yksin ja kaatuu, apu tulee paikalle nappia painamalla.
”Mutta on tärkeää arvioida tarkkaan, kuka laitteesta hyötyy ja kuka ei. Muistisairas ei välttämättä ymmärrä käyttää laitetta hädän hetkellä. Mikään turvalaite ei ole muistisairaalla riittävän turvallinen, ellei se hälytä itsestään.”
Lääkerobotti jakaa valmiiksi annostellut lääkkeet oikeina kellonaikoina. Kotihoitaja on vastuussa robotin täyttämisestä.
© Emmi Korhonen / Str / LK
Käyttäjät seulotaan huolella
Suomessa väki vanhenee vauhdilla. Tällä hetkellä kaikkein iäkkäin väestö löytyy Etelä-Savosta. Hyvinvointialueen väestörakenne pistää terveydenhuollon palvelut lujille.
Turvapuhelinten ja -rannekkeiden käyttäjiä on Etelä-Savon hyvinvointialueella tällä hetkellä 2 700. Toisin kuin voisi luulla, käyttäjien määrä on viime vuosina vähentynyt. Tämä johtuu siitä, että hyvinvointialue arvioi tätä nykyä tarkemmin, keille turvapuhelin ja siihen kuuluva ranneke on tarkoituksenmukainen. Laitteen on todella tuotava turvaa.
”Myönsimme rannekkeita aiemmin myös sellaisille vanhuksille, jotka eivät osanneet käyttää niitä”, Etelä-Savon hyvinvointialueen palvelualuepäällikkö Jaana Koinsaari sanoo.
”Valtaosalla turvapuhelinasiakkaista palvelu on kuitenkin toiminut ihan hyvin”, hän lisää.
Koinsaari kertoo, että aiempaa tarkemmassa palvelutarpeen arvioinnissa vanhus pääsee testaamaan laitetta ennen sen käyttöönottoa.
”Asiakkaan kanssa tehdään koesoitto ja katsotaan, kuinka asiointi sujuu. Tämän jälkeen koesoittoja tulisi tehdä kuukausittain. Usein koesoittoja tekevät omaiset yhdessä asiakkaan kanssa.”
Koinsaari tähdentää, että uusi teknologia pitää ottaa vanhuksilla käyttöön jo siinä vaiheessa, kun ymmärrys ja fysiikka vielä riittävät laitteen käyttöön. Myöhäistä on, kun esimerkiksi muistisairaus on jo edennyt niin pitkälle, ettei muistisairas enää opi käyttämään apuvälinettä.
Etelä-Savossa turvalaitteiden toimivuutta seurataan tarkkaan. Käytössä on taustajärjestelmä, jonka kautta hyvinvointiteknologia-asentajat valvovat, että turvapuhelimet toimivat.
Järjestelmä esimerkiksi huomauttaa, jos yksittäisellä vanhuksella on turvapuhelimen akku lataamatta tai se ei ole kytkettynä verkkovirtaan. Myös kotihoidon työntekijöiden vastuulla on huolehtia, että puhelin on kytkettynä verkkovirtaan. Usein turvapuhelimen toimivuudesta huolehtivat myös omaiset.
Turvapuhelimen akku kestää sähkökatkon aikana vähintään 48 tuntia. Laite tulisi olla jatkuvasti kytkettynä verkkovirtaan, joten sitä ei tarvitse ladata päivittäin. Rannekkeen patteri on pitkäkestoinen, ja laite hälyttää automaattisesti huoltokeskukseen, kun paristo on loppumassa.
”Uskoisin, että kaikilla hyvinvointialueilla kiinnitetään nyt ikävien tapausten jälkeen erityistä huomiota siihen, että laitteet toimivat”, Koinsaari pohtii.
Aina vanhus ei halua painaa nappia
Hyvinvointialueet päättävät itsenäisesti, kuinka turvarannekepalvelu järjestetään.
Jos vanhus kaatuu kotonaan Etelä-Savossa ja painaa turvarannekkeen nappia, puhelu yhdistyy ostopalveluna toimivaan hälytyskeskukseen. Siellä terveydenhuollon ammattilainen selvittää, mikä on hätänä.
Keskuksesta avuntarve välitetään kotihoidon toiminnanohjaukseen, josta ohjataan kotihoidon työntekijä tekemään turva-auttajakäynti vanhuksen luona. Tarvittaessa paikalle hälytetään ambulanssi.
Turvapuhelin ei kuitenkaan ole aukoton apu hätätilanteissa. Aina vanhus ei ymmärrä, kykene tai halua painaa rannekkeen nappia. Seuran kyselyyn vastanneista omaisista osa kertoi, että vanhukset saattavat välttää napin painamista sen vuoksi, että se maksaa. Vanhus voi maata lattialle kaatuneena siihen saakka, kunnes omainen tai kotihoitaja löytää hänet.
Etelä-Savossa turva-auttajan kertakäynti maksaa 14,10 euroa. Sen päälle turvapuhelinpalvelun käytöstä peritään kuukausittain 37,50 euron maksu. Paikantavan rannekkeen kuukausihinta on 50 euroa. Niitä myönnetään etenkin muistisairaille, jotka vielä kykenevät liikkumaan itsenäisesti kodin ulkopuolella.
Turkulaisessa Vuokkokodissa modernit turvarannekkeet seuraavat asukkaiden liikkumista tukiasemien kautta.
© Roni Lehti / Str / LK
Saako kamera kuvata?
Kotona asuvat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia. Hoivakotien kriteerit ovat tiukentuneet, ja jonot ovat pitkiä. Samaan aikaan yhä suurempi osa vanhuksista asuu yksin ja välimatka omaisiin voi olla pitkä.
Osa omaisista – ne, joilla on varaa – voi turvautua omakustanteiseen valvovaan teknologiaan ja varmistua näin, että rakkaalla on kaikki hyvin. Teknologian avulla voidaan tarkistaa, onko vanhus syönyt tai päässyt nukkumaan turvallisesti.
Asetelma herättää monenlaisia kysymyksiä itsemääräämisoikeudesta ja yksityisyydensuojasta. Ymmärtääkö iäkäs, mihin suostuu, jos esimerkiksi antaa luvan siihen, että asunnossa oleva kamera kuvaa häntä ympäri vuorokauden?
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että lupa valvovan teknologian käyttöön pitäisi kysyä iäkkäältä hyvissä ajoin eli siinä vaiheessa, kun tämä vielä kykenee pohtimaan asiaa sekä omalta ja omaisten kannalta.
”Ja lupa pitäisi mielellään pyytää kirjallisena”, Kivelä lisää.
Omaishoitajaliiton aluekoordinaattori Piia Järnstedt pohtii, että mikäli yksityisyydensuoja-asiat mietityttävät, videokameraa parempi vaihtoehto voisi olla tutkaan perustuva järjestelmä. Tällainen ilmaisisi vanhuksen liikkeet ja jopa elintoiminnot sekä sen, jos hän kaatuu.
Systeemi on käytössä osassa yksityisiä hoivakoteja yöaikaan ja saatavissa myös kotikäyttöön.
”Tutka ei paljasta kuten kamera, keitä asunnossa liikkuu.”
Turvaranneke on yhteydessä turvapuhelimeen, joka ottaa automaattisesti yhteyden turvakeskukseen, kun asiakas painaa rannekkeen hälytysnappia.
© Ritva Siltalahti / LK
Äiti syyttelee itseään
Riitta kertoo, että hänen äitinsä turvallisuuden tunne nojaa rannekkeeseen. Iäkäs äiti pystyy sen turvin asumaan kotona. Äidin pää pelaa yhä, ja hän on korkeasta iästään huolimatta toimintakykyinen. Kotihoito käy kaksi kertaa päivässä tarkistamassa lääkkeet, sillä näkö on heikentynyt.
Turvapuhelinpalvelu on ollut äidillä käytössä nyt jo kymmenen vuotta. Se tuo turvan tunnetta myös kaukana asuvalle Riitalle, mutta väärät hälytykset rassaavat.
”Kerran olin äidin luona, kun ranneke antoi hälytyksen, mutta me emme kuulleet sitä. Kun työntekijä tuli tarkastuskäynnille, kysyin, miksi tätä tapahtuu näin usein. Hän vastasi, että eikö ole hyvä, että järjestelmä toimii. Vaikutti siltä, että vääriä hälytyksiä tapahtuu muillekin paljon. Näin veronmaksajana tietysti kiinnostaa myös se, kuinka kalliiksi tällainen tulee.”
Riittaa harmittaa, että äiti syyttelee tilanteesta itseään ja pohtii, miten on saattanut painaa nappia tarkoituksettomasti.
”Mutta hälytyksiä tulee päivin ja öin ja sellaisissakin tilanteissa, kun äiti ei ole voinut painaa nappia vahingossa.”