Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen, 74, kaapattiin 1990-luvun alussa kotikaupungissaan Pariisissa. Hän oli palaamassa kotiin ravintolaillalliselta, jota oli viettämässä ystävänsä kanssa.
”Painoin ovikoodia ulko-ovella, kun tunsin, että joku tarttui minuun kiinni ja painoi käden suuni eteen. Miehen ääni käski painamaan koodin ja menemään sisään.
Oli lämmin elokuun ilta Pariisin 17. kaupunginosassa vuonna 1992 tai 1993. Tarkkaa vuotta on vaikea muistaa, koska olen yrittänyt työntää muistoa mielestäni. Miehiä oli kaksi, ja he puhuivat ranskaa vieraalla aksentilla.”
Sieppaus jätti muiston kehoon
”Miehet kysyivät, missä asuntoni on ja onko siellä muita. Peloissani vastasin rehellisesti, ettei kuudennen kerroksen kattohuoneistossani ole ketään.
Sisällä miehet istuttivat minut viipurilaiseen nojatuoliini. Asunnossa oli lakanoita, joista riivin kappaleita pensselien puhdistamiseen. He repivät niistä riekaleita ja sitoivat minut kiinni. Aina kun ajattelen sitä, kehoni menee kylmäksi ja jähmettyy.
Sieppaus kestäisi koko yön, miehet ilmoittivat. He paasasivat, kuinka he vihaavat ranskalaisia maan entisen siirtomaahallinnon vuoksi. He olivat tummaihoisia, ja ymmärsin, että heidän kotimaansa oli Ranskan entinen alusmaa.
Toinen miehistä otti pankkikorttini ja kävi tyhjentämässä ranskalaisen ja suomalaisen pankkitilini. He sulloivat cd-levyni, syntetisaattorini ja kaiken elektroniikan kahteen merimieskassiin, jotka he löysivät asunnostani.”
Hannu Väisänen vuonna 1996.
Sieppaajat uhkasivat väkivallalla
”Tilanne raukesi, kun sain kakaistua, että en ole ranskalainen vaan suomalainen. Kerroin, että passini on työpöydän laatikossa makuuhuoneessa, ja he tarkistivat sen. Olin vankina koko yön iltakymmenestä aamuyön saakka.
Sieppaajat eivät satuttaneet minua mutta uhkasivat väkivallalla useamman kerran yön aikana. He esimerkiksi uhkasivat minua omalla keittiöveitselläni, että leikkaavat korvani irti, jos heittäydyn hankalaksi.
Lähtiessään he vannottivat, että minun on annettava heille pakoaikaa. Muuten alakerrassa odottava rikoskumppani tulisi pieksemään minut.”
”Kun jäin asuntoon yksin, pelko purkautui raivona. Hajotin rakkaan viipurilaistuolini, koska en kestänyt, että minut oli sidottu siihen. Soitin puolisolleni Christophelle, joka tuli luokseni, ja soitimme yhdessä poliisille. Tekijöitä ei saatu kiinni.
Koti oli sieppaajien jäljiltä kamalassa kunnossa. Ajatus siivoamisesta tuntui pahalta.
Lue myös Seura.fi: Laulaja Eini koki 40-vuotiaana herätyksen, joka muutti kaiken – ”Oikea, vahva, tunteva ja rohkea elämä alkoi siitä”
Onneksi puolisoni on järjestelmällinen ja auttoi järjestämään kaiken, mitä kodistani oli jäljellä. Miehet olivat heittäneet klassisen musiikin levyni lattialle, koska he hakivat vain rockia. Kirjat eivät kelvanneet.”
Sieppaus aiheutti syyllisyyttä syyttömässä
”Hyökkäys omaa kotia kohtaan on ihmiselle äärimmäinen loukkaus, josta alkaa syyttää itseään, vaikka ei ole syyllinen. Ajattelin, etten minä parempaa ansaitsekaan.
Onneksi sain jo muutamassa päivässä uuden asunnon. Se oli kuin taivaan lahja. En olisi voinut jäädä asuntoon, jossa minua pidettiin vankina.
Käsittelin traumaani panttivankitilanteisiin erikoistuneen poliisin kanssa useita kertoja. Purin tuntoja myös psykiatriystävälleni, jonka kanssa olimme olleet illalliselta juuri ennen kaappausta.
Kokemus ei lähde minusta koskaan täysin. Sieppaus palaa mieleeni aina, kun näen uutisia panttivankitilanteista, joita tapahtuu Ranskassa aika usein.”
”Sieppauksesta puhuminen tuntuu aralta, koska aihe on poliittisesti herkkä. Tekijät olivat ulkomaalaisia, mutta eräällä lailla ymmärrän, mistä heidän vihansa kumpusi. Vaikka olen suomalainen, olen valinnut Ranskan kotimaakseni.
Olen tehnyt Afrikan innoittamaa taidetta, esimerkiksi Länsi-Afrikka-teemaisen valokuvanäyttelyn. Nykyään mietin, voinko lainata toisista kulttuureista vai onko se kulttuurin ryöstämistä. Kolonialismi on aiheuttanut maailmaan paljon vihaa.”
Hannu Väisänen, 74
Hannu Väisänen on kuvataiteilija ja Finlandia-palkittu kirjailija. Väisäsen tuorein kirja Ohukaisia julkaistiin huhtikuussa.
Ohukaisia-kirjan julkaisija Otava ja Seuran julkaisija Otavamedia kuuluvat samaan konserniin.
Juttu on julkaistu alun perin Seura.fi:ssä.