Kiinan ovelle on nyt jonoa. Viime viikolla vieraisilla kävi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ison valtuuskuntansa kanssa, tällä viikolla vuorossa on Venäjän johtaja Vladimir Putin.
Putinin vierailun on määrä alkaa tiistaina, mutta hän vaihtoi jo sunnuntaina kirjeitä Kiinan johtajan Xi Jinpingin kanssa. Niissä korostettiin maiden ”koko ajan syveneviä ja tiivistyviä suhteita” ja muistutettiin maiden solmineen strategisen kumppanuuden jo 30 vuotta sitten.
Tällaiset puheet ymmärrettävästi vaivaat länsimaita, erityisesti Euroopassa. Ne tietävät, että Kiina on Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan mahdollistaja. Kiinan ja Venäjän välinen kauppa on noussut ennätystasolle ja Venäjän ulkomaanviennistä jo yli neljännes suuntautuu Kiinaan. Helmikuun 2022 jälkeen Kiina on ostanut Venäjältä pelkästään öljyä sadoilla miljardeilla euroilla. Venäjän ulkomaantuonnista jo lähes 40 prosenttia tulee Kiinasta.
Kaksi itsevaltiasta myös selvästi viihtyy toistensa seurassa. Xi ja Putin ovat tavanneet yli 40 kertaa. Tapaamisten tiiviyttä selittää myös se, että heillä on laajempi ja periaatteellisempi yhteinen tavoite saada Yhdysvaltain johtama kansainvälinen järjestelmä hajotettua. Vaikka Trump näyttää nyt auttavan heitä tämän tavoitteen saamisessa, Xi ja Putin näyttävät epäilevän Trumpin seuraajan voivan olla eri linjoilla. He haluaisivat varmistaa lännen hajoavan pysyvästi.
On kuitenkin hyvä huomata, että Venäjän ja Kiinan kuvailuissa maiden suhteesta on mukana aimo annos kaunopuheisuutta. Kun Xi sai viime viikolla osoitettua Kiinan ja Yhdysvaltojen olevan lähes vertaisia, Venäjä painii paljon kevyemmässä sarjassa.
Kiinan ja Venäjän suhde ei ole mikään tasa-arvoinen kumppanuus. Se näkyy erityisen hyvin kauppaluvuissa. Venäjän kokonaisviennistä suuntautuu kyllä Kiinaan yli neljännes, mutta Kiinan kokonaisviennistä menee Venäjälle alle kolme prosenttia. Tähän Kiinan vientiin kuuluu esimerkiksi 90 prosenttia Venäjän saamasta läntisten pakotteiden alaisesta teknologiasta.
Sodan seurauksena Venäjä on Kiinasta koko ajan riippuvaisempi, mitä Kiina käyttää siekailematta hyväkseen. Ei ole liioiteltua sanoa, että Kiina kohtelee Venäjää kuin siirtomaataan. Se tuo raaka-aineita, mutta välttää investointeja. Samalla se dumppaa Venäjälle tuotteita, jotka syövät markkinaa Venäjän omalta tuotannolta.
Mukana aimo annos kaunopuheisuutta.
Osa venäläisistä asiantuntijoista pitääkin Venäjän Kiina-riippuvuutta vaarallisena ja Putinin suurena virheenä. Tällaisia asioita ei nyky-Venäjällä juuri puhuta ääneen, mutta puheen aika saattaa tulla nopeammin kuin miltä nyt näyttää. Muunlaista kritiikkiä kun on alkanut jo kuulua.
Sitä ovat lisänneet internetrajoitukset, jotka ovat sotkeneet elämää erityisesti Venäjän suurkaupungeissa. Niissä monet palvelut ovat digitaalisia, joten arkiset asiat ovat hankaloituneet voimaviranomaisten vainoharhaisuuden vuoksi. Samaan aikaan Ukrainan iskut ovat lisääntyneet, eikä Venäjä pysty puolustamaan kunnolla edes Moskovaa. Venäjän aloittama sota on saapunut sen omaan pääkaupunkiin, vaikka hallinto on tehnyt kaikkensa, ettei Moskovassa tarvitsisi ajatella koko sotaa.
Muutenkin näyttää siltä, että sodassa aloite on taas Ukrainalla. Se on saanut pysäytettyä Venäjän etenemisen, ja paikoin se saa jopa työnnettyä venäläisiä takaisin. Siksi Venäjä iskee taas kiihtyvällä vauhdilla siviilikohteisiin.
Putin saapuu Kiinaan hetkellä, jossa hän näyttää aiempaa heikommalta. Kiinalaiset tietävät sen, vaikkeivät hiero tilannetta julkisesti Putinin naamaan. Kiinalle Ukrainan sota on kuitenkin tapa heikentää länttä.
Vaikka lännessä ei kannata nähdä liikaa merkkejä Putinin aseman heikkenemisestä tai Venäjän talouden ongelmien syventymisestä, tilannetta ei pidä vähätelläkään. Venäjällä ongelmat alkavat kasautua. Euroopan maiden on huolehdittava, että ne eivät hukkaa tätä tilaisuutta vaan lisäävät painetta Venäjää vastaan.