Marraskuussa 70 vuotta täyttävän taiteilijan syksyyn kuuluu ”tuttua kamaluutta”.

Näyttelijä, laulaja, koomikko Ulla Tapaninen, 69, on mukana tuoreessa Elämä on juhla -elokuvassa. Kuvaukset olivat vuosi sitten ja sivuroolissa olevalla Tapanisella oli kymmenkunta kuvauspäivää. Hän muistuttaa, että elokuvan tekeminen on hidasta. Hänen kohtauksensa kuvattiin Itä-Helsingissä, vaikka elokuva sijoittuukin Nauvoon.

Taiteilijat eivät tapaa jäädä kokonaan eläkkeelle – ei virallisesti eläkkeellä oleva Tapaninenkaan. Hän kokee olevansa enemmän ”live kuin levy”, mutta tekee mielellään kuvausvierailuja. Näyttelijä on otettu, kun rooleja tarjotaan.

– En ole kranttu. Ei nyt joka risaukseen tarvitse rynnätä suin päin. Miksei tekisi sitä ammattiaan, kun jaksaa ja jotain osaa jo tässä vaiheessa, hän pohtii.

Tapaninen tunnetaan myös laulajana. Hän on solistina Nasevat kurtut -orkesterissa, joka on kuitenkin ollut ”telakalla” yhtyeen jäsenten kiireiden takia. Laulurooleja ei ole tullut viime aikoina tehtyä.

Silloin kun mikään projekti ei paina päälle, Tapaninen ei suunnittele tekemisiään.

– Jokainen päivä on omansa. Ei ole mitään rutiinia, että pitäisi tehdä jotain.

Pokka

Tapaninen paljastaa lehdistötilaisuudessa, että pokka ei petä. Niin sanottu ”putoaminen” on hänelle hyvin harvinaista. Hän ei haluakaan, että pitäisi ottaa uusia ottoja.

– Kyllä se pitää, kun keskittyy. Minä olen tosissaan mutten tosikkona.

Kysymykseen siitä, mikä koomikkoa itseään naurattaa, tulee Tapaniselta napakka vastaus.

– Eihän, minnuuhan ei naurata mikkää.

– Minä olen hirveän huono nauramaan.

Tapaninen kuitenkin myöntää, että hetkessä syntyvä tilannekomiikka naurattaa. Hän saattaa kumppaninsa kanssa kotona hieman ”hyrähdellä”. Oman kuvauksensa mukaan hän on hymähtelijä ja nauraa sisäänpäin – eikä kuulu hohottajaporukkaan. Hymykin kuuluu repertuaariin; tekonaurusta hän ei pidä.

Edesmennyt veli oli myös vähän naurava henkilö, ja oli asian Tapaniselle muotoillut omanlaisena aforisminaan.

– Kyllä tavallinen suomalainen mies voi elää täysipainoisen elämän nauramatta kertaakaan ääneen.

Ponnistus

Tapaninen täyttää marraskuussa 70 vuotta, mutta esiintyvä taiteilija ei ehdi juhlia suunnitella. Syntymäpäivänsä aattona hänellä on nimittäin Lava-ammuntaa-monologisarjan kahdeksannen osan ensi-ilta. Sarja on aiemmin esitellyt esimerkiksi stand-up-komiikkaa, sit down -komiikkaa, six pack -komiikkaa ja nyt tietenkin after eight -komiikkaa.

– Se on hirveä ponnistus, että teet semmoisen puolentoista tunnin monologin, Tapaninen summaa.

Tekstin takominen päähän vaatii ahkeruutta ja keskittymistä. Tapaninen on käsikirjoittanut monologin yhdessä Raila Leppäkosken kanssa. Lavaharjoitusten alkaessa teksti tulee olla hallussa.

– Toivon että tämä ottaa vastaan sitä opettelua, Tapaninen sanoo ja osoittaa päätään.

Hän myöntää, että työ on määritellyt elämän. Hän pitää hyvänä asiana, että Lava-ammuntaa vaatii ponnistelua.

– Sitä tuttua kamaluutta. On se hirveä urakka, hän siunailee.

– 30 vuotta lava-ammuntaa, 50 vuotta ammatissa, 70 vuotta elämää, tiivistää taiteilija esityksen sloganin.

Ulla Tapaninen jännittää syksyllä edessä olevaa tekstiurakkaa. Susanna Jyllinmaa

Yksityistä juhlintaa ei ole aikaa suunnitella.

– Minä laitan ilmoituksen, että en juhli merkkipäivääni, olen ongella, hän veistelee.

– Siinä on juhlaa ihan tarpeeksi, että saa ja pystyy vielä tekemään tuollaisen puserruksen, eikös siinä ole juhlaa ihan tarpeeksi? Voin minä jonkin kakkupalan syödä, jos joku tarjoaa, hän lisää vielä.

Tapaninen ei muutenkaan tunnustaudu juhlijaksi. Hän ei nuorempanakaan ollut festari- tai disco-ihminen. Hyvä ruoka ja juoma ja rauhallinen tila ovat tärkeitä tekijöitä; fasiliteetit pitää olla kunnossa.

– Minusta on kiva tavata ihmisiä rauhallisessa ympäristössä. Muutama lasi viiniä ja jutellaan. En kestä sitä yleishälyä, se saa minut hermostuneeksi.

Pakastaja

Työtään Tapaninen on saanut uransa aikana tehdä rauhassa. Hän kokee välttyneensä häiriköinniltä, hyväksikäyttämiseltä, epäreiluudelta ja ilkeyksiltä.

– Olen vissiin sen verran topsakka tyttö, että ei tulla ihan nenälle eikä varpaille hyppimään.

Muumimamman äänenäkin tunnetun taiteilijan uran varrelta löytyy yksi hahmo, josta tulee eniten palautetta. Hahmo on saavuttanut taiteilijan mukaan käsittämättömän suosion. Siitä tulevat puhumaan niin pienet lapset kuin pari–kolmekymppisetkin. Hahmo on tietenkin kolmesta Risto Räppääjä -elokuvasta tuttu Pakastaja-Elvi.

Musiikin kyseisiin elokuvasarjan osiin, joissa Tapaninen oli mukana, teki hänen vanha tuttunsa Iiro Rantala.

– Iiro sanoi minulle, kun harjoiteltiin niitä biisejä, että ”Ulla, tästä meidät tullaan muistamaan”.

– Niin kuin me muuta emme olisi tehneet. Hauskasti sanottu, ja kyllähän se näyttää olevan, mikäs siinä.

Pakastaja-Elvin hahmosta Ulla Tapaninen saa paljon palautetta. Susanna Jyllinmaa