Mona Visuri, 38, oli yrittänyt pitää karkkilakkoja monesti aiemminkin, mutta yritykset olivat päättyneet pettymykseen. Nyt hän on kuitenkin ollut kuukausia syömättä karkkia. Mona kertoo oivalluksestaan, joka auttoi häntä luopumaan sokerista.

Laskiaispulla helmikuussa ja kakkua äitienpäivän kunniaksi.

Siinä on kaikki sokerinen, mitä entinen sokerihiiri Mona Visuri, 38, on syönyt tämän vuoden aikana. Hän oli yrittänyt aiemminkin pitää karkkilakkoja, onnistumatta.

– Täytyy myöntää, että edelleen kun kävelen irtokarkkien ohi kaupassa, ne kutsuvat minua luokseen.

Tästä huolimatta tällä kertaa Mona on onnistunut pitämään sokerittoman linjansa yllä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Mona kertoo nyt, mitä teki tällä kertaa toisin kuin aiemmin.

Melkein päivittäin jotain makeaa

Vaikka Mona pyrkii pääsääntöisesti elämään terveellisesti, hän on aina ollut myös karkkihiiri ja pitänyt kaikesta makeasta.

– Pyrin ennen siihen, että söisin makeaa vain kerran–pari viikossa, mutta varsinkin viime vuosina, kun sain lapsen, tulin syöneeksi melkein joka päivä jotain makeaa. Esimerkiksi kauppareissuilla mukaani saattoi tarttua patukka tai pikkupussi karkkia, jonka söin jo autossa.

Varsinkin irtokarkit olivat Monalle mieluisin ja koukuttavin herkku.

– Muistan edelleen sen ihanan fiiliksen, joka tuli oikeastaan jo silloin, kun valitsin karkkeja pussiin.

Mona oli ollut karkkilakossa aiemminkin – tai ainakin yrittänyt olla. Joka kerta päättyi samalla tavalla: epäonnistumisen kokemukseen.

Uusi lähestymistapa

Mona oli kärsinyt viime vuoden selkäongelmista, jotka aiheuttivat hänelle jatkuvaa kroonista hermokipua. Hän päätti tehdä kaikkensa, että saisi selkänsä kuntoon.

– Elin muuten terveellisesti ja ajattelin, että sokeri oli Akilleen kantapää, mitä hyvinvointiini tuli. Mietin kliseisesti joulukuussa, että lopetan sokerin syömisen tammikuussa.

Mona päätti olla ilman sokeria 30 päivän ajan nähdäkseen, onko sokerilakolla vaikutusta sokerihimoon.

Sitten hän sai tietää, että hänen selkänsä leikattaisiin maaliskuun puolivälissä. Mona ajatteli, että sokerilakon jatkaminen voisi välillisesti auttaa toipumista.

– Ajattelin, ettei siitäkään ole haittaa, jos muutama kilo tippuisi ennen leikkausta.

Selkäongelmien ratkaisu ja oman hyvinvoinnin vaaliminen toivat uudenlaista motivaatiota sokerin karsimiseen. Mona löysi myös uuden lähestymistavan itselleen, joka osoittautui toimivaksi.

– Hyväksyin sen, että se tulisi olemaan vaikeaa. Ennen ajattelin, että minun pitäisi pystyä ja jos epäonnistuin, aloin helposti sättiä itseäni. Uskon, että tästä oli henkisesti paljon apua, koska minun ei tarvinnut feikata sokerilakon olevan helpompaa kuin mitä se todellisuudessa oli.

Helpottavia konsteja

Mona keksi myös muita konsteja, joilla teki sokerilakosta helpompaa itselleen. Hän kertoi kärsineensä päänsärystä alkuvaiheessa ja olleensa huonolla tuulella.

– En tiedä, oliko se plaseboa, mutta minulla oli pahat vieroitusoireet. Hyvästä nesteytyksestä huolehtiminen tuntui auttavan. Join paljon vettä, johon olin laittanut elektrolyyttijauhoja ja suolaa.

Mona oli yhdistänyt aiemmat sokerilakkonsa laihduttamiseen. Hän oli paitsi jättänyt sokerin, myös alkanut laskea kilokaloreita ja katsonut tarkkaan, mitä syö.

Tällä kertaa Mona päätti, että toimisi toisin. Vain sokeri sai jäädä, muuten hän pyrki syömään ravitsevasti ja reilusti ruokaa. Hän pyrki siihen, ettei hänellä ollut nälkää. Näin sokerihimon kanssa oli helpompi elää.

– Ensimmäiset 30 päivää en syönyt edes fruktoosia, eli en syönyt marjoja tai hedelmiä. Halusin täysnollauksen ja jättää kaiken makean pois. Tuo oli minulle hyvä työkalu, koska olin aiemmin korvannut karkit esimerkiksi kuivahedelmillä, mutta samalla mieleni oli edelleen aina tehnyt makeaa.

Hedelmät ja marjat ovat kuuluneet uudelleen Monan ruokavalioon 30 päivän pituisen jakson jälkeen.

– Vaikka tuo ensimmäinen kuukausi oli äärimmäinen, sen jälkeen minun oli helpompi olla ilman sokeria.

Lakon hyötyjä

Linjasta kiinni pitämistä on auttanut, kun Mona on alkanut havaita tuntuvia hyötyjä. Sokerilakolla on ollut monenlaisia vaikutuksia hänen hyvinvointiinsa.

– Minulla on tasaisemmin energiaa, eikä se tule piikeissä. Nukun myös paremmin. Mieheni sanoi heti tammikuussa, että nukun sikeämmin. Hän valvoo usein minua pidempään, enkä enää herää lainkaan, kun hän tulee nukkumaan.

Mona on huomannut mielialansa olevan yleisesti tasaisempi. Esimerkiksi ärtyminen on vähentynyt, hän kertoo. Monalla on ADHD ja hän kertoo huomanneensa senkin, että on tarvinnut viime aikoina vähemmän ADHD-lääkkeitä.

Vaikka kyseessä ei ollut laihdutuskuuri, Monan paino on pudonnut alkuvuodesta kymmenellä kilogrammalla.

– Mitä pidemmän aikaa olen ollut ilman sokeria, sitä enemmän huomaan eroja. Tuntuu, että ihonikin on muuttunut ja hiukseni ottaneet kasvuspurtin. Kyntenikin tuntuvat vahvemmilta. Vatsanikin toimii paremmin.

Mona harkitsee verikokeissa ja kehonkoostumusmittauksessa käymistä. Häntä kiinnostaisi selvittää, onko esimerkiksi viskeraalirasvan määrässä tapahtunut muutosta sitten edellisten kokeiden, joissa hän kävi vuoden alussa.

Muutos tuntuu ja näkyy. Mona on huomannut, että hänellä on energiaa tasaisemmin kuin aiemmin. Mona Visuri

Edelleen välttelee sokeria

Mona välttelee edelleen sokeria, mutta on leppoistanut linjaansa aavistuksen. Hän pyrkii siihen, ettei ostaisi kaupasta tuotteita, joissa on lisättyä sokeria, mutta ei ole näin tarkka esimerkiksi ulkona syödessään tai silloin, jos syö jonkun muun tekemää ruokaa.

Helmikuussa Mona söi yhden laskiaispullan ja äitienpäivänä kakkua.

– Puolisoni oli tehnyt kakun ja söin ison palan hyvällä fiiliksellä. Se maistui todella makealta ja myöhemmin illalla minusta tuntui poikkeavalta. Verensokerini varmaankin heittelivät todella paljon kakun jälkeen. Samana iltana minulle iski myös ihan hirvittävä herkkuhimo. Jos olisin saanut puoli kiloa irtokarkkia, olisin syönyt kaiken.

Mona kertoo, että unelmaelämässä hänestä olisi ihanaa olla ihminen, joka syö kahvipullan silloin tällöin tai nappaa muutaman irtokarkin. Ainakaan toistaiseksi tällainen keskitien kulkeminen ei tunnu hänestä realistiselta.

– ADHD saa hakemaan pieniä virikkeitä, joten niistä irti päästäminenkin on vaikeampaa. Monet ovat sanoneet, että kun sokerin jättää pois, sitä ei tee enää mieli, mutta minua ei ole ainakaan vielä alkanut ällöttää.

Hyvinvointi edellä

Mona muistuttaa, että se, mikä toimii hänellä, ei välttämättä toimi jollain toisella.

– Uskon yksilöllisyyteen. Jos sokeri ei ole ongelma, ei siitä kannata turhaan tehdä ongelmaa.

Hän uskoo sokerilakkonsa onnistuneen ja pitävän edelleen siksi, että hän lähestyi asiaa hyvinvointi edellä ja pääsi kokemaan hyötyjä, joita sokerista luopumisella oli.

– Uskon, että iso osa onnistumista yleisesti on se, että sisäistää oman syyn lähteä tekemään muutosta. Jos olisin vain halunnut laihduttaa, se ei olisi riittänyt motivoimaan minua.