Irlannin mystisiin maisemiin vievä Hokum yhdistelee kauhugenren eri aiheita reippaalla kädellä, mutta Adam Scottin tähdittämä elokuva pysyy silti yllättävän hyvin kasassa.
HOKUM
Ensi-ilta: 22.5.2026
Alkuperäisnimi: Hokum
Ohjaus: Damian McCarthy
Käsikirjoitus: Damian McCarthy
Pääosissa: Adam Scott, Peter Coonan, David Wilmot, Michael Patric & Florence Ordesh
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K16
Tänä vuonna toukokuu on Suomen elokuvateattereissa kauhuelokuvien kulta-aikaa. Obsessionin jälkeen valkokankailla fiilistellään Irlannin mystisissä maisemissa.
Irlantilaisen Damian McCarthyn (Oddity, Caveat) ohjaama ja käsikirjoittama Hokum sekoittelee keskenään yhtä sun toista kauhugenren konventiota, mutta yksityiskohtien runsaudesta huolimatta Adam Scottin tähdittämä elokuva pysyy yllättävän hyvin kasassa.
Kun kyseessä on folk horrorilla maustettu kauhuelokuva, on Irlanti sille lähes täydellinen lokaatio. Tähän luottaa myös Hokum, joka vie päähahmonsa ja katsojansa Irlannin syrjäseudulla, tummanpuhuvien metsien keskellä sijaitsevaan hotelliin.
Visuaaliseen ja painostavaan kummitustalokauhuun sekoitetaan psykologista draamaa, murhatrilleriä, kansantarinoita sekä hieman myös taikasieniä – ja jopa mustaa komediaa. Kokonaisuus on suorastaan yllättävän viehättävä kauhuelokuva, joka jättää tapahtumiin ja etenkin loppuratkaisuun myös tulkinnanvaraa.
Kuva: © NEON
Inspiraatiota Irlannin kansantarinoista
Hokumissa Adam Scott (Severance) esittää amerikkalaista kirjailijaa, Ohm Baumania, joka ei tunnu keksivän hittikirjasarjalleen kunnollista lopetusta. Hän on alkanut menettää uskonsa tarinaansa – ja samalla myös itseensä.
Löytääkseen inspiraation uudelleen (tai lopettaakseen tuskansa kokonaan) hän matkaa Irlantiin. Samalla hän suunnittelee saattavansa kuolleet vanhempansa vihdoin viimeiselle matkalleen ripottelemalla heidän tuhkansa sinne, missä nämä olivat aikoinaan onnellisesti häämatkalla.
Synkän metsän ympäröimästä hotellista huokuvat vanhat kansantarinat. Mystistä tunnelmaa lisää se, että hotellin honeymoon-sviitti on lukittu ja kaltereiden takana: siellä huhutaan olevan vangittuna ikiaikainen noita.
Kun hotellin historiasta kiinnostunut työntekijä katoaa Halloween-juhlan yönä, päätyy kirjailija tutkimaan naisen kohtaloa. Häiriinnyttävien käänteiden kautta salaperäisen hotellin salaisuudet alkavat raottua.
Kaunista kauhutunnelmointia
Hokum käynnistyy kohtauksella, joka ensitöikseen nostattaa kysymyksen: mitä ihmeen paskaa tämä oikein on?
Mutta sitten varsinainen tarina pääsee vauhtiin ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Hokum paljastuu oikein mukiinmeneväksi kauhutunnelmoinniksi, jonka äkkisäikytykset ääniraitoineen osuvat kohdilleen ärsyttämättä.
McCarthy sekoittaa keskenään valtavasti erilaisia kauhuelementtejä. On mystinen kummitushotelli salaisuuksineen, synkkä metsä ja siellä taikasieniä nautiskeleva erakko, kansanperinteestä ammentava noita, katoamismysteeri sekä päähenkilön oman menneisyyden salaisuudet psykologisine traumoineen.
Sekä yliluonnollisten teemojen lisäksi myös ihan vaan pahoja ihmisiä.
Olisiko vähemmänkin riittänyt?
Olisi varmasti. Kaikesta huolimatta McCarthy saa pidettyä sekametelisoppansa napakasti näpeissään, ja luotua tästä kaikesta otteessaan pitävän ja muutamaan kertaan aidosti yllättävänkin kauhuelokuvan.
Hokum on hyvin visuaalinen elokuva, mutta se luottaa verellä mässäilyn sijaan häiriinnyttävään tunnelmointiin. Parhaat päivänsä nähneen hotellin salaperäiset käytävät ja huoneet huokuvat Hohdon Overlook-hotellin henkeä ja alleviivaavat klaustrofobista tunnelmaa, kun Ohm jää jumiin hiljentyneeseen rakennukseen tutkiessaan naisen katoamista.
Scott luo päähahmostaan mielenkiintoisen ihmisen – tietynasteisesta kusipäisyydestä huolimatta traagisen. Näyttelijä kantaa yksinäisiä kohtauksia harteillaan vakuuttavasti ja saa katsojan jännittämään hänen mukanaan. Vaikka monet säikytykset ovat suhteellisen yllätyksetöntä peruskauraa, onnistuu käsikirjoitus pitämään kiinni salaisuuksistaan pitkälle. Ja koska kokonaisuuteen on ympätty niin monta erilaista mahdollisuutta, jännite pysyy mukavasti yllä.
McCarthy myös jättää katsojalle pohdittavaa lopputekstien ajaksi. Loppuratkaisu ei nimittäin ole aivan yksiselitteinen.
Kauhuelokuvana Hokum ajaa asiansa erinomaisesti ja on genressä yksi vuoden positiivisia yllättäjiä. Irlannin karunkauniissa ja synkän tunnelmallisissa maisemissa yhdistyvät kiehtovasti yliluonnollisuus, ihmisen pahuus ja menneisyyden psyykkiset traumat.
