- Petri Räisäsen ja Ari Väntäsen uusi kirja valottaa tarinankertoja ja mytologi Ior Bockin (1942–2010) elämää.
- Bock oli karismaattinen esiintyjä, joka loi ympärilleen kultin itse keksimällään saagalla.
- Kirjan mukaan Bockin tarinointi alkoi huumeiden aiheuttamasta psykoosista. Bockin elämä päättyi murhaan vuonna 2010.
- Bockin perintö elää yhä, ja hänen nimeämäänsä Lemminkäisen temppeliä tutkitaan edelleen Sipoossa.
Sipoon Gumbostrandissa, aivan tien vierustalla, ohikulkijalla avautuu komea näkymä. Huiman korkeista kalliopaasista muodostuva rakennelma voisi olla muinaisen temppelin sisäänkäynti.
Ei ihme, että täältä on etsitty satumaisia kulta-aarteita ja mystisiä rituaalihuoneita jo useamman vuosikymmenen ajan.
Alueen tutkiminen jatkuu myös tänä kesänä. Tosin mitään merkittävää Lemminkäisen temppeliksi nimetystä paikasta ei toistaiseksi ole löytynyt.
– Tieteellinen minäni sanoo, että tuollaisten asioiden paljastuminen on mahdotonta, mutta tarinapuoli jaksaa edelleen kiehtoa mielikuvitusta, Juha Javanainen toteaa.
Joogaopettaja Javanainen kuului kulttihahmo Ior Bockin sisäpiiriin. Hän sanoo olevansa yhä mukana, koska haluaa kunnioittaa perintöä ja paikan erityistä luonnetta.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Ior Bock kuoli vuonna 2010 puukotuksen uhrina. Javanainen kirjoitti Bockin kertoman perusteella Bockin perheen saaga – Väinämöisen mytologia -teoksen jo vuonna 1996.
– Syvällä Helsingin alapuolella on spiraali, jonka varrella on lukemattomia huoneistoja. Niihin on säilötty Uudenmaan kuninkaalle ja kuningattarelle tuotua muinaista estetiikkaa, Javanainen kertoo saagaa myötäillen.
Ei mikään normisuomalainen
Nyt Ior Bockista eli Bror Holger Bertil Svedlinistä (1942–2010) on tehty uusi kirja, joka kartoittaa perusteellisesti sekä Suomessa että Intiassa asuneen miehen elämää.
Petri Räisäsen ja Ari Väntäsen Ior Bockin suuri saaga (Like, 2026) kuvaa henkilöä, joka oli ennen kaikkea loistava tarinankertoja. Niin loistava, että hän onnistui luomaan ympärilleen kultin, joka on edelleen voimissaan.
– Hän oli karismaattinen ja melko miellyttävä ihminen sekä hyvä kertoja. Hänen seurassaan oli mukava olla, ja kyllähän tällainen kombinaatio vetää ympärilleen porukkaa, Ari Väntänen summaa.
Avaa kuvien katselu
1960-luvulla Ior Bock viihdytti suomalaisia taiteilijanimellä Ior de Plata. Lehdistö mainosti showta intialaiseksi jooga-akrobatia-tanssinäytökseksi. Kuvista tulee ilmi Bockin poikkeuksellinen notkeus. Kuva: Ior Bockin kotialbumi
Avaa kuvien katselu
Ior Bockin näyttelijäkortti. Hän työskenteli ammattilaisnäyttelijänä nelisen vuotta. Bockista tuli julkkis viimeistään vuoden 1973 Coral -televisiomainoksen myötä. Kuva: Ior Bockin kokoelma
Kirjassa Bockia luonnehditaan patologisen valehtelijan Paroni von Münchhausenin, tanssija Gene Kellyn ja huilunsoitollaan ihmisiä lumonneen Hamelnin pillipiiparin yhdistelmäksi.
Luonnehdinta pitää siinä mielessä paikkansa, että Bock kouluttautui 1960-luvulla balettitanssijaksi ja ammattinäyttelijäksi Ruotsalaisen teatterin oppilaskoulusta. Bock teki myös mallin töitä ja esiintyi televisiomainoksissa.
Juha Javanaisen mukaan Ior Bock ei ollut oikeastaan millään tavoin mikään normisuomalainen: hän kasvoi suomenruotsalaisessa kulttuuriperheessä, oli kiinnostunut kuninkaallisista ja toimi Suomenlinnassa oppaana.
– Tätä kaikkea hän sitten sovelsi Bockin suuren saagan kerronnassa.
Pilvenpolttaminen johti psykoosiin
Vuonna 1984 Ior Bockin elämässä tapahtui suurisuuntainen mullistus. Hän oli jo aiemmin viettänyt pitkiä aikoja Intian Goalla, jossa arkeen kuului geneerinen hippielämä eli alastomana liikkuminen ja pilvenpoltto.
Saman vuoden tammikuussa huumeiden käyttö saavutti holtittomat mittasuhteet. Kuvioihin astui Himalajalla tuotettu vahva kannabis, eikä Bock pystynyt enää nukkumaan.
Bock muuttui ”Odenin pojaksi” ja ryhtyi kertomaan suurisuuntaista saagaansa. Bockin entisen naisystävän Toven mukaan ”tarina alkoi psykoosista, joka sai valtavat mittasuhteet”.
Avaa kuvien katselu
Bock Kaivopuiston yleisötapahtumassa vuonna 1975. Kuva: Ior Bockin kotialbumi
Avaa kuvien katselu
Ior Bock ja Michel Merle matkalla kohti Intiaa 1970-luvulla. Bock reissasi 70-luvulla myös Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Kuva: Ior Bockin kotialbumi
Petri Räisänen tutustui Bockiin vuonna 1992. Räisänen itse ei ole koskaan käyttänyt pilveä. Hänen mukaansa Bockin lähipiiri taas väsäsi hasispiippujaan aamusta iltaan.
– Siellä oli psykoosinkaltaisia tapahtumia ja itsemurhia enemmän kuin pelkkä yksi kappale. Tämä kaikki ei välttämättä johtunut pilvestä, vaan jotkut käyttivät kovempaakin kamaa. Sanottiin myös, että Ior veti 150 blossia päivässä.
Avaa kuvien katselu
Ior Bock Suomenlinnassa opastuskierroksellaan. Persoonalliset kierrokset nousivat Helsingin kaupunkikulttuurissa ilmiöiksi. Kuva: Petri Räisänen
Avaa kuvien katselu
Petri Räisänen ja Ior Bock vuonna 2009 Bockin Munkkiniemen kodissa. Kuva: Petri Räisäsen kotialbumi.
Pilvessä olo taas oli otollinen mielentila istua ringissä ja kuunnella Bockin tuntikausia kestäneitä tarinointisessioita: uskomattomia käänteitä sisältävää megalomaanista saagaa, jossa oman äännejärjestelmän lisäksi oli piirteitä muun muassa kalevalaisesta mytologiasta.
Kansainvälisen joogaopettajan uran luoneen Petri Räisäsen mielestä Bockin psykoosi ei kuitenkaan selitä sitä, mistä saaga loppujen lopuksi on peräisin.
– Saaga on niin valtava kokonaisuus, ettei yksi ihminen pysty sitä tuosta vain keksimään – ei varsinkaan Ior, jonka omassa kirjastossa ei ollut mitään asiaan viittaavaa. Hän ei myöskään tavannut ihmisiä, jotka olisivat kertoneet hänelle tällaisesta saagasta.
Kohtaloksi koitui Karman laki
Ior Bockin maallisen elämän loppupuoli päättyi tragediaan. Ilmeisesti LSD:n vaikutuksen alaisena ollut mieshenkilö puukotti Bockia vuonna 1999, ja tämä halvaantui.
Goan hiekkarannat, akrobaattiset jooga-asennot ja rituaalit, joihin kuului oman sperman juominen, vaihtuivat oleskeluksi Munkkiniemen kodissa.
Avaa kuvien katselu
Ior Bock Lemminkäisen temppelin suuaukolla vuonna 1988. Kuva: Ior Bockin kotialbumi Ior Bock kertoo Lemminkäisen temppelin kaivauksista A-Studiossa vuonna 1990.
Bockilla oli myös kaksi intialaista avustajaa. Toinen heistä alkoi kärsiä mielenterveysongelmista. Hän puukotti mytologin kuoliaaksi vuonna 2010. Tappajan mukaan Bock oli itse paholainen.
Juha Javanaisen mukaan Ior uskoi kohtaloon. Taustalla oli traaginen kokemus.
– Hänen isoveljensä menehtyi laukaukseen, joka tapahtui heidän kotonaan. Kyse oli onnettomuudesta, mutta Ior koki, että tämän oli hänen kohtalonsa. Karman laki määrää, että jos tappaa jonkun, tulee myös itse tapetuksi, Javanainen kertoo.
Avaa kuvien katselu
Juha Javanainen ja Ari Väntänen vettä tulvivan Lemminkäisen temppelin edustalla. Temppelin osti taannoin esoteriaa harjoittava itävaltalainen ryhmä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Ior Bockin suuri saaga -kirjan loppupuolelta löytyy varsin järisyttävä paljastus. Bock oli itse asiassa adoptiolapsi, joka tiesi omista juuristaan jo kahdeksanvuotiaana.
Tällainen tilanne voi muokata ihmisen identiteetistä epäselvän ja häilyväisen.
– Ihminen voi tältä pohjalta alkaa kehitellä ajatuksia itsestään tiettyyn sukuun tai johonkin rooliin kuuluvana. Varmaankin tieto adoptiosta on herättänyt Iorissa ajatuksia. On kuitenkin mahdotonta sanoa, mitä tekemistä tällä olisi itse saagan kanssa, Ari Väntänen pohtii.