Salon Vilpas nosti itsensä alkuviikolla hetkellisesti monin tavoin niin sanottuun raskaaseen sarjaan suomalaisessa urheilukentässä. Miesten Suomen mestaruus ja 3 000+ -tyyppinen seitsemänteen finaaliin halunneiden määrä veivät Vilppaan ykkösaiheeksi tiistai-illan urheilu-uutislähetyksissä.
Vilpas kamppaili ensin runsaat puoli vuotta yhtätoista muuta korisliigajoukkuetta vastaan. Lisäksi kauden aikana kilpakumppanina oli sattumalta useampaankin kertaan kovin mahdollinen vastustaja tässä maassa eli Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue.
Kolme Leijonien ottelua olympialaisissa osui päällekkäin kolmen Vilppaan kotiottelun kanssa. Torstaina MM-Leijonat pelasivat samaan aikaan, kun Vilpas juhlisti mestaruuttaan.
Jääkiekon lisäksi vaihtoehtoisena illanviettotapana oli Salossa vielä kansainväliset suurmarkkinat, jotka siirsivät samalla Vilppaan torilta Salohalliin. Aikataulurealiteetitkin iskivät vastaan.
– Alle 24 tunnin kuluttua tästä ollaan perheen kanssa Kyproksella. Siinä on mun kesätreenini, velmuili kapteeni Mikko Koivisto.
Kultajoukkuetta saapui juhlistamaan arviolta hieman yli 500 henkilöä. Johanna Viitaselle saapuminen näihin karkeloihin oli yhtä suuri itsestäänselvyys kuin tiistain finaalinkin todistaminen paikan päällä.
– Tietenkin tulin tännekin. Käyn katsomassa kaikki kotipelit, Viitanen kertoi.
Tiina Paasikivi (vas.) ja Johanna Viitanen saapuivat ”tietenkin” mestaruusjuhliin. SSS/ANNA KORPIAHO
Vilpas on onnistunut saamaan viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuisia uusia ystäviä, ja huuma joukkueen ympärillä nousi päättyneellä kaudella selvästi suurimmaksi tällä vuosikymmenellä. Viitanen on yksi heistä, jotka seura on saanut pauloihinsa.
– Joskus pari vuotta ennen koronaa kävin ensimmäistä kertaa katsomassa pelin. Kaveri ehdotti sitä silloin, ja sanoin, etten todellakaan tule katsomaan, kun aikuiset miehet juoksevat nahkapallon perässä, Viitanen naurahti.
Sen jälkeen häntä ei siis ole pitänyt poissa hallilta juuri mikään.
– Yksi peli jäi muutama vuosi sitten väliin sairaalareissun takia. Lääkäri kielsi peliin lähtemisen, Viitanen naurahti.
Hänen seuranaan torstain juhlissa oli Tiina Paasikivi. Viitanen sanoi olevansa vierustoverilleen ”katkera” yhdestä asiasta.
– Olin silloin paikalla, kun Vilpas voitti ensimmäisen mestaruutensa, Paasikivi kertoo.
Tuolloin Salohallissa sai olla koronarajoitusten takia alle sata ihmistä. Yksi heistä oli Salohallissa laitoshuoltajana työskentelevä Paasikivi.
Naiset olivat pukeutuneet paitoihin, joiden selässä olivat nimet Adler ja Koivisto. Mutta silti:
– Kyllä (Teemu) Rannikko on aina ja ikuisesti paras pelaaja. Minulla on varmaan 20 hänen paitaansa. Mutta tämänvuotinen joukkue oli ihan jumalattoman hyvä, Viitanen sanoo.
Tiistain ratkaisufinaali oli Vilpas-faneille jännittävä kokemus.
– Odotan huomista vapaapäivää. Silloin ehdin vihdoin katsoa pelin uusintana Ruudusta. Ainakin kaksi kertaa katson, Viitanen vakuuttaa.
Konsta Mäenpää (vas.), Jussu Pöyhönen ja Esa Mäkynen tulkitsivat Vilppaan voittobiisiksi muodostuneen ”Kun tänään lähden” -kappaleen. Kapteeni Mikko Koivisto taputti tahtia. SSS/ANNA KORPIAHO
Illan ohjelmaan kuului tunnelmointi Jussu Pöyhösen esittämän Kun tänään lähden -kappaleen tahtiin. Keijo Poutiainen kuulutettiin haastatteluun Rockyn tunnusmusiikin tahtiin, kun Vilppaan presidentti taipui vastahakoisesti viettämään vapaailtaa Hurriganesin musiikista.
Poutiainen oli jo ennen tiistaita kokenut kaiken kokemisen arvoisen suomalaisessa koripalloilussa. Tai niin sitä olisi luullut.
– Olihan se, mikähän päivä se oli… tiistai hyvin tunteikas tilaisuus. En ole koskaan aiemmin ollut vastaavassa. Valmentajien ei kannattanut huutaa kentälle mitään, kun kukaan ei olisi kuullut, Poutiainen kiitteli.
– Ei tällaista talkooporukkaa ole näkynyt missään. Lisäksi Salohallissa on Suomen paras ottelutapahtuma. On se pikkuisen erilainen tilanne kuin Lapuan Urheilutalolla, hän jatkoi.
Vilppaan pelaajien nimikirjoitukset ja selfiet heidän kanssaan kelpasivat nuorille hyvin. SSS/ANNA KORPIAHO
Yhdysvaltalaispelaajista olivat paikalla vielä Jack Forrest ja Ze’Rik Onyema. Ratkaisufinaalin donkkisankari Onyema nautti tilaisuudesta silminnähden ja hauskuutti yleisöä MORO MORO -huudoillaan.
Osa pelaajista oli ollut päivällä Vilppaan mestarijoukkueen hittilajin parissa.
– Tästä ryhmästä kertoo aika paljon se, että kun oltiin golfaamassa, niin tuli kuvamateriaalia. Siinä olivat Daniel (Rantapaju), Thomas (Rönnholm) ja Tino (Yli-Junnila). Sekä Mikko, jonka sylissä oli mun vauvani, naurahti tuore isä Eero Innamaa.
Niistä Vilppaan saamista ja ansaitsemista uusista ystävistä vielä. Elävä esimerkki heistä on Fanni Örling, joka oli torstaina hallissa äitinsä Anneli Kaartovuoren ja neljävuotiaan Elle Koivusen kanssa.
– Poikani pelasi aikanaan korista Vilppaassa, ja olen aika pitkään käynyt katsomassa pelejä, Kaartovuori kertoo.
Anneli Kaartovuori (vas.), Elle Koivunen ja Fanni Örling peukuttavat Vilpasta. SSS/ANNA KORPIAHO
Örlingin tarina on samankaltainen kuin jutussa aiemmin mainitulla Johanna Viitasella.
– Äiti täytti viime vuonna 75 vuotta, ja tulin hänen mielikseen yhteen peliin. Ajattelin, että kyllä minä varmaan sen yhden ottelun kestän, Örling hymähti.
– Olin siinä pelin aikana sitten, että ei vitsi, onpa tämä hienoa. Siitä lähtien olen ollut aivan hullaantunut tähän.
Päättyneellä kaudella hän saapui jo moniin peleihin sietämisen sijaan nauttimaan.
Tosin seitsemättä finaalia edeltänyt aika ei ollut pelkkää nautintoa.
– Jännitti ihan hitosti jo edellisenä päivänä, Kaartovuori nauroi.
– Töiden tekemisestä ei tiistain aikana meinannut tulla mitään, Örling komppasi.
Elle Koivuseen koripallokärpäsen purema on vasta vähitellen tarttumassa.
– Peleissä on hänen makuunsa vähän turhan kova meteli. Mutta Ruudun lähetyksistä hän bongaa pelaajia kyllä. ”Kato, Pluuks” tai ”kato, Vaala”, Örling kuvailee viitaten Jalen Brooksiin ja Luukas Vaaraan.
Vilpas-fanit Kerttu Ilkko (vas.) ja Mena Lundén pääsivät yhteiskuvaan Samu Adlerin kanssa. SSS/ANNA KORPIAHO