Kirja: Olga Temonen kertoo viimeisistä hetkistä ennen aivosyöpädiagnoosia

Timo Korhonen

Olga Temonen kertoo postuumisti viimeisistä hetkistään ennen vakavaa diagnoosia.

Näyttelijä  kuoli 17. marraskuuta 47-vuotiaana. 

Sekä suuri yleistö että Olgan lähipiiri olivat osanneet odottaa suru-uutista. Näyttelijä oli kertonut avoimesti aggressiivisesta aivosyövästään sekä hoitopolustaan. 

Olga pääsee vielä kerran ääneen kirjoittamassa elämäkerrallisessa teoksessa Aika jonka sain (WSOY). Kirjan oli alunperin määrä ilmestyä viime lokakuussa, mutta Olgan heikentyneen tilan myötä julkaisua siirrettiin. Nyt teoksesta on kuitenkin julkaistu koevedos, joka avaa Olgan sielunmaisemaa hänen viimeisinä aikoinaan. 

Olga kävi syöpähoidoissa myös ulkomailla.
Miikka Kaskinen

Vaisto ohjasi valintoja

Olga sai diagnoosin aivosyövästä marraskuussa 2023. Kirjassa hän kuvailee olleensa edeltävän syksyn poikkeuksellisen uupunut. Väsymys oli voimakkaampaa kuin koskaan ennen. 

Toisaalta kaikelle oli luonnollinen selitys. Ravintola Rehtorin remontoiminen ja pyörittäminen vaativat veronsa. Lisäksi Olgan puoliso oli suunnitellut syksylle käsikirjoittamansa ja ohjaamansa Meduusalla ei ole sydäntä -elokuvan kuvaukset – siitä huolimatta, että koko perhe oli puhki työmäärästään. 

– Ehkä se oli intuitio. Voimakas vaisto, joka pakotti Tuukan toimimaan ja järjestelemään kiireellä kuvauspäivät Lahteen ajankohdalle, jolloin hänen olisi pitänyt jo olla valmistelemassa ohjaamansa Vares-televisiosarjan kuvauksia Turussa, Olga pohtii kirjassa.

Tytär huomasi muutoksen

Olga näytteli elokuvassa pääroolin. Myös pariskunnan -tyttärellä oli rooli Olgan hahmon lapsena. Kuvausten aikana perhe alkoi huomata muutoksen Olgassa. Helga ihmetteli äitinsä olevan tavanomaista hiljaisempi. 

– Tuukka puolestaan kummasteli, miksi minun oli vaikea opetella repliikkejäni. Muistini pätki. Aiemmin sellaisia haasteita ei ollut ilmennyt, Olga kertoo.

– Jälkikäteen Tuukka on ajatellut, että jokin alitajuinen voima yritti kertoa, että elämämme tulisi pian muuttumaan. Oli viimeinen hetki, kun elokuvan teko olisi tällä porukalla mahdollista.

Kai Joronen