Joonas Lehtonen
Idän suurvallat haluavat maailman, joka olisi huolestuttava Suomellekin, kirjoittaa Joonas Lehtonen.
Tänään klo 20:34
Vladimir Putin, Narendra Modi ja Xi Jinping jakoivat lämpimän hetken Kiinan Tianjinissa. ZUMAWIRE/MVPHOTOS
Maailmalla on levinnyt kuluvalla viikolla poikkeuksellinen uutiskuva.
Kuvassa poseeraavat Kiinan, Intian ja Venäjän johtajat Xi Jinping, Narendra Modi ja Vladimir Putin. Tunnelma on sydämellinen: miehet naureskelevat ja pitävät toisiaan kädestä.
Juuri otoksen lämminhenkisyys tekee siitä poikkeuksellisen – ja sen soisi hätkähdyttävän lännessäkin.
Kolmikko tapasi Kiinassa Shanghain yhteistyöjärjestö SCO:n kokouksessa.
Xi ja Putin edustivat myös Pekingissä Kiinan historian suurimmassa sotilasparaatissa, jossa heidän seuraansa liittyi muun muassa Pohjois-Korean Kim Jong-un.
Kenties huomionarvoisin Kiinan tapahtumista oli kuitenkin Modin saapuminen seremonioihin. Intia on nykyään maailman väkirikkain maa, jonka välit Kiinan kanssa ovat olleet pitkään kireät. Ennen tätä Intian johtajaa ei ole nähty Kiinassa yli seitsemään vuoteen.
Maiden yllättävä lähentyminen johtuu ainakin osin Donald Trumpista. USA:n presidentti asetti viime viikolla tuonnille Intiasta 50 prosentin tullit rangaistuksena venäläisen öljyn ostamisesta.
Intia on perinteisesti ollut Yhdysvalloille tärkeä kumppani Aasiassa – ja väylä padota Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa. Saapumalla Xin syleiltäväksi Modi muistutti hyvin julkisesti Trumpille, että maalla on ystävikseen muitakin vaihtoehtoja.
Vuosikausien erimielisyydet Kiinan ja Intian välillä eivät tietenkään korjaannu hetkessä. Monet asiantuntijat kuvaavat idän suurvaltojen toveruutta pragmaattiseksi suhteeksi, joka voi särkyä nopeastikin. Samaten Yhdysvallat ja Intia tekevät jatkossakin yhteistyötä muun muassa Quad-liittoumassa.
Siitä huolimatta symboliikka Kiinassa oli vahvaa – ja muistutti Euroopassa kirvelevästi siitä, että meillä tällaista valinnanvaraa ei ole.
Valokuviin ikuistuneiden eleiden ohella on syytä huomioida myös se, mitä Kiinassa puhuttiin.
Xi esitteli kokouksessa visiotaan uudesta maailmanjärjestyksestä, joka nostaisi niin sanotun globaalin etelän etusijalle.
Todellisuudessa tämän vision maailmaa johtaisi Kiina, jonka arvot ovat hyvin erilaiset kuin ne, joihin olemme länsimaissa tottuneet. Se olisi maailma, jossa voima puhuisi ja isot jyräisivät.
Kuin visiotaan pohjustaakseen Xi oli kutsunut paraatiinsa johtajia myös Euroopasta – esimerkiksi EU- ja Nato-maa Slovakiasta – ja lyönyt näin kiilaa lännen yhtenäisyyteen.
Se taas on Suomen kaltaisille, pienille maille ensiarvoisen tärkeää.
Venäjän rajamaille huolestuttava viesti on myös se, että Putinin hylkiöajat alkavat olla ohi. Venäjän presidentti on päässyt lyhyen ajan sisään paistattelemaan globaalilla areenalla ensin Trumpin kutsumana Alaskassa ja sitten Xin vieraana Kiinassa.
Kuin kirsikkana Xin kakun päälle Trump katosi oudosti julkisuudesta lähes viikoksi juuri Kiinan show’n aikana. Villejä spekulaatioita herättäneen hiljaiselon syytä ei tiedetä, mutta sen ajoitusta voidaan pitää katastrofaalisena: kun itä esitteli yhtenäisyyttään, Trumpin katoaminen vain alleviivasi USA:n eristäytymistä ja lännen seilaamista vailla todellista johtajaa.
Kiinan tapahtumat eivät menneet huomiotta Suomessakaan. Tasavallan presidentti Alexander Stubb halusi tiistaina lähettää viestin ”eurooppalaisille kollegoilleen ja erityisesti Yhdysvaltoihin”.
– Jos emme tee enemmän yhteistyöhön perustuvaa ja kunnioittavampaa ulkopolitiikkaa globaalia etelää kohtaan, häviämme tämän pelin, Stubb painotti.
– Minusta Kiinan kokous on lännelle hyvä muistutus siitä, mitä on pelissä.
Stubbin poikkeukselliset sanat noteerattiin nopeasti idässä ja lännessä. ”Trumpin golfkaveri varoittaa Yhdysvaltoja”, otsikoi esimerkiksi suuri intialaismedia Times Now.
Stubb itse teki yhden ensimmäisistä valtiovierailuistaan presidenttinä Kiinaan ja sai viime viikolla kutsun myös Intiaan puhuessaan puhelimessa pääministeri Modin kanssa.
Suomessa ja maailmalla on viime viikkoina hehkutettu Stubbin tiivistä yhteyttä USA:n Trumpiin. Yhtä lailla olisi syytä nostaa hänen työtään sen setvimiseksi, miten muualla maailmassa ajatellaan.