Sirkku Peltola tuntee toisinaan ristiriitaa nykyisen asemansa ja taustansa välillä.
Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola varttui viisilapsisen työläisperheen nuorimmaisena. Sirkku kertoo Anna-lehden haastattelussa, ettei perheessä erityisesti kannustettu opintielle.
”Isäni ei muistanut, että käyn lukiota. Eivät vanhempani välittäneet siitä, mitä opiskelen, kunhan lapset nyt jotakin hommaa saivat.”
Taidealalle suuntautumiseen vaikutti ehkä se, että vanhin veli Sulevi Peltola oli näyttelijä. Myös opettajat kannustivat Sirkkua.
”Ehkä alitajuisesti vahvistui ajatus, että sellainen ammatti on olosuhteistani käsin mahdollista.”
Ristiriita taustan ja nykyisen aseman välillä
Sirkku Peltolan ihmiskäsitys ja ymmärrys yhteiskunnasta kumpuavat nimenomaan perhetaustasta.
”Työväenluokkaisuus vaikuttaa minuun totaalisesti. Se on verenperimää, että olen vaistomaisesti niiden puolella, jotka ovat heikkoja, täysin reunalla tai jo tipahtaneet rallista”, hän sanoo Anna-lehdelle.
Joskus hän tuntee ristiriitaisuutta nykyisen asemansa ja työväenluokkaisen taustansa välillä. Tunne oli vihvimmillaan, kun hän sai taiteen akateemikon arvonimen ensimmäisenä näytelmäkirjailijana.
”Akateeminen arvonimi oli aluksi pelottavakin kunnia. Tuntui, että minut laitetaan kaapin päälle, että ymmärtäisin lopettaa. Ne ajatukset ovat unohtuneet jatkuvan työn tiimellyksessä.”
Arvostuksesta ja suitsutuksesta huolimatta Sirkku on yhtä vahvasti kiinni työssään kuin aina ennenkin. Hän on myös kamppaillut samojen perusasioiden kanssa kuin kaikki muutkin.
”Olen keskipalkkainen, eikä tilaisuuksia kokea elämää eksklusiiviseksi juuri ole.”
Maria Sid on parin vuoden sisällä saanut kolme isoa tunnustusta työstään. Lisäksi Tukholman kaupunginteatteri kukoistaa hänen johtamanaan.
© Liisa Valonen/Otavamedia