K-kauppiasparin törkeä temppu paljasti maailman, josta monet suomalaiset eivät tiedä mitään

Uutisointi Mika Ruonalan tapauksesta on saanut monet suomalaiset havahtumaan kehitysvammaisten työelämään liittyviin epäkohtiin kenties ensimmäistä kertaa, kirjoittaa toimittaja Siiri Siikarla.

Eilen klo 18:38

Kehitysvammaisia tekee avotyötä esimerkiksi ruokakaupoissa. Kuvituskuva. OUTI JÄRVINEN

Tuettu työtoiminta.

Siinä sanapari, joka tuli monelle suomalaiselle tutuksi vasta tällä viikolla, kun Helsingin Sanomat etunenässä uutisoi Mika Ruonalan kohtelusta oululaisessa K-supermarket Välivainiossa.

Ruonala oli palvellut kaupassa lähes 19 vuotta, kun uusi kauppiaspari antoi hänelle lähtöpassit elokuun lopussa. Armonaikaa ei annettu. Ruonalan piti palauttaa työvaatteet ja avaimet saman tien, kertoi HS.

Tämä oli mahdollista, sillä Ruonala ei varsinaisesti työskennellyt K-kaupassa, vaan oli vammaisille suunnatussa tuetussa työtoiminnassa eli avotyössä. Kyseessä on järjestely, jolla tähdätään kehitysvammaisen toiminta- ja työkyvyn tukemiseen sekä työelämään pääsyn edistämiseen.

Käytännössä avotyö on usein varsin tavallista työtä – sillä erotuksella, ettei sen tekijälle makseta palkkaa.

Palkan sijaan avotyössä olevalle maksetaan työosuusrahaa, joka on Kehitysvammaliiton mukaan keskimäärin noin seitsemän euroa päivässä. Samanlaista korvausta – joskin vielä vähän pienempää – maksetaan kehitysvammaisille, jotka viettävät päivänsä eri toimijoiden ylläpitämissä työ- ja toimintakeskuksissa.

Näissä keskuksissa tehdään päivästä toiseen esimerkiksi kotitaloustöitä, käsitöitä ja erilaisia alihankintahommia.

Kaikista vaikeimmin kehitysvammaiset henkilöt voivat osallistua arkisin päivätoimintaan – siis sellaiseen viriketoimintaan, jolla pyritään rytmittämään arkea ja ylläpitämään toimintakykyä, Kehitysvammaliiton sivuilta selviää.

Uutisointi Mika Ruonalan tapauksesta on saanut monet suomalaiset havahtumaan kehitysvammaisten työelämään liittyviin epäkohtiin kenties ensimmäistä kertaa.

Se ei ole ihme, sillä kehitysvammaiset on sysätty yhteiskunnassamme poikkeuksellisen syrjäiseen nurkkaan. Suuri osa heistä elää arkeaan asumisyksiköissä ja toimintakeskuksissa – paikoissa, jonne tavan kulkijalla ei ole mitään asiaa.

Jos perhe- tai tuttavapiiriin ei satu kuulumaan kehitysvammaisia, kokonaisen ihmisryhmän olemassaolon saattaa sivuuttaa. Kehitysvammaisia kun ei juurikaan näy mediassa, ja heidän ääntään kuullaan päätöksenteossa vain harvoin.

Tässä viitekehyksessä Mika Ruonalan tarina onkin poikkeuksellisen positiivinen tuulahdus. Hän kertoi työtilanteestaan, ja kerrankin media ja siinä perässä myös suomalaiset kuuntelivat.

Uutisointi sai Keskon pahoittelemaan Ruonalan kohtelua ja K-supermarket Välivainion kauppiasparin pyörtämään päätöksensä Ruonalan pestin päättämisestä. Nyt hänelle yritetään etsiä uusia työtehtäviä kaupasta.

Julkisuuteen ei ole kerrottu, onko Ruonalan tuleva pesti jälleen avotyötä vai voisiko se olla aivan oikea työsuhde – sellainen, josta kertyy lomaa ja maksetaan palkkaa.

Ei voi kuin toivoa, että kyseessä on jälkimmäinen, sillä sellaisen Ruonala olisi liki 19 vuoden näytöillään ansainnut.

Vaikka Ruonalan tarina päättyisi onnellisesti, Suomessa on edelleen noin 2 300 kehitysvammaista, jotka tekevät avotyötä. Tämän lisäksi työ- ja toimintakeskuksissa päivänsä viettää noin 6 000 kehitysvammaista.

Vain noin kaksi prosenttia Suomen kaikista työikäisistä kehitysvammaisista on palkkatyössä, Kehitysvammaliiton verkkosivuilta selviää. Liiton arvion mukaan luku voisi olla oikeilla toimilla jopa 10–20 prosenttia.

– Vaikka kaikki eivät työhön kykene, on monia, jotka olisivat kykeneviä ja halukkaita työelämään, sanoi Kehitysvammaisten tukiliiton vaikuttamistyön johtaja Jutta Keski-Korhonen Iltalehdelle aiemmin tällä viikolla.

Kehitysvammaisten työllisyyden lisääminen ei palvelisi vain pääministeri Petteri Orpon hallituksen työllisyystavoitteita vaan siitä olisi hyötyä myös yhteiskunnalle sekä tietysti kehitysvammaisille itselleen. Se, että työpaikoilla työskentelisi entistä enemmän niin sanotusta normaalista poikkeavia henkilöitä, voisi lisätä paitsi kanssaihmisten avarakatseisuutta myös parantaa kehitysvammaisten näkyvyyttä ja näin myös asemaa yhteiskunnassa.

On totta, että kehitysvammaisen työllistäminen voi alkuun vaatia yhteiskunnalta ja yritykseltä alkuun jonkin verran aikaa, vaivaa ja rahaa. On myös totta, ettei kaikista kehitysvammaisista ole työelämään.

Siksi onkin tärkeää, että on olemassa jokin avotyön kaltainen malli, jonka kautta kehitysvammainen voi kokeilla työssäkäyntiä ilman suurempia sitoumuksia.

Ongelmalliseksi asetelma muuttuu kuitenkin siinä kohtaa, kun avotyö jatkuu kuukausi- tai vuositolkulla, eikä koskaan muutu todelliseksi työsuhteeksi. Asetelma ei kuitenkaan muutu työnantajia syyttelemällä vaan ainoastaan lakimuutoksella, jossa kehitysvammaisten työelämälle piirretään selvät pelisäännöt.

Siinä Mika Ruonala heitti ensimmäisen kiven.