Pikajuna Tallinnasta kohti Liettuan pääkaupunkia Vilnaa lähtee laiturilta numero neljä. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta pureva viima käy vaateiden läpi iholle. Onneksi junaan ei tarvitse jonottaa, sillä matkaan on lähdössä vain parisenkymmentä matkustajaa. Pääsen tuuliselta asemalaiturilta äkkiä vaunun suojaan.
Oranssi Stadler Flirt -juna on samaa mallia kuin Helsingin lähiliikenteen junat. Raidekarttakin on samalla paikalla oven yläpuolella. Tallinnan ja Vilnan välillä on reilut 40 asemaa, joissa juna tarpeen tullen pysähtyy. Kello 10.51 alkava matka on aikataulun mukaan taitettu kello 21.05.
Juna nytkähtää liikkeelle. Ülemisten ostoskeskuksen jälkeen vauhti alkaa kiihtyä. Raiteet kolkottavat.
Pitkä matka halki Baltian on alkanut.
Jotain tuttua siinä on. Tallinnasta Valgaan kulkeva Stadler Flirt -juna on samaa mallia kuin Helsingin lähiliikenteen junat.
© Ville Vanhala
Haikara pylväässä
Tallinna jää taakse, ja junan ikkunasta avautuvat avarat, paikoittain jo vihertävät peltomaisemat. Väki matkustaa omissa oloissaan. Puhe ei solju,ja tuijotetaan puhelimia.
Vasta puoli vuotta konduktöörinä työskennellyt Irene Kristlepp sanoo ymmärtävänsä suomea, mutta puhuvansa vain viroa ja auttavasti englantia. Hän kertoo, että olen junan ainoa matkustaja, joka on matkalla päätepysäkille.
”Kesälomien aikana turisteja on enemmän, ja he jatkavat matkaansa Riikaan ja Vilnaan asti.”
Juna hiljentää vauhtiaan, kunnes pysähtyy se kokonaan. Kuulutus kertoo, että joudumme odottamaan hetken ”infrastruktuurissa ilmenneen ongelman vuoksi”.
Junassa ei ole ravintolavaunua, joten matkustajat alkavat natustella paperipusseista Tallinnan asemalta eväiksi ostamiaan sämpylöitä. Kun jatkamme matkaa, pellot ikkunan takana vaihtuvat toisiin peltoihin. Tasoristeyksen jälkeen ohi vilahtaa entisen kolhoosin navetta, jonka katto on romahtanut. Kattohaikara on rakentanut risupesänsä pylvään päälle.
Juna pysähtyy jarrut kirskahtaen Tarton asemalle kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä kello 13.17. Konduktööri Keistlepp on kuulutusvuorossa.
”Vaihtoyhteys Valgassa odottaa, vaikka olemmekin myöhässä.”
Konduktööri Irene Kristlepp odottaa kesälomien ajaksi Tallinnan rautateille sankoin joukoin ulkomaalaisia turisteja.
© Ville Vanhala
Tallinnalainen Silvia Johansoo matkaa syntymäpäivänään kylpylälomalle Riikaan.
© Ville Vanhala
Kaksoiskaupungissa
Aardla, Ropka ja Peedu. Asemien nimet vaihtuvat näyttötaulussa, ja pieniä virolaisia kyliä vilahtaa ohi. Raiteiden yksitoikkoinen kolkotus ja vaunun keinunta nukuttaa pienen valkoisen koiran emäntänsä syliin.
Valgaan saavutaan 21 minuuttia aikataulusta myöhässä. Stadler Flirt -juna vaihtuu liettualaisen rautatieyhtiö LTG-linkin omistamaan, Puolassa valmistettuun Pesa 730 ML -dieselmoottorijunaan. Junan henkilökunta on kuitenkin latvialaisen rautatieyhtiö Vivin palkkalistoilla.
Toisen luokan lippuun on merkitty peräti 16 paikkaa, joista saan valita omani.
Otan vaunun etuosan pöydän äärestä paikan numero 38. Ehdin nostaa laukkuni hattuhyllylle, kun juna nytkähtää jo liikkeelle. Virossa aikataulusta jälkeen jääneet minuutit yritetään kuroa Latviassa kiinni.
Valtioiden raja vaihtuu vielä saman kaupungin sisällä, ja Valgasta tulee Valka. Vaalea konduktöörinainen kertoo sujuvasti englanniksi, että yhtiö on kieltänyt henkilökuntaa antamasta lausuntoja ulkomaalaiselle medialle eikä heitä saa myöskään kuvata.
”Olen pahoillani, mutta elämme nyt sellaisia aikoja”, konduktööri sanoo ja piipauttaa laiteellaan lippuni QR-koodin.
Juna jytkyttää Lugazin ohi. Seuraava asema on Strenci.
Riian rautatieasemalla riittää kuhinaa, kun väkeä jää pois ja nousee Pesa 730 -dieselmoottorijunan vaunuihin.
© Ville Vanhala
Junamatkan hinta Tallinnasta Vilnaan on toisessa luokassa 39 euroa. Kätevin tapa ostaa lippu koko matkalle on hankkia se etukäteen Elronin lippujen myyntijärjestelmän tai mobiilisovelluksen kautta. Yhden osuuden kattavia lippuja voi ostaa erikseen kultakin junayhtiöltä.
Lisätietoja: elron.ee/en/tallinn-tartu-riga-vilnius-train-connection
Maisemat vaihtuvat
Vaikka plyysipenkillä on hyvä istua, matkanteko tuntuu jo jaloissa. Noustessa joudun ottamaan huojuvassa junassa ensin tukea penkkien selkänojista. Pian rytmi tulee kuitenkin tutuksi, ja askeleeni alkavat sopia vaunun keinuntaan.
Viron verrattain siistien ja suloisten kylien jälkeen Latviassa vallitsee paikoittain raihnaisuus. On autioita asemia, vanhojen talojen maalipinnat hilseilevät ja pihoilla on autonraatoja ja romua. Hetkittäin näyttää siltä, että juna kulkee entisessä Neuvostoliitossa.
Lakitoimistossa työskentelevä Silvia Juhansoo on saanut matkalleen mukaansa keltaisen ruusun. Juhansoolla on syntymäpäivä ja hän on ostanut itselleen lahjaksi kylpyläloman Riiasta. Aiemmin hän on käynyt Riiassa autolla.
”Koska junaa ei tarvitse ajaa itse, ei tarvitse myöskään välittää nopeusrajoituksista. On ihanaa rentoutua ja matkustaa samaan aikaan.”
Juna saapuu Riikaan kuusi minuuttia aikataulusta myöhässä kello 16.53. Matkaa pitäisi jatkaa kahden minuutin kuluttua, mutta aikataulusta ei kyetä pitämään kiinni, sillä junasta poistuu matkustajia ja vielä enemmän niitä nousee kyytiin.
Riiassa työskentelevä rakennusalan ammattilainen Yuri Umedbek matkustaa viikonlopuksi kotiinsa Vilnaan.
© Ville Vanhala
Nyökkäyksiä rajalla
Yli kuuden tunnin matkustamisen jälkeen maisemat vähitellen täyttyneen junan ikkunan takana alkavat hämärtyä. Kylät vilahtelevat ohi ja vaunun sisävalot syttyvät. Nivelliitosten haitaripalkeet vaunujen välissä huojuvat ja nirisevät.
Latvialainen henkilökunta on vaihtunut Riiassa liettualaiseen, mutta haastattelukielto pysyy yhä voimassa.
Kun rajavartijat ilmestyvät vaunun perälle, ymmärrän, että olemme ylittäneet Liettuan rajan.
Koko matkan ensimmäisen ja ainoan passintarkastuksen tekevä vartija näyttää niin vakavalta, että minulle ei tule mieleenkään yrittää käydä hänen kanssaan juttusille.
Pelkät nyökkäykset riittävät, kun dokumentit ovat kunnossa.
Myöskään Pesa 730 ML -junassa ei ole ravintolavaunua, mutta henkilökunnalta voi tilata pikkupurtavia, pikanuudeleita, -keittoja ja virvokkeita. Alkoholia ei ole lupa junassa myydä. Kolme euroa ja 65 senttiä maksava papu-chilikeitto tarjoillaan koruttomassa pahvikupissa. Keitto näyttää huonommalta kuin maistuu.
Liki kuuden tunnin matkustamisen jälkeen juna saapuu Riikaan.
© istock / AlxeyPnferov aop
Lähellä mutta kaukana
Kun matkaa on aikataulun mukaan enää tunti jäljellä, Jonavan asemalta vaunuun nousee Liettuassa komennuksella oleva saksalainen Nato-joukkojen sotilasmestari, joka esittäytyy Jennyksi. Hän on matkalla Vilnaan viettämään viikonloppua ystäviensä kanssa.
Juna puskee pimeän läpi. Raiteet kolkottavat ja ikkunaan pirskahtelee pisaroita. Pitkä, yli kymmenen tuntia kestänyt matka alkaa olla takana, mutta viimeiset kymmenet minuutit tuntuvat kuitenkin kovin pitkiltä.
Juna hiljentää vauhtiaan jo hyvissä ajoin ennen Vilnaa. Väki nousee penkeiltä ja hamuaa hattuhyllyiltä matkatavaroitaan. Raiteiden kolkotus harvenee, jarrut kirskahtavat.
Juna pysähtyy Vilnan rautatieasemalle kahdeksan minuuttia myöhässä kello 21.18. Aseman suurista ikkunoista loistaa kirkkaat valot. Laiturilla leijuu dieselin, tupakan ja ruoan tuoksu. Ovesta sisälle kulkevista matkustajista syntyy kellertävälle seinälle liukuva varjojen jono.
Juna seisoo etuvalot päällä raiteilla. Aamulla kello 7.03 lähtee seuraava vuoro kohti Tallinnaa.
Boheemista Užupiksen vapaakaupungista löytyy rosoa ja kauneutta.
© Ville Vanhala
Kylmä punajuurikeitto kuumilla perunoilla on liettualainen erikoisherkku.
© istock / troyka
Taidetta ja kylmää soppaa
Liettuan pääkaupunki Vilna ei vielä ole suomalaisten keskuudessa yhtä suosittu matkailukohde kuin Tallinna tai Riika. Yli puolen miljoonan asukkaan Vilnan sydän on sen keskiaikaisen muurin ympäröimä vanhakaupunki, mikä on luokiteltu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Vanhankaupungin alueella on esimerkiksi kolme linnaa yli 40 eri uskontokuntien kirkkoa.
Vilnan tunnetuimpia museoita ovat Liettuan kansallismuseo, Suurherttuoiden palatsi ja Miehitys- ja vapaustaistelijoiden museo. Suosittuja kohteita ovat myös Vilnan kauppahalli ja Subacius-kadun näköalapaikka, mistä aukeaa näkymä yli koko kaupungin.
Vilnalaiset Mrte ja Marijus Navickas suosittelevat matkailijoille kuitenkin perinteisten kohteiden lisäksi myös Užupiksen kaupunginosaa, mikä tunnetaan tätä nykyä taiteilijoiden tasavaltana. ”Se on gallerioineen ja katutaiteineen erilainen vaihtoehto vanhallekaupungille ja museokierrokselle”, Marijus sanoo.
”Ja ehdottomasti Vilnassa kannattaa aina maistaa erikoisherkkuamme kylmää punajuurikeittoa.”
Mrte ja Marijus Navickas viettävät romanttista perjantaipäivää kotikaupungissaan Vilnassa.
© Ville Vanhala
Lisää Vilna-vinkkejä: govilnius.lt/visit-vilnius