Luopumisen tematiikka on aina ollut vahvasti läsnä islantilaisohjaaja Yrsa Roca Fannbergin tuotannossa. Esikoisdokumentissaan Salome (2014) hän kuvasi tyttären ja vakavasti sairaan äidin suhdetta. Tätä seurasi lammasfarmin viimeisestä syksystä kertova The Last Autumn (2019).
Alkuvuodesta DocPoint-festivaalilla esitetty Maa jalkojen alla tapahtuu reykjavikilaisessa vanhainkodissa, jossa asukkaat elävät elämänsä viimeisiä vuosiaan, kuukausiaan, päiviään. Tunnelma ei kuitenkaan ole surullinen vaan pikemminkin päinvastoin. Se on rauhallinen ja elämänmyönteinen.
Dokumentin päähenkilöt ovat hyväksyneet sen, että heillä ei ole enää paljoa aikaa jäljellä. Kuolema on niin lähellä, että se ei sen suuremmin pelota. Elämän suuret velvollisuudet ja haasteetkin ovat jo takanapäin. Nautinto haetaan arjen pienistä asioista: yhdessäolosta, musiikista, kahvista, tupakanpoltosta…
Vanhainkodin käytävillä säännöllisin liikkuvat ruumiskärryt ovat vääjäämätön muistutus siitä, miten kaikki loppuu aikanaan. Asukkaat tervehtivät sitä kuitenkin pikemminkin mielenkiinnolla kuin kauhulla.
Tilanteet puhuvat
Maa jalkojen alla on otteeltaan viipyilevä. Kamera pysyy useimmiten paikoillaan keskittyen tallentamaan jokapäiväisiä hetkiä, arkipäivän tuokiokuvia. Ja juuri tässä on dokumentin voima. Henkilöt eivät sen suuremmin kerro itsestään tai analysoi omia tuntojaan.
Tilanteiden annetaan puhua puolestaan. Meille esitellään vanha pariskunta, joka tekee levollisin mielin yhdessä matkaa kohti kuolemaa. Elämä on eletty. Se on antanut ja ottanut. Menneitä on kuitenkin kiva muistella.
Kaksi kahdeksankymppistä naista vitsailee vanhainkodin tupakkapaikalla. Myöhemmin näemme heistä enää toisen. Kuolema on tullut ja vienyt kaverin mukanaan. Sellaista on elämä. Ei siitä selviä hengissä.
Elokuva puhuttelee vahvasti kiireistä nykyihmistä, joka on potkinut ajatuksen kuolemastaan mahdollisimman kauas. Jokaisen se kuitenkin saavuttaa ennemmin tai myöhemmin. Mutta kuolema ei välttämättä ole paha vaan lempeä, elokuva lupaa. Varsinkin, jos olet jo kylläinen elämästä.
Arvokkaat hetket
Viime vuosina otsikoissa on puhuttu paljon suomalaisen vanhustenhoidon epäkohdista. Muissa pohjoismaissa asiat näyttäisivät olevan paremmin. Maa jalkojen alla ei kuitenkaan ole ylistyslaulu islantilaiselle terveydenhuollolle. Se käsittelee aihettaan yleisemmällä tasolla.
Maa jalkojen alla puhuu ennen kaikkea elämän kaikkivoipaisuuden puolesta. Elämä on matka, kokonaisuus, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Näin ollen kaikki sen vaiheet ovat arvokkaita ja tärkeitä. Viimeiset vuodetkin. Tämä on kuitenkin asia mikä, nuoruutta ihannoivassa modernissa maailmassa pääsee liian usein unohtumaan.
Dokumentti pysyy vankasti aiheessaan, vaikkakin keskivaiheilla uppoudutaan liian pitkäksi aikaa joihinkin tilanteisiin ja jäädään junnaamaan paikoilleen. Mutta onneksi vain hetkeksi. Loppua kohden tunnelma jälleen tiivistyy. Elämän loppua ja kuolemaa on harvoin käsitelty yhtä kauniisti.
Maa jalkojen alla, torstai 28.5. klo 21.00, Teema & Fem