Antti Pennasesta tuli sunnuntai-iltana Sveitsin Zürichissä vasta kolmas valmentaja, joka on johtanut Suomen jääkiekon miesten maajoukkueen maailmanmestaruuteen. Pennanen kuvastaa myös valmentajuuden kehittymistä edellisten sukupolvien maailmanmestarivalmentajien jälkeen.
Vuoden 1995 maailmanmestarien poppamies Curt Lindström ja kolme MM-kultaa sekä olympiavoiton Leijonien kanssa penkkipunnertanut Jukka Jalonen ovat kumpikin pohjakoulutukseltaan opettajia.
Pennanen sen sijaan aloitti jo vähän yli parikymppisenä kouluttautumisen valmentajaksi, mutta se ei ole ainoa koulutus, jonka hän on hankkinut. Terapeutin koulutuksen hän aloitti siksi, että uskoi sen tekevän hänestä paremman jääkiekkovalmentajan.
Ajatuksen mielettömyys valkeni Pennaselle nopeasti, mutta hän suoritti koulutuksen loppuun.
Se kertoo päävalmentajan monipuolisesta kiinnostuksesta ihmisiin ja valmentamiseen.
– Hän on saanut hyvän fiiliksen joukkueeseen. Mieli, keho… miten se toimii. Sieltä tulee ihan hyviä juttuja meille kaikille, että miten olla siinä hetkessä aina kun menee kentälle. Se on varmasti se pääjuttu, Jesse Puljujärvi kuvasi Pennasen vaikutusta.
Pennanen imee ideoita myös muista urheilulajeista. Hän on nimennyt vaikuttajikseen muun muassa koripallon valmentajakomeetta Tuomas Iisalon sekä tämän mentorin Harri Mannosen.
Heidän tapaansa Pennanen hahmottaa joukkueen kompleksisena järjestelmänä, joka koostuu ihmisistä, joista jokainen on myös kompleksinen järjestelmä. Peli on kahden kompleksisen järjestelmän konflikti.
”Oli silloin jo huippuvalmentaja”
Pennasen päävalmentajakauden ensimmäiseen runsaaseen vuoteen osuivat Four Nations -turnaus ja olympialaiset, joissa NHL-pelaajat olivat mukana. Ne ovat kovimpia paikkoja, joihin Leijonien päävalmentaja pääsee.
Onko Zürichin MM-kisoissa valmentanut Pennanen näiden kokemusten jälkeen erilainen valmentaja kuin aiemmin?
Ei ainakaan leijonakonkari Sakari Mannisen mielestä.
Manninen pelasi Pennasen valmennuksessa jo kymmenen vuotta sitten, kauden 2016–2017 HPK:ssa, eikä hän keksinyt suurta muutosta Pennasen valmentajuudessa kymmenen vuoden takaiseen.
– Oli silloin jo huippuvalmentaja. En osaa oikein sanoa, miten hän olisi muuttunut. Vaativa, ja kuitenkin pelaajat keskiössä. Huippuvalmentaja. Loppujen lopuksi tämä on pelaajien peli. Me tuolla kaukalossa ollaan, Manninen sanoi.
Se merkitys Four Nationsilla ja olympialaisilla oli, että Pennasella on omakohtaisesti penkin päästä saatu kokemus huippujääkiekkoilun tämän hetken suunnasta. Se on samankaltainen kuin muissakin invaasiopeleissä, kuten jalka- ja koripallossa. Aika ja tila pyritään ottamaan vastustajilta pois, intensiteetti ja tempo kasvavat.
Se, mikä jalkapalloilussa tunnetaan Jürgen Kloppin Gegenpressinginä eli vastaprässinä ja koripallossa hyökkäyslevypallopelissä tägäämisenä, näkyy myös Pennasen Leijonissa, jossa päävalmentaja ei enää aina alleviivaa tiivistä viisikkopelaamista.
Nyt viisikkoa saa venyttää, jopa revitellä, silloin kun puolustaminen alkaa mahdollisimman korkealta. Puolustajatkin luistelevat puolustaessaan enemmän eteen- kuin taaksepäin, kun vastustajan hyökkäys pyritään pysäyttämään jo ennen kuin se on ylittänyt oman siniviivansa. Tietyt periaatteet on sovittu etukäteen, mutta mitä enemmän pelaajat itse ratkovat pelin tuomia haasteita, sitä parempi.
Toki Leijonat osasi edelleen lyödä luukut kiinni keskialueella, jos tilanne sitä vaati, kuten Kanada sai MM-välierän kolmannessa erässä karvaasti kokea.
”Ei ole sattumaa”
MM-kisoissa menestyminen alkaa päävalmentajasta riippumatta siitä, miten paljon kärkipelaajia joukkueeseen saadaan NHL:stä. Zürichin MM-kisoissa Pennanen sai valjastaa Suomen vankkurien eteen todellisia lämminverisiä.
Jos vain yhden ottelun jälkeen turnauksen keskeyttänyt Teuvo Teräväinen lasketaan mukaan, Leijonilla oli MM-kisoissa neljätoista NHL-pelaajaa. Heistä peräti yhdeksän pelasi joko viime vuoden Four Nationsissa tai olympialaisissa eli kuuluu suomalaisten kiekkoilijoiden kermojen kermaan.
Heidän joukossaan yksi oli ylitse muiden.
Aleksander Barkovin – suomalaisen jääkiekon ”ultimatum-johtajan”, kuten apuvalmentaja Mikko Manner sanaili – tulo MM-kisoihin tarjosi Leijoniin mittaamattoman lisän. Päävalmentajan tehtävä helpottuu, kun joukkueen johtava pelaaja on myös joukkueen työteliäin pelaaja.
Muut pelaajat ylistivät kuorossa Barkovia.
– Kaikki varmaan näkevät minkälainen hän on ihmisenä. Ei hirveästi tee itsestään numeroa. Tosi intohimoinen urheilija. Tekee viimeisen päälle kaiken, kova treenaamaan. Poikkeuksellinen taito, jota muilla ei ole, Sakari Manninen arvioi kapteenia.
Manninen, 34, pelasi Zürichissä ensimmäistä kertaa samassa joukkueessa Barkovin kanssa.
– Kun siihen pakettiin tulee vielä se, millainen hän on ihmisenä, siinä on kaikki elementit, jotka tekevät huippukiekkoilijan. Ei ole sattumaa, että hän on voittanut kaksi Stanley Cupia ja on joukkueen kapteeni NHL:ssä. Poikkeuksellinen kiekkolahjakkuus, eikä vain lahjakkuus, vaan myös kova treenaamaan. Ja henkinen puoli myös, Manninen jatkoi.