Ennen uutta sooloelokuvaansa Terästyttö seikkailee sarjakuvakokoelmassa, joka sisältää seikkailuja eri tekijöiltä neljästätoista eri maasta.
Story House Egmont on keskittynyt viime vuosina supersankarikokoelmissaan lähinnä menneiden aikojen klassikoihin, mikä on tuntunut osasta harrastajista aika harmilliselta. Tuepa siinä sitten paikallista julkaisukulttuuria, kun valitut tarinat ovat löytyneet hyllystä alkuperäiskielellä tai kotimaisina lehtinä jo vuosikaudet.
Uuden Terästyttö-kokoelman kohdalla ei kuitenkaan tarvitse vastaavaan vikinään yltyä. Supergirl: Maailma (Supergirl: The World, 2026) julkaistiin tällä viikolla maailmanlaajuisesti, ja myös Suomessa.
Komea kovakantinen kokoelma sisältää vain tuoreita Terästyttö-tarinoita eri maista. Suomea edustavat Finlandia-palkittu kirjailija Johanna Sinisalo ja esimerkiksi Spider-Gweniä kuvittanut Rosi Kämpe.
Kansikuvat on lokalisoitu niin, että Suomessa julkaistavassa versiossa kuvitus on Kämpen. DC Comicsin blogin perusteella seesteinen Suomi-versio asettuu selvästi kansivarianttien kärkipäähän ja olisi hyvin toiminut Supergirl: Maailman ainoana virallisena kantena, jos sellainen olisi teokselle pitänyt valita.
Jouko Ruokosenmäen suomentaman antologian tarinat ovat vain 10 sivun mittaisia. Kun eri maita on mukana peräti neljätoista, jäävät tarinat väkisinkin vain pintaraapaisuiksi Kara Zor-Elin elämästä ja edesottamuksista. Jos Terästyttö ei ole hahmona entuudestaan tuttu, ei kuva Supergirl: Maailman kautta juuri kirkastu.
Kara on kiva ja sillä on koira. Siinäpä se.
Osa Supergirl: Maailman tekijöistä on tarttunut tilaisuuteen ja käyttänyt omaa osuuttaan maansa matkailumainoksena. Mikäs siinä, paikallista väriä tarinoihin on haettukin, mutta kliseiden varassa pelehtiminen ei ole välttämättä lukijalle aina kovin antoisaa.
Myös Johanna Sinisalo ja Rosi Kämpe nostavat Suomen keskeiseen rooliin tarinassaan, mutta tekevät sen astetta omaperäisemmällä tavalla.
Vuoteen 1908 sijoittuvassa tarinassa ”Vahvat naiset muuttavat historiaa” käsitellään kansakunnan itsenäistymistä ja naisten yhteiskunnallista nousua. Sinisalon ja Kämpen luomus kierrättää samaa perusasetelmaa kuin moni muukin Maailman tarina: Terästyttö osuu paikalle ja pelastaa päivän. Kaikkein kaavamaisimmalta kierrätykseltä kuitenkin vältytään, eikä joulupukkia tai jääkiekkoa ole onneksi sotkettu tarinaan mukaan.
Suomen lisäksi kiitosta on annettava etenkin Espanjalle (Aneke) ja Italialle (Francesca Michielin ja Federica Croc). Valitettavan moni kokoelman tarina jää kuitenkin kertakäyttöiseksi. Kiitosta voi antaa kuitenkin siitä, että kuvitustyylit vaihtelevat keskenään ahkerasti, eikä DC Comicsin väsyneintä supersankaripullistelua ole mukana käytännössä lainkaan.
Supergirl: Maailma on huolellisesti koostettu teos, jossa on sarjakuvien ohella mukana tekijöiden esittelyt. Komeaa kokonaisuutta kuitenkin verottavat tekstitykset, joiden tyyli ja asemointi vaihtelevat läpi albumin erinomaisesta suoranaisesti kehnoon. Toinen harmin lähde on sivunumeroinnin puute. Ilmiö ei toki ole suomalaisalbumeissa mitenkään uusi, ja Supergirl: Maailman jakaminen eri maiden kertomuksiin auttaa navigoinnissa tällä kertaa.
Jäin kaipaamaan myös esipuhetta tai muuta vastaavaa selontekoa siitä, miten Supergirl: Maailman kaltainen poikkeuksellinen hanke sai alkunsa. Kokonaisuutena Egmontin uusi kokoelma on kuitenkin positiivisen puolelle ponnistava alkusoitto Milly Alcockin uudelle Supergirl-elokuvalle, joka saa ensi-iltansa kesäkuun lopulla.
Uuden Supergirl-kokoelman lisäksi Suomessa on julkaistu tänä vuonna DC Comicsin tuotannosta myös Frank Millerin Batman-klassikon uusi painos jatko-osineen.
Batman: Ensimmäinen vuosi (Batman: Year One, 1987) on tarinaltaan tuttu jo vuosien takaa, mutta uusi painos sisältää sen verran bonusmateriaalia, että mikäli teos vielä hyllystä puuttuu, on viimeistään tässä hyvä kohta korjata asia.
Batman: Toinen vuosi (Batman: Year Two, 1987) on edeltäjäänsä huomattavasti lähempänä perustason supersankarisarjakuvaa. Kokoelmassa kiinnostavinta on nähdä, miten yön ritarin kuvittaminen sujui myöhemmin Spider-Manilla ja Spawnilla läpimurtonsa tehneeltä Todd McFarlanelta 1980-luvulla. Tarinaa on ollut piirtämässä myös Suomessa hyvin tunnettu Alan Davis. Taiteilijoiden tyylit ovat keskenään aika erilaisia, eikä Toista vuotta voi järin koherentiksi kokonaisuudeksi kehua.
Nimestään huolimatta Mike W. Barrin kirjoittama Toinen vuosi ei ole suorassa yhteydessä Millerin klassikkoon, eivätkä tekijät edes itse aluksi olleet aikeissa ratsastaa sen maineella. DC Comics päätti sitten toisin. Tämä löi tietenkin raskaan leiman Batmanin ja Viikatemiehen väliseen mittelöön, eikä vertailu ole aivan reilua.
Täysin vailla ansioita Toinen vuosi ei ole, sillä se rohkenee lähestyä Gothamin viittasankaria tuoreesta kulmasta, kuten kansikuvakin osoittaa. Lisäksi tarina vaikutti Batman: Mask of the Phantasmiin (1993), joka on edelleen yksi parhaista Batmanista tehdyistä elokuvista.
DC Comicsin julkaisujen virta ei ehdy kesän jälkeenkään, sillä syksylle on vielä luvassa kaksi Batman-julkaisua. Syyskuussa julkaistaan Hush-klassikkotarinan jatko-osa Hush2. Siinäkin on mukana suomalaisosaamista, sillä Kalevala-sarjakuvistaan tunnettu Sami Makkonen on loihtinut kokoelmalle kansikuvan.
Lokakuussa on puolestaan luvassa 40-vuotisjuhlakokoelma Yön ritarista (The Dark Knight Returns), eli taas Egmontilla palataan taas tutun materiaalin äärelle…