Venäjän itsevaltaisen presidentti Vladimir Putinin hallinto on tehokas.
Se romuttaa maansa talouskasvun mahdollisuuksia laaja-alaisesti. Osa tuhostaa näkyy jo nyt, osa tulevaisuudessa.
Tämä juttu kertoo siitä, miten sotateollisuus näivettää Venäjän, eikä paluuta normaaliin ole näköpiirissä. Käydään läpi seitsemän faktaa.
1. Säästöpossu tyhjenee ja lasku uhkaa kotitalouksia
Venäjä perusti 22 vuotta sitten rahaston turvaamaan eläkkeiden maksua. Putinin odotettua pidemmäksi ja kalliimmaksi venynyt sota Ukrainassa kuitenkin tyhjentää niin sanotun hyvinvointirahaston tämän vuoden kuluessa.
Kansakunnan tulevaisuuden rakentamiseen tarkoitettua rahastoa on käytetty tykinammuksiin, sotilaiden houkutteluun rintamalle ja hyvitysmaksuihin kaatuneiden perheille.
Avaa kuvien katselu
Öljytuloilla lihotettu Venäjän kansallinen ”säästöpossu” eli hyvinvointirahasto on tyhjennetty tämän vuoden kuluessa. Kuva: Eetu-Mikko Pietarinen / Yle
Järkälemäisestä pahanpäivän rahastosta on jäljellä murto-osa.
Venäjän talouden perusteellisesti tunteva asiantuntija, Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola arvioi, että valtion budjetin tämän vuoden vaje voidaan ehkä vielä kattaa rahastosta. Ja sitten kun rahasto on tyhjennetty, otetaan käyttöön muut keinot.
– Venäjä pystyy joko lisäämään velkaa tai leikkaamaan muista menoista, korottamaan veroja tai tarvittaessa painamaan rahaa, Simola listaa.
Tämä kaikki sysää laskua sodankäynnistä yrityksille ja kotitalouksille. Koulutus, terveydenhuolto ja siviiliyritykset kärsivät. Yritysten voittovero on nostettu 25 prosenttiin.
Simola sanoo, että rahaston vauhdikas hupeneminen huolestuttaa venäläisiä jonkin verran, mutta sota menee kaiken edelle.
Uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjän sotilasmenot haukkaavat tänä vuonna jo yli kahdeksan prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
2. Korko hyydyttää kaiken – paitsi sodan
Massiivisen hyvinvointirahaston varojen pumppaaminen markkinoille on osaltaan johtanut kaikkien hintojen nousuun.
Pitääkseen hintojen nousun eli inflaation edes jotenkuten kurissa, maan keskuspankki on joutunut nostamaan korot tasolle, joka Euroopan mitassa tuntuu käsittämättömältä.
Keskuspankin ohjauskorko oli viime keväänä jo 21 prosenttia, mutta laski heinäkuussa 18 prosenttiin. Tästäkin huolimatta hinnat nousevat vieläkin lähes yhdeksän prosentin vauhdilla.
Korkotaso on yhä sellainen, joka hyydyttää kaikkea toimintaa, johon tarvitaan lainarahaa: teollisuuden investointeja, asuntokauppaa, rakentamista, autokauppaa.
Vain yhdellä alalla on maksukykyinen ja -haluinen asiakas.
Puolustusteollisuus pärjää, kun valtio maksaa tuotteista pyydetyn hinnan. Sotateollisuus saa myös suoraa valtion tukea. Sillä on varaa investoida.
– Muiden toimialojen toimintaedellytykset ovat näivettyneet viime vuosina. Tänä vuonna tuotanto on supistunut elintarviketeollisuudessa, autoteollisuudessa ja asuntorakentamisessa, Simola listaa.
3. Työvoima katoaa rintamalle tai pakoon
Venäläisestä työvoimasta arvioidaan kadonneen 1–2 miljoonaa ihmistä. Osa on kuollut tai loukkaantunut rintamalla, osa on paennut maasta sotaan joutumisen pelossa.
Venäjän työmarkkinoilla on toki 60 miljoonaa työntekijää, mutta Simolan mukaan kadonnut miljoona tai kaksi ovat ongelma, sillä työvoiman hupeneminen on tuottanut ongelmia jo pitkään ennen sotaakin.
– Sotateollisuuden porskutus näkyy monilla talouden eri aloilla. Kun työvoima suuntautuu pääosin sinne, työvoimapula nostaa palkkoja yleisesti ja kiihdyttää hintojen nousua. Tämä kaikki aiheuttaa ongelmia muille yrityksille.
Venäjällä työn tuottavuus on ollut heikkoa jo ennen sotaa. Toisin sanoen samalla määrällä ihmisiä saadaan vähemmän aikaan kuin vaikkapa Suomessa. Siksi työvoiman määrästä ei olisi varaa tinkiä.
4. Kiina rahastaa kaveriaan
Sota ja sitä seuranneet pakotteet ovat katkoneet Venäjän yhteyksiä länteen. Aikaisemmin viennistä yli puolet meni länteen, nyt enää kymmenesosa. Sen sijaan Kiinan osuus on kaksinkertaistunut. Myös tuonnin osalta länsi on vaihtunut Kiinaksi.
Tämä ei ole Venäjälle yhdentekevä muutos.
Kiinassa tiedetään, että Venäjällä ovat vaihtoehdot vähissä ja se näkyy esimerkiksi kiinalaisen teknologian hinnoittelussa.
Kiinasta tulevien komponenttien kallistuminen tuottaa ongelmia jopa tarkasti varjellulle puolustusteollisuudelle. Rahaa palaa, mutta ajatushautomo Chatham Housen mukaan sotateollisuus taantuu, vaikka Kreml muuta väittää.
Öljyä ja kaasua saadaan sentään yhä kaupaksi Kiinaan ja Intiaan, mutta myyntikatteesta on pitänyt tinkiä.
Muu vienti takkuaa ja jopa tärkeä aseteollisuuden vienti on romahtanut yli 90 prosenttia muutamassa vuodessa.
5. ”Ei” kilpailulle – länsimaiset yritykset eivät palaa
Kotimaassa toimiville venäläisyhtiöille on myös eduksi, että tuonti lännestä on romahtanut. Sen ansiosta kilpailu on vähentynyt.
Monet venäläisyritykset vaativatkin suojatoimia siltä varalta, että ulkomaiset yhtiöt alkaisivat palata. Vaatimuksiin on suhtauduttu suopeasti, sillä maan hallinnossakin halutaan vahvistaa kotimaisuutta.
Talouden kokonaiskehityksen kannalta kilpailun rajoittaminen on omiaan hidastamaan kehitystä. Kuluttajille se tarkoittaa huonompia tuotteita ja kalliimpia hintoja.
Simolan mielestä on ollut yllättävää, miten nopeasti ulkomaisten sijoittajien houkuttelusta on siirrytty niiden torjumiseen.
Venäjältä lähteneet tai ulossavustetut yhtiöt eivät tule Simolan mukaan palaamaan maahaan pitkään aikaan tekemään omia, suoria investointejaan esimerkiksi tehtaisiin tai voimaloihin.
Sen sijaan sijoitukset osakemarkkinoille voivat elpyä nopeastikin, kun sota joskus loppuu.
Avaa kuvien katselu
Ulkomaiset yhtiöt ovat poistuneet tai pakotettu poistumjaan Venäjältä. Kotimaisia yrityksilä halutaan nyt suojata kilpailulta tulevaisuudessakin. Kuva: Eetu-Mikko Pietarinen / Yle
6. Valta Vladimirille – eliitti vaihtui
Sotateollisuuden nostaminen koko yhteiskunnan keskiöön, on vahvistanut myös sitä johtavan eliitin asemaa. Eliitti ei ole ehkä kasvanut, mutta nimet ovat vaihtuneet sellaisiin, joihin maan ylin johto luottaa.
Talouseliitin ei ole terveellistä olla eri mieltä maan poliittisen johdon kanssa. Vladimir Putinia ei painosteta.
– On virheellistä ajatella, että Putin jatkaisi sotaa sotateollisen lobbausryhmän painostuksen takia. Aloite tulee presidentiltä itseltään, kirjoittaa Alexandra Prokopenko Financial Times -lehdessä.
Hän on Berliinissä sijaitsevan kansainväliseen politiikkaan erikoistuneen Carnegie Russia Eurasia Center -ajatushautomon tutkija.
Venäjän johdon ja oligarkkien roolit ovat vaihtuneet sitten 1990-luvun. Simola määrittelee muutoshetkeksi vuoden 2004.
Selkein merkki oligarkkien uudesta asemasta tuli, kun öljy-yhtiö Jukosin omistaja Mihail Hodorkovski menetti asemansa, joutui syytteeseen veronkierrosta, päätyi vankileirille ja lopulta armahduksen jälkeen maanpakoon Saksaan.
7. Putinin perintö on kasvava sotateollisuus
Kolme ja puoli vuotta jatkuneesta sodasta huolimatta Venäjän talous näyttää kasvaneen mukavasti: viime vuonna yli neljän prosentin vauhdilla.
Hyvistä luvuista huolimatta talous ei ole terve, kun kasvu syntyy yhä enemmän sota-teollisuudesta.
Tänään tuotettu tykinammus kasvattaa bkt:ta, mutta tilastoissa ei näy miinusta, kun ammus on huomenna räjähtänyt. Venäjän talouskasvu ei siis rakenna maan hyvinvointia samalla tavalla, kuin rauhanaikana.
Tämä ei maan johtoa huoleta.
Viime vuoden reippaan talouskasvun jälkeen maan talous on vajonnut Venäjän keskuspankin mukaan tänä vuonna taantumaan.
Puheessaan Vladivostokissa Putin kiisti puheet taantumasta ja puolusti keskuspankin kovaa korkolinjaa. Muun muassa maan suurimman pankin johtaja German Gref on vaatinut korkojen laskemista.
Venäjän tilastokeskus ei ole vielä julkaissut huhti-kesäkuun bkt-lukuja.
Paluuta normaaliin ei ole
Suomen Pankin Simola ja Carnegien Prokopenko ovat yhtä mieltä siitä, että paluuta rauhanajan talouteen Venäjällä ei suunnitella lainkaan.
– Venäjällä ei välttämättä pyritä sodan jälkeen palautumaan siviilitalouteen. Näyttää siltä, että ainakin nykyhallinnolla talouskehitys on toissijainen tavoite, Simola sanoo.
Taistelujen joskus päätyttyä sotamenoja ei ehkä enää kasvateta, mutta ei leikatakaan.
Kun armeija on kuluttanut loppuun Neuvostoliiton aikaiset varastot, Putin on päättänyt täydentää ne kalustolla, jonka kehittämistä sota-ajan innovaatiot ohjaavat.
– Tämä vie useita vuosia. Ja sen aikaa sotilasmenot ovat kuin huume, joka pitää yllä talouden suorituskykyä, Prokopenko kuvailee kirjoitukssaan FT:ssä.
Venäjän talouskasvun edellytykset olivat vaatimattomat jo ennen täysmittaista hyökkäystä. Nyt sota ja pakotteet jumittavat kehitystä entisestään.
Sotatalouteen panostaminen syö vauhdilla siviilitalouden eväitä, mutta siitä ei Venäjän johto välitä. Soraäänet vaiennetaan propagandalla ja tarvittaessa voimalla.
– Sota ja lännen pakotteet tulevat jättämään pitkäaikaisen varjon Venäjän talouskehitykseen, Simola summaa.
Simola arvioi, että nykyisessä ja nykyisen kaltaisessa hallinnossa Venäjä tulee pysymään mineraalien, öljyn ja kaasun vientiin tukeutuvana raaka-aine taloutena.