Aasian eksotiikkaa ja ronskihkoa seksiä tarjonnut Emmanuelle oli 1970-luvun eurooppalaisen elokuvan menestyksiä. Ohjaaja Just Jaeckin rikastui ja keskittyi erotiikkaelokuvien tehtailuun.
Uuden filmatisoinnin lähtökohta ei voi olla muuta kuin aiheen haltuunotto naisen katseella. Ohjaaja on Audrey Diwan. Hän voitti Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan edellisellä elokuvallaan Tapahtuma (2021), joka perustuu Annie Ernaux’n aborttiaiheiseen romaaniin Tapaus. Diwanin rinnalla käsikirjoitusta laati uusimman ranskalaisen elokuvan toinen palkittu tekijä Rebecca Zlotowski.
Molemmat elokuvat pohjautuvat romaaniin Emmanuelle (Otava, 1975), jossa eurooppalaisvaimo tavoittelee nautintoa ja heittäytyy anonyymiin seksiin Kaukoidässä. Kirjailijanimi Emmanuelle Arsan on yhdistetty Marayat Rollet-Andrianeen. Myöhemmin selvisi, että kirjan todennäköisimmin haamukirjoitti hänen diplomaattimiehensä Louis-Jacques Rollet-Andriane.
Romaani sijoittuu Bangkokin ranskalaisiin seurapiireihin. Uusi Emmanuelle ammentaa alkukohtausta myöten romaanista enemmän kuin Jaeckinin elokuvasta. Paikka on vaihtunut kuuden tähden hongkongilaiseksi hotelliksi ja päähenkilö itselliseksi hotelliketjun laatutarkkailijaksi.
Nuoren naisen muotokuvassa loistaneen Noemie Merlantin näyttelemä nimihahmo on luksuksessa kylpevä hedonisti. Alastomuutta ja kauniiden ja komeiden ihmisten seksiä on paljon, mutta hyvin lyhyinä tuokioina. Jaeckinin pehmeä mässäilevä fokus on vaihtunut viileään katseeseen. Aktit näytetään määrätietoisina performansseina. Emmanuelle etsii ja panee muttei löydä yhteyttä, eikä Diwan halua kiihottaa. Hän halunnee sanoa jotain ylemmän keskiluokan suorittavasta hedonismista.
Will Sharpen näyttelemä mysteerimies herättää Emmanuellen mielenkiinnon, mutta draamaa ei synny. Naomi Wattsin sivurooli herättää kysymyksen, miksi Hollywood-tähti on mukana. Vastausta ei heru ja Watts katoaa kuvasta.
Näytteleminen ei tavoittele realismia. Hahmot ovat etäisiä, epäilemättä tarkoituksella. Ranskalais- ja aasialaisnäyttelijöiden jäykkä englanti lisää vieraannuttavaa vaikutelmaa. Tekeekö Diwan parodiaa amerikkalaisesta satiinierotiikasta?
Emmanuellen tekemisen tässä ajassa voisi ajatella olevan skandaalialtista, mutta vastaanotto on ollut välinpitämätön.
Elokuva on tylsä. Tavoiteltu havainto maailmasta jää arvoitukseksi. Kun ironiakin puuttuu, jäljellä on kliinistä campia.
Audrey Diwan: Emmanuelle. Suoratoistopalveluissa (SF Anytime, iTunes) 8.9. alkaen. ★★
