Suomalaisviihteen grand old maniltä Neil Harwickiltä ei voi odottaa mitään tavanomaista! Niinpä hänen muistelmateoksensa Poistetut kohtaukset. Muistelmat alkaa hänen kuolemastaan, ja sitä odotellessaan rähmällään, suu täynnä lunta, hän muistelee elämänsä vaiheita. Riemastuttava aloitus: nyt ei pönötetä!
Kirjan teksti etenee vapaasti assosioiden, mieleen tulevat onnistumiset ja epäonnistumiset, onnen ja syvän mustan hetket. Taitavana kirjoittajana ja dramaturgian hallitsevana Hardwick rakentaa helppolukuisen ja hienosti koossa pysyvän kokonaisuuden, jossa parhaan viihteen tavoin on rinnan humoristista ja naurattavaa sekä surullista ja koskettavaa.
Miksi minä teen tätä? Ymmärrän kyllä miksi muistan yhtä sun toista, se tuntuu olevan luonnollinen seuraus lähestyvästä lumisesta kuolemasta. Mutta haluanko minä todella kirjoittaa kaiken muistiin toisten luettavaksi?
Haluanko minä että minut muistetaan?
Miksi?
Tai pikemminkin: miksen haluaisi?”
Hardwickin tarina on kertomus kaivosyhteisöstä lähtöisin olevasta pojasta, joka sisäoppilaitoksen ja Cambridgen kautta päätyi Suomeen tv-viihteen ja teatterin ammattilaiseksi, eikä valinnut huippuälykkäälle nuorelle opiskelijalle tarjolla ollutta uraa ydinfyysikkona.
Tästä kaikki alkoi. Yleisradion kieliohjelmassa Hello, hello, hello kaksi brittipoliisia opetti pienille lapsille englantia: ”Where is the cat?” Oikella Dud eli Neil Hardwick ja vasemmalla Stan, David Mitchell. Kuvakaappaus Ylen Elävän arkiston videosta.
Uransa vaiheet Hardwick tiivistää klassiseen tarinan kaavaan: alku, keskikohta ja loppu. Ensimmäisessä näytöksessä hän oli hauska mies, joka teki sketsiohjelmia ja tilannekomedioita. Toisessa näytöksessä hänestä tuli julkinen intellektuelli ja poleemikko, joka veti omalla nimellään kulkevaa talk show’ta (Hardwick MTV:ssä 1988-89) ja ohjasi teatteria. Kolmas näytös ei hänen mielestään edes käynnistynyt, ja musiikkielokuva Jos rakastat jäi hänen ainoakseen.
”Son moro, sano Reinikainen”
Suomalaisesta tv-viihteestä ei voi puhua mainitsematta Hardwickin töitä. Suurimmat yleisöt hän sai yhdessä Jussi Tuomisen kanssa kirjoittamistaan ”sipisuomalaisista” sarjoista Tankki täyteen ja Reinikainen. Merkityksellisimmät hänelle itselleen olivat Musta tuntuu, Sisko ja sen veli sekä Pakanamaan kartta. Sisko ja sen veli on jäänyt minullekin erityisenä mieleen. Aikaisempiin Hardwickin töihin verrattuna Pakanamaan kartta oli kunnianhimoinen, Dennis Potterin Laulavasta salapoliisista vaikutteita saanut, eikä se saanut samalla tavalla yleisöjä innostumaan kuin aikaisemmat Hardwick-suosikit.
Mati Rantasila Pakanamaan kartassa (1991). Kuvakaappaus Ylen Elävästä arkistosta.
En muistanutkaan, miten paljon Hardwick on ohjannut teatterille, enkä ole ainoa, sillä tv-suosikit leimaavat suomalaisten muistoja hänestä. Kirjan lopun teosluettelossa on lista 40 hänen teatteriohjauksestaan. Teatteriura alkoi, kun Esko Roine kutsui hänet ohjaamaan Tampereen Teatterille Michael Frayn Ensimmäisen näytöksen. ”Se oli jättimenestys”, Hardwick kirjoittaa.
Hardwick on ohjannut paljon musikaaleja ja varsinkin farsseja, joukossa sellainenkin kestosuosikki kuin Helsingin kaupunginteatterin Kvartetti. Hän ei turhaan totea kirjassa: ”Farssin minä osaan.” Vakuudeksi muistelmissa on 7-kohtainen lista farssin ”säännöistä”. Kannattaa tutustua!
Alkuperäisestä Helsingin kaupungintetterin Kvartetin näyttelijäryhmästä kuvassa mukana Lasse Pöysti, Kyllikki Forssell ja yksi Hardwickin suosikkinäyttelijöistä ja ystävistä, Ritva Valkama. Pentti Siimeksen korvasi myöhemmin Antti Litja, joka kuvassa oikealla. Kuva Helsingin kaupunginteatteri.
Parhaaksi teatterityökseen hän nostaa Helsingin kaupunginteatterille vuonna 2001 ohjaamansa Kööpenhaminan, jossa hän pystyi soveltamaan myös tietämystään ydinfysiikasta. Näin näytelmän ja olen samaa mieltä sen erinomaisuudesta.
Valkoinen karhu
Hardwick käyttää Tolstoilta lainattua valkoinen karhu -käsitettä asioista, jotka ovat niin vaikeita tai pelottavia, ettei niitä haluaisi ajatella, mutta juuri ne tunkevat ajatuksiin koko ajan. Lapsuuden perhe ja erityisesti äidin käytös on yksi Hardwickin valkoisista karhuista. Hän kuvaa äitinsä miestään ja koko perhettään vihanneena sosiopaattina, joka oli erikoistunut ristiriitaisiin käskyihin. Myös sisarensa surullisen kohtalon hän langettaa äidin syyksi.
Varsinainen valkoinen karhu on nyt jo edesmennyt suomalainen vaimo, johon Hardwickin muistot palaavat kirjassa usein, ehkä turhankin usein. Hän oli Hardwickin kuvauksen mukaan lähes patologinen pettäjä, joka selitti lukuisia syrjähyppyjään feminismillä: Tätä ovat miehet tehneet iät ajat, nyt on naisten vuoro tai ainakin hänen vuoronsa. Hardwick kuvaa myös, miten kokemattomia ja ilman valmiuksia perhe-elämään he olivat naimisiin mennessään. Rakkaus lapsiin syttyi heti heidän synnyttyä, ja ilmeisen läheiset ja rakkaat välit heillä on yhä.
Ei Hardwick päästä itseäänkään helpolla. Vaikeiden perhe- ja parisuhdeasioiden lisäksi hän kuvaa vaikeaa masennustaan ja nykyhetken yksinäisyyttä. Vaikka palkintoja ja tyytyväisiä katsojia on riittänyt, mieleen ovat jääneet myös pettymykset. Ei ole unohtunut, että Spede ei häntä arvostanut, eikä alkuun Turkkakaan, jonka kanssa hän myöhemmin kuitenkin ystävystyi.
Neil Hardwick on syntynyt vuonna 1948. Kuva WSOY/Otto Virtanen.
”Pääseeköhän kuolemani televisiouutisiin?”
Lukijaa hymyilyttävä mutta myös myötätuntoa herättävä, syrjään vetäytyneen vanhan mestarin tuntemuksista viestivä on hänen lumihangessa muotoilemansa kysymys: ”Pääseeköhän kuolemani televisiouutisiin?”
Hardwick on kirjoittanut kirjan englanniksi, koska hän oman arvionsa mukaan pystyy kirjoittamaan suomeksi vain dialogia. Poistetut kohtaukset on käsikirjoituksesta suomentanut Tero Valkonen, ja hän saa anteeksi, että kääntää esim. risteilyaluksen kiertomatkalaivaksi, vain jos hänkin on suomentanut tekstin lunta suussa.
Hardwick on uransa aikana antanut lukuisia haastatteluja, joten hänen elämänsä vaiheet ovat varmasti monelle tuttuja. Poistetut kohtaukset on kuitenkin niin sopivasti erilaiset muistelmat, että tutuistakin vaiheista lukee mielellään, varsinkin kun niitä värittävät lukuisat anekdootit ja tarinat esim. hänen näyttelijöistään.
Nyt en spoilaa pahasti, vaikka kerronkin Hyljättyjen kohtausten loppuratkaisun. Päähenkilö ei kuole, eikä Neil Hardwickin kohdalle tarvitse kirjoittaa (ikävä kyllä ei enää keskuudessamme), merkintä, joka toistuu kirjassa usein. Sen sijaan voin kirjoittaa: onneksi vielä keskuudessamme ja kirjoitti virkistävän erilaisen ja koskettavan omaelämäkerran.
- Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset. Muistelmat
- WSOY 2025
- Käsikirjoituksesta suomentanut Tero Valkonen
- 223 s/7 t 33 min
- Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen
⭐⭐⭐⭐
Rating: 4 out of 5.
Aiheeseen liittyy