Jaksottainen paasto voi auttaa painonpudotuksessa, yleensä rajoittamalla päivittäistä ruokailuaikaa tai vähentämällä kalorien saantia muutamana päivänä viikossa.
Mutta vaikuttaako ikä siihen, kuinka hyvin tämä toimii, ja voiko siihen liittyä piileviä vaaroja?
Jaksottainen paasto, kuten aikarajoitettu syöminen tai 5:2-ruokavalio, ovat suosittuja tapoja.
Aikarajoitetussa syömisessä ruoka nautitaan kahdeksan tunnin aikana, ja loppuaika paastotaan.
5:2-ruokavaliossa syödään normaalisti viitenä päivänä viikossa ja vähennetään kaloreita voimakkaasti kahtena muuna viikonpäivänä.
Monet tutkimukset osoittavat näiden menetelmien olevan tehokkaita, mutta ei tiedetä, jakautuuko tehokkuus tasaisesti väestössä, erityisesti eri ikäluokissa.
Tuore kattava kiinalaisanalyysi 28 aiemmin julkaistusta tutkimuksesta, joihin osallistui yli 1 800 aikuista, osoittaa, että jaksottainen paasto (intermittent fasting, IF) vähentää kehonpainoa ja painoindeksiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Syvällisempi tarkastelu paljastaa kuitenkin yllättävän tosiasian: aineenvaihdunnalliset vaikutukset eivät ole lainkaan samanlaisia kaikille.
Parikymppinen kokee hyvin erilaisia fysiologisia muutoksia kuin 60-vuotias.
Tämä ikään sidottu vaikutus haastaa perinteisen universaalin lähestymistavan paastoon ja osoittaa, että painonpudotuksen taustalla olevat terveysvaikutukset riippuvat merkittävästi elämänvaiheesta.
Nutrients-tiedejulkaisussa julkaistussa koontitutkimuksessa havaittiin myös, että monissa ryhmissä suuri osa menetetystä painosta oli rasvattoman kudoksen massaa eikä pelkästään rasvaa.
Painonpudotukseen liittyykin usein tunnettu haittapuoli: tavallisesti 20–30 prosenttia menetetystä painosta on lihasmassaa. Eräässä paastotutkimuksessa peräti 65 prosenttia painonlaskusta koostui rasvattomasta kudoksesta.
Ilman huolellista suunnittelua paastoajat voivat johtaa siihen, että ihminen on kyllä hoikempi, mutta myös heikompi. Tämä voi olla erityisen vaarallista ikääntyville, jotka menettävät luonnostaan lihasmassaa joka vuosi.
Lihasmassan menetyksen ehkäiseminen on olennaisen tärkeää.
Kasvava tutkimusnäyttö osoittaa, että voimaharjoittelu ja suurempi proteiinin saanti voivat korvata paaston aiheuttamaa rasvattoman kudoksen vähenemistä.
Kiinalaistutkijat havaitsivat, että liikunnan yhdistäminen aikarajoitettuun syömiseen säilytti lihasmassan: paastonneet ihmiset, jotka harrastivat myös aerobista tai lihaskuntoharjoittelua, menettivät rasvaa mutta säilyttivät rasvattoman kudoksensa.
Kiinalaistutkimuksesta uutisoiva Medicalxpress-sivusto ottaa esiin tutkimuksen muutaman vuoden takaa, jossa vuoropäiväpaasto yhdistettiin liikuntaan ja osallistujat menettivät kuusi kilogrammaa painoa (viisi kiloa rasvaa, nolla kiloa lihasta) ja lisäksi LDL-kolesteroli eli niin sanottu huono kolesteroli laski 12 prosenttia.
Johtopäätös on tutkijoiden mukaan selvä: paastoa kannattaa yhdistää voimaharjoitteluun.
Asiantuntijat suosittelevat nykyään, että jaksottaista paastoa noudattavat lisäisivät proteiinin saantiaan ja voimaharjoittelisivat auttaakseen lihaksia säilymään kalorien vähentämisestä huolimatta.
Vaikka terveys paranee monilla mittareilla jaksottaisen paaston aikana, yksi havainto herätti kiinalaistutkijoiden huolen: niin sanottu huono kolesteroli nousi keskimäärin kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä.
Aiemmat analyysit olivat raportoineet, että jaksottainen paasto yleensä alentaa LDL-kolesterolia, mutta tässä katsauksessa havaittiin päinvastainen ilmiö.
Paaston jälkeen osallistujien LDL-kolesterolitasot nousivat useimmissa ikäryhmissä.
Kuten yksi tutkimuksen kirjoittajista varoittaa tiedotteessa: ”LDL-kolesterolin yleinen nousuriski eri ikäryhmissä edellyttää tarkkaa veren rasva-arvojen seurantaa”.
Siksi, vaikka verensokeri- ja triglyseridirasva-arvot paranisivat, säännölliset kolesterolimittaukset ovat tärkeitä paastoaville sydämen terveyden varmistamiseksi.
Tutkijoiden mukaan jaksottainen paasto on ”tehokas painonhallinnan työkalu”, mutta ei kaiken parantava ihmelääke. Kyse on ennen kaikkea yksilöllisestä ja iän huomioivasta soveltamisesta.
