Karsintakisan kesken jättäneet Lauri Nenonen, Miika Kirmula ja Touko Seppä pääsevät mukaan sunnuntain finaaliin. Suunnistuksen lajisääntöjen mukaan loukkaantunutta pitää auttaa.
Avaa kuvien katselu
Ponsan maastossa tapahtui loukkaantuminen suunnistuksen SM-pitkän karsinnassa. Kuvituskuva suunnistusrastista. Kuva: Timo Sihvonen / Yle
Suunnistuksen pitkän matkan SM-kisojen karsinnat käytiin lauantaina Ponsan maastossa Oriveden ja Kangasalan kaupunkien alueella. Miesten pääsarjassa osa kärkinimistä joutui jättämään karsinnan kesken auttaakseen loukkaantunutta suunnistajaa.
Kalevan Rastia edustava ranskalainen Maxime Rauturier löi jalkaansa hieman ennen karsintaradan puoliväliä. Hänet on viety Tampereen yliopistollisen sairaalan jatkohoitoon, kertoo kilpailun tiedottaja Outi Hytönen.
Loukkaantumispaikalle maastossa tulivat ensimmäisinä Rauturierin seurakaverit Lauri Nenonen ja Miika Kirmula sekä Turun Suunnistajia edustava Touko Seppä. Heitä kaikkia voi pitää SM-kilpailun ennakkosuosikkeina, mistä kertovat myös karsintakisan myöhäiset lähtöajat.
Kolmikosta Nenonen lähti takaisin kohti lähtöä hakemaan apua. Kirmula ja Seppä jäivät maastoon Rauturierin tueksi.
Loukkaantunut urheilija saatiin lopulta noudettua maastosta järjestäjien kyydillä. Kirmula ja Seppä juoksivat suorituksensa loppuun yli 50 minuuttia kestäneen tauon jälkeen. Nenonen ei enää palannut lähdöstä maastoon jatkamaan kisaansa.
Suunnistuksen lajisääntöihin kuuluu, että loukkaantunutta urheilijaa pitää jäädä auttamaan ja oma kilpailu keskeyttää siksi aikaa.
Kilpailun tiedottaja Outi Hytönen kertoo, että kilpailunjohtajan päätöksellä kaikki kolme auttajaa pääsevät mukaan sunnuntain finaaliin. Heidän lähtöpaikkansa on näillä näkymin ensimmäisinä.
Auttaminen suunnistajille itsestäänselvyys
Suomen maajoukkueen viime vuosien kovimpiin suunnistajiin kuuluva Miika Kirmula kertoo, että loukkaantumispaikka oli lähes radan kauimmainen nurkka.
Ensimmäisenä paikalla oli Lauri Nenonen, joka juoksi Kirmulaa vastaan kertoen tilanteesta. Hän oli jo päättänyt lähteä hakemaan apua lähdöstä, ja Touko Seppä oli jäänyt huolehtimaan loukkaantuneesta. Kaikille kolmelle oli päivän selvää keskeyttää kisa.
– Kyllä se oman suorituksen edelle menee meillä kaikilla tässä lajissa, vaikka kuinka tärkeä kisa olisi kyseessä, Kirmula kertoo.
Miika Kirmula kertoo, mitä suunnistaessa pitää tehdä loukkaantuneen kohdattaessa
Kirmula kehuu, että Rauturier tuntui olevan yllättävän hyvävointinen tilanteeseen nähden.
– Itse olen ainakin niin herkkä, että en varmaan olisi selvinnyt noin hyvin. Tietenkin tilannetta on vaikea arvioida adrenaliinin ja muun kanssa. Siksi meitä jäi kaksi häntä saattamaan.
Kirmula ja Seppä taluttivat Rauturierin lähimmälle metsäautotielle reilun puolen kilometrin päähän.
– Meni meillä siihen aikaa, mutta niin meni järjestäjilläkin, että sinne saatiin auto paikalle.
Kritiikkiä järjestäjille
Kirmula kritisoi järjestäjiä siitä, että maastossa ei ollut yhtään ensiapupistettä. Lauantaina karsintaan osallistui yli 1 800 suunnistajaa.
– Jos olisi oikeasti sattunut jokin vakavampi, esimerkiksi pääalueen vamma, olisi mennyt todella kauan saada apua. Toivottavasti näistä opittaisiin vähän tarkemmiksi.
Avaa kuvien katselu
Miika Kirmulan karsintakilpailu keskeytyi yli 50 minuutiksi loukkaantuneen seurakaverin auttamiseksi. Kuva: Timo Mikkola / Suomen Suunnistusliitto
Finaalin pääsyyn niin sanotusti ylimääräisinä urheilijoina Kirmula suhtautuu kaksijakoisesti. Lähtöpaikka on alussa, mikä ei ole suunnistuksessa optimaalista, sillä edellä menijät tekevät maastoon uria.
Kirmula pohtii, että tällaisten tilanteiden varalta Suunnistusliiton säännöt voisivat olla selkeämmätkin. Hän itse sai kuulla finaalipaikasta kisapaikalta poistumisensa jälkeen, koska ei halunnut jäädä kuuntelemaan asian vatvomista.
– Voi olla sen verta vaivaa itsellänikin, että pitää katsoa, pystyykö lähtemään, polvivammojen kanssa pitkään taistellut Kirmula toteaa.
– Ehkä ainoa motivaatio mennä sieltä ensimmäisten lähtijöiden joukossa juoksemaan on juosta omalle seurakaverille, joka ei pääse nyt mukaan.