Missä olit, kun ihminen edellisen kerran astui Kuun pinnalle?
Siitä tuli viime joulukuussa kuluneeksi 53 vuotta, joten on oletettavaa, että monet tämän lukevista eivät ylipäätään vielä olleet.
Useampikin sukupolvi on ehtinyt kasvaa tässä välissä aikuiseksi. Olemme vain kuulleet tarinoita 1960-luvun myyttisestä kilpajuoksusta Kuuhun USA:n ja Neuvostoliiton välillä.
Jos minulta kysytään, ihmisten lähettäminen toisen avaruuskappaleen pinnalle sen ajan tekniikalla on niin käsittämätön saavutus, että salaliittoteoreetikoita on melkein helppo ymmärtää. Etenkin, kun Apollo-ohjelman päättymisen jälkeen menetimme kykymme matkustaa Kuuhun.
2010-luvun lopulla puhuttiin melkein kyllästymiseen asti Marsin asuttamisesta, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut pitkään aikaan. Maalitolppia siirreltiin, ja nyt koko Marsiin meno tuntuu vähän unohtuneen.
Kuuhun ollaan kuitenkin matkalla. Vuonna 2017 lanseeratusta Nasan Artemis-ohjelmastakin tosin oli pitkään vaikea innostua, koska tavallisen ihmisen näkövinkkelistä mitään kiinnostavaa ei tapahtunut. Nasa nyhräsi rakettinsa kanssa ja viivästytti toistuvasti lentojensa aikataulua.
Vaikka pidän itseäni jonkinlaisena kuunörttinä, en edes muistanut Artemis I -lennon tapahtuneen vuonna 2022. Ehkä se johtuu siitä, että rakettilaukaisuista tai kuuluotaimista ei ole ollut pulaa. Niitähän lähetetään matkaan joka viikko!
Kaikki muuttui huhtikuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä, kun SLS-raketin nokkaan oli köytetty kiinni neljä ihmistä. He yllättyivät lähdöstään varmasti yhtä paljon kuin me muutkin, sillä viime hetken keskeytyksiä oli nähty useita – Artemis II oli alkuperäisestä aikataulustaan pari vuotta myöhässä.
Tämä kerta kuitenkin tuntui erilaiselta. Laskin päiviä laukaisuun, ja tuntui, että niin teki koko muukin maailma. Suunnittelin jopa uhraavani yöunistani todistaakseni historiallista laukaisua.
Seuraavan kymmenen päivän aikana vietin tuntikausia katsoen Nasan suoraa lähetystä, jossa ei usein tapahtunut mitään muuta kuin etäisyyslukemien päivittymistä Maasta Kuuhun ja toisinpäin.
Eihän ihmisten lähettämisessäkään avaruuteen ole mitään uutta tai ihmeellistä. Maan matalalla kiertoradalla on ollut ihmisiä käytännössä jatkuvasti jo yli parinkymmenen vuoden ajan. Mutta nyt oltiin ensi kertaa yli 50 vuoteen matkalla pidemmälle.
Vaikka Artemis II:n astronautit eivät tehneet juuri mitään täysin uutta, he olivat matkalla tuntemattomaan. He kävivät kauempana Maasta kuin kukaan ihminen heitä aiemmin, ja se sai striimin seuraamisen tuntumaan historian todistamiselta.
Pohdin Artemis II -lennon aikana monta kertaa, miksi olin siitä niin innoissani. Ja ainoa keksimäni syy olivat nimenomaan ihmiset. Ilman ihmisiä tekniikasta puuttuu sielu.
Kaikki eivät jakaneet innostustani. Laskennallisen avaruusfysiikan akatemiaprofessori Minna Palmroth Helsingin yliopistosta pitää Artemis-ohjelmaa Ylen mukaan turhana henkselien paukutteluna. Hänen mukaansa rahat pitäisi käyttää mieluummin Maan elinkelpoisuuden varmistamiseen – satelliittien suojaamiseen ja avaruusmyrskyiltä varautumiseen.
Olisi vaikea väittää, että Palmroth on mielipiteensä kanssa väärässä.
Se mikä on tutkijan mielestä tärkeää ei kuitenkaan usein kutittele suuren yleisön – tai rahahanojen päällä istuvien päättäjien – mielikuvitusta. Varoittelivathan asiantuntijat pandemiastakin, mutta harvaa kiinnosti ennen kuin tilanne oli päällä.
Parhaassa tapauksessa toki menisimme Kuuhun ja varautuisimme vuosisadan aurinkomyrskyyn.
Kuuhun ollaan joka tapauksessa palaamassa. Ja henkilökohtaisesti tervehdin sitä sukupolvikokemusta ilolla. En ehkä jaksanut valvoa, kun Artemis II lähti tai palasi – tai kun sen astronautit kävivät kauempana Maasta kuin kukaan heitä aiemmin – mutta tulen olemaan hereillä, kun ihminen astuu seuraavan kerran Kuun pinnalle. Ja tulen todennäköisesti muistamaan sen hetken lopun elämääni.
Kuuhun meno on myös ensimmäinen konkreettinen askel matkalla Marsiin. Jonain päivänä ihmiskunnan jakautuminen useammalle taivaankappaleelle voi taata lajimme jatkuvuuden. Jonkunhan on senkin perusta valettava.
Lopuksi jätän luettavaksesi muutaman kiinnostavan noston TM:n arkistosta:
Miksi ihminen ei ole käynyt Kuussa 53 vuoteen? – Siihen on viisi syytä
Artemis II teki historiaa – mutta todellinen peli Kuun parhaista paikoista on vasta alkamassa
Mikä Kuuhun paluussa kestää, kun 1960-luvullakin mentiin nopeammin? – Kolme pääsyytä