Deep Water on yhtä kuin Renny Harlin ja hait. Kuulostaa ihan pätevältä yhtälöltä.
DEEP WATER
Ensi-ilta: 12.6.2026
Alkuperäisnimi: Deep Water
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Pete Bridges, Shayne Armstrong, S.P. Krause & Damien Power
Pääosissa: Aaron Eckhart, Ben Kingsley, Angus Sampson, Lucy Barrett & Molly Belle Wright
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K16
Renny Harlin on tehnyt urallaan paljon liukuhihnahömppää, mutta myös ihan päteviäkin toimintaelokuvia. Yksi sellaisista on vuonna 1999 julkaistu haitrilleri Deep Blue Sea, jota kulttileffaksikin jo kutsutaan.
Nyt Harlin palaa sylttytehtaalle elokuvassa Deep Water. Eikä tämäkään tapaus hullumpi ole. Tosin tällä kertaa parhaimmat kohtaukset löytyvät jostakin aivan muualta kuin pinnan alta, ja hait ovat elokuvan heikoin lenkki.
Deep Water on anteeksipyytelemätöntä hömppää. Se on Harlinille tyypillistä, suoraviivaista toimintaa, jossa patsastelevat yksille napeille kirjoitetut hahmot, joita hait napsivat yksi kerrallaan tuttujen sääntöjen mukaan. Mutta suoraviivaisuudesta huolimatta jännitteen rakentamisen Harlin hallitsee erinomaisesti, tälläkin kertaa.
Ei Deep Water mikään Tappajahai ole, mutta kyllä tämä kevyestä kesäviihteestä menee.
Kuva: SF Studios
Taivaalta parempiin suihin
Deep Waterin juoni on hyvin simppeli: Los Angelesista Shanghaihin matkalla oleva lentokone syöksyy Tyyneenmereen. Turmasta hengissäsäilyneet joutuvat pelastajia odottaessaan uuden haasteen eteen, kun he jäävät nälkäisten makohaiden piirittämiksi.
Elokuvan keskiössä toimii Aaron Eckhartin näyttelemä lentoperämies Ben, joka yhdessä Ben Kingsleyn esittämän kapteenin kanssa joutuu odottamattomaan tilanteeseen matkustajalennolla meren yllä. Lähes Final Destination -tyyliin etenevät sattumat sytyttävät koneen ruumassa olevan tavarakontin tuleen, ja katastrofihan siitä seuraa.
Lennolla on mukana kattaus erilaisia ihmisiä, joista osa tuo draamansa mukanaan vielä siinäkin vaiheessa, kun hait alkavat nakerrella jalkapohjia heidän jouduttuaan veden varaan.
Kuva: SF Studios
Yllätyksettömyys ei ärsytä
Deep Water on niitä elokuvia, joissa katsoja tietää hetki hetkeltä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuka kuolee, ja kuka selviää hengissä loppuun saakka. Mutta samalla se on niitä elokuvia, joissa tämä yllätyksettömyys ei ärsytä, koska jokainen tutun muotin mukainen juonenmutka on tehty tarkoituksella sellaiseksi.
Ja vaikka mikään ei yllätä, Harlin onnistuu silti rakentamaan kohtaukset niin, että katsojaa jännittää. Se on se sama tunne, kun tietää, että Titanic uppoaa, mutta silti hahmojen selviämisen puolesta tekee mieli jännittää kerta toisensa jälkeen.
Haijännäriä enemmän Harlin on kuitenkin tehnyt katastrofielokuvan lentoturmasta. Alkupuolisko, missä lentäjät ja matkustajat valmistautuvat lähtöön, ja kun tilanne korkeuksissa lopulta eskaloituu pakkolaskuksi asti, on rakenneltu taiten ja yksityiskohtia kunnioittaen. Katsoja tietää, mitä lentokoneen yli 200 kaikessa rauhassa matkustavalle ihmiselle tapahtuu, mutta odotuksessa on sähköisyyttä.
Tapahtumien kehitys toimii etenkin lentäjien osuudessa koneen etuosassa. Lentäjäkaksikko työskentelee vaaratilanteessa kylmän rauhallisesti kuin Tom Hanksin Sully ikään (Eckhart muuten oli mukana myös siinä elokuvassa) ja matkaa pienestä kipinästä totaaliseksi tuhoksi on oikeasti ilo katsoa. Se nappaa aidosti otteeseensa.
Kuva: SF Studios
Varsinainen turma on toteutettu osittain käytännön efektien avulla, mikä vuoksi jokaisen lentopelkoisen kammokohtauksessa on mukavasti massaa. Sellainen usein puuttuu tämän tyyppisistä kohtauksista, jotka on luotu pelkästään CGI:nä. Lisäksi katsojan silmä pysyy mukana kaikessa kaaoksessakin.
Vedessä kaikki vähän lässähtää. Deep Water on nimellisesti haileffa, mutta hait ovat sen heikoin lenkki. Nämä nälkäiset CGI-pedot näyttävät – sen verran kuin niitä edes näytetään – pelottavan sijaan vähän kököiltä. Loppupuoli vain odotellaan, kuka napsitaan parempiin suihin missäkin vaiheessa. Kuvakulmat kuolinkohtauksiin ovat tuttua kauraa, mutta ne silti hykerryttävät paikoin yllättävänkin paljon.
Kuva: SF Film
Rehellistä B-luokan viihdettä
Deep Wateria on ollut käsikirjoittamassa varsinainen komppania porukkaa. Virallisiksi käsikirjoittajajiksi mainitaan Pete Bridges, Shayne Armstrong, S.P. Krause ja Damien Power, ja heidän lisäkseen kynänsä soppaan on kastanut myös John Kim. Ideoita on varmasti lennellyt kirjoittajahuoneessa paljon, eikä niitä kunnolla ole saatu järjestettyä valmiiksi käsikirjoitukseksi asti.
Sivuhahmotasolla epätasaisuus korostuu. Valtavasta hahmokaartista osa vain katoaa (sinne parempiin suihin) ilman sen kummempia selityksiä. Heitä on saatettu pohjustaa paljonkin, mutta sitten heidät vain unohdetaan. Osa puolestaan selviää loppuun saakka, vaikka heidän osuutensa on aiemmin ollut hyvinkin ohut.
Pääosassa nähtävä Eckhart vetää roolinsa pätevästi, samoin lapsinäyttelijät (Molly Belle Wright ja Elijah Tamati) ovat yllättävän hyviä. Propsit myös siitä, että Deep Waterissa nähdään yksi kusipäisimmistä kusipäistä (Angus Sampson), mitä olen pitkiin aikoihin elokuvissa nähnyt.
Kesäisenä B-luokan viihdejännärinä ja aivot narikkaan -leffana Deep Water ajaa asiansa hyvin. Sen hahmot ovat kaikessa stereotyyppisyydessään korneja ja melodramaattiset juonenkäänteet yllätyksettömiä, mutta toimintajännäreiden veteraani pitää jännitteen yllä. Haileffana Deep Water on vähän niin ja näin, mutta lentoturmaleffana toteutus on lähes erinomainen.
