Juttu tiivistettynä

  • Yhdysvallat yritti jo vuonna 1947 muuttaa hurrikaanin käyttäytymistä pudottamalla siihen kuivajäätä, mutta koe ei todennäköisesti vaikuttanut myrskyyn lainkaan.
  • Kohun aiheutti se, että myrsky kääntyi pian kokeen jälkeen kohti rannikkoa ja aiheutti tuhoja, vaikka myöhempi sääanalyysi selitti suunnanmuutoksen luonnolliseksi ilmiöksi.
  • Hurrikaanien ohjaaminen osoittautui käytännössä epärealistiseksi, mutta epäonnistuneetkin kokeet toivat ratkaisevaa tietoa, joka paransi myrskyjen ennustamista huomattavasti.

Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkastama tiivistelmä.

Voiko hurrikaania heikentää tai jopa ohjata?

Kysymys on askarruttanut tutkijoita ja kutkuttanut suuren yleisön mielikuvitusta vuosikymmenten ajan. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana siihen etsittiin vastausta käytännön kokeilla.

Lokakuussa 1947 Yhdysvallat toteutti maailman ensimmäisen yrityksen muokata trooppista hirmumyrskyä. Kokeen seuraukset olivat niin kiistanalaisia, että ne jarruttivat hurrikaanien muokkaustutkimusta vuosiksi eteenpäin.

Tapauksesta kertovat muiden muassa NOAA Atlantic Oceanographic and Meteorological Laboratory sekä Smithsonian Magazine.

Kokeen taustalla oli General Electricin tutkimuslaboratorioissa tehty havainto. Tutkija Vincent Schaefer oli vuonna 1946 osoittanut, että kuivajää eli kiinteä hiilidioksidi voi jäädyttää pilvissä olevaa ylijäähtynyttä vettä ja käynnistää jääkiteiden muodostumisen. Ajatuksena oli, että pilvien mikrofysiikkaan vaikuttamalla voitaisiin lisätä sateita tai jopa muuttaa sääjärjestelmien käyttäytymistä. Pian syntyi Project Cirrus -yhteistyöhanke, jossa olivat mukana General Electric, Yhdysvaltain laivaston tutkimuslaitos ja armeijan viestijoukot.

Tilaisuus kokeeseen avautui lokakuussa 1947. Floridan yli kulkenut hurrikaani oli siirtynyt takaisin Atlantille, eikä sen uskottu enää uhkaavan asuttuja alueita. Tutkijat arvioivat tilanteen turvalliseksi ja lähettivät kolme lentokonetta kohtaamaan myrskyn. Ensimmäinen B-17-pommikone pudotti hurrikaanin ulompiin pilvialueisiin noin 80 kilogrammaa murskattua kuivajäätä. Mukana lentäneet tutkijat tarkkailivat samalla pilvien rakennetta ja muutoksia.

Project Cirrus -miehistö ja tutkijat poseeraavat hurrikaanin kylvössä käytetyn B-17-hävittäjän edessä.

Yhdysvaltain laivasto / NOAA

Aluksi kaikki vaikutti sujuneen suunnitelmien mukaan. Pilvissä havaittiin muutoksia, ja tutkijat palasivat tukikohtaansa tyytyväisinä.

Seuraavana päivänä heitä odotti kuitenkin yllätys. Hurrikaani ei ollutkaan jatkanut ennustettua reittiään kohti koillista, vaan oli tehnyt lähes 135 asteen käännöksen ja lähtenyt liikkumaan länteen. Samalla se myös voimistui. Muutamaa päivää myöhemmin myrsky iskeytyi Georgian rannikkoalueelle Savannahin lähelle aiheuttaen kuolonuhreja ja miljoonien dollarien vahingot.

Suuntaansa vuonna 1947 kääntäneen hurrikaanin reitti. Kuva: NOAA.

Yleisön reaktio oli välitön. Monien mielestä tutkijat olivat aiheuttaneet suunnanmuutoksen. General Electricin tutkimusjohtaja ja Nobel-palkittu kemisti Irving Langmuir pahensi tilannetta toteamalla olevansa ”99-prosenttisen varma”, että kylvökokeella oli vaikutusta myrskyn käyttäytymiseen.

Lopulta syytökset eivät kestäneet tarkempaa tarkastelua. Yhdysvaltain sääpalvelun meteorologit kävivät läpi historiallisia säähavaintoja ja löysivät tapauksia, joissa hurrikaanit olivat tehneet hyvin samankaltaisia suunnanmuutoksia ilman minkäänlaista ihmisen väliintuloa. Tutkimukset viittasivat siihen, että kyseessä oli luonnollinen sääilmiö eikä seuraus kuivajään pudottamisesta. Oikeusjutut jäivät toteutumatta, mutta tapahtuma jätti pysyvän jäljen säämuokkaustutkimuksen maineeseen.

Ajatus hurrikaanien hallinnasta ei kuitenkaan kadonnut. 1960-luvulla käynnistettiin vielä kunnianhimoisempi Project STORMFURY. Tässä ohjelmassa tutkijat yrittivät heikentää hurrikaaneja kylvämällä niiden sadealueisiin hopeajodidia, joka toimii jääkiteiden muodostumisen ytimenä. Teorian mukaan myrskyn silmän ympärille olisi voitu synnyttää uusi ukkospilvikehä, joka levittäisi hurrikaanin energiaa laajemmalle alueelle ja vähentäisi kaikkein voimakkaimpia tuulia.

Ensimmäiset tulokset näyttivät lupaavilta. Useissa kokeissa havaittiin jopa 10–30 prosentin lasku myrskyn suurimmissa tuulennopeuksissa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tutkijat olivat todennäköisesti havainneet hurrikaanien luonnollista käyttäytymistä eivätkä kylvön vaikutuksia.

1980-luvulla tehdyt mittaukset osoittivat, että useimmissa hurrikaaneissa ei ole riittävästi ylijäähtynyttä vettä, jotta hopeajodidikylvö voisi toimia suunnitellulla tavalla. Samalla havaittiin, että hurrikaanit muodostavat luonnostaan uusia silmäseinämiä ilman ihmisen vaikutusta. Näiden löydösten jälkeen STORMFURY lopetettiin vuonna 1983.

Vaikka hurrikaanien hallinta osoittautui käytännössä mahdottomaksi, kokeilla oli tärkeä sivuvaikutus. Tutkimuslennot keräsivät valtavan määrän tietoa trooppisten myrskyjen rakenteesta, syntymisestä ja voimistumisesta. Tämä tieto auttoi kehittämään nykyaikaisia ennustusmalleja, joiden ansiosta hurrikaanien reitit ja voimakkuudet tunnetaan nykyään paljon paremmin kuin 1900-luvun puolivälissä.

Ajatus sään hallinnasta ei ole täysin kadonnut. Pilvikylvöä käytetään edelleen joissakin maissa sateiden lisäämiseen tai rakeiden torjuntaan, mutta hurrikaanien kohdalla tutkijoiden enemmistö pitää säämuokkausta nykyisin epärealistisena. Trooppiset syklonit sisältävät yksinkertaisesti niin valtavia määriä energiaa, että mitä tahansa ihminen niille yrittääkin tehdä, vaikutus jää pieneksi.