Tyhjyyden tunteista itsemurha-ajatuksiin.
Puhuessaan 15. kesäkuuta iltapäivällä pidetyssä lehdistötilaisuudessa aiheesta ”Yksinäisyys ikääntyneillä”, Bach Main sairaalan mielenterveyslaitoksen tohtori Nguyen Van Hai kertoi, että laitokseen otettiin äskettäin 66-vuotias itsemurha-ajatuksia poteva potilas.
Aiemmin hänen elämänsä oli suhteellisen vakaata miehensä ja lastensa kanssa. Kolme vuotta sitten hänen miehensä sai aivohalvauksen, joka halvaannutti hänet toiselta puolelta eikä pystynyt huolehtimaan itsestään.
Koko tuon ajan hän oli se, joka huolehti suoraan miehestään, päivittäisistä toimista aina lääketieteellisiin hoitoihin viemiseen asti.
Tohtori Nguyen Van Hai jakoi tietoja tapauksesta lehdistölle 15. kesäkuuta iltapäivällä.
Noin kuusi kuukautta sitten hänen miehensä kuoli. Siitä lähtien hän on asunut yksin kotikaupungissaan. Vaikka hänen lapsensa huolehtivat hänestä edelleen, he kaikki työskentelevät ja asuvat Hanoissa , joten he eivät voi olla usein hänen kanssaan.
Miehensä traagisen menetyksen jälkeen tämä nainen vaipui vähitellen tyhjyyden tilaan, eikä hänellä ollut ketään, jonka kanssa puhua ja jakaa tunteitaan. Hän kärsi pitkittyneestä unettomuudesta, nukkuen keskimäärin vain noin kaksi tuntia päivässä, ja monina öinä hän valvoi koko yön. Tämän mukana tulivat jatkuvat päänsäryt, jotka pahenivat aina, kun hän ajatteli liikaa.
Hänen mielentilansa huononi asteittain. Potilas masentui, muuttui pessimistiseksi ja menetti kiinnostuksensa aiempiin toimiin. Hän halusi usein olla yksin ja vältti kontaktia muihin. Hänellä oli huono ruokahalu, hän laihtui 5 kg vain kahdessa kuukaudessa, itki usein ja tunsi olevansa taakka perheelleen.
Merkillepantavaa oli, että potilas osoitti yhä voimakkaampia negatiivisia ajatuksia, uskoen olevansa syyllinen lapsiaan kohtaan ja ansaitsevansa rangaistuksen, ja harkitsi toistuvasti itsemurhaa keinona paeta kärsimystään. Huolimatta hoidosta paikallisessa sairaalassa, hänen tilansa ei parantunut.
Kuukausi ennen sairaalahoitoa hän itki usein, tunsi olevansa taakka perheelleen ja hänellä oli itsemurha-ajatuksia ”pakokeinona”. Hänen perheensä vei hänet hoitoon mielenterveyslaitokseen.
Lääkärit diagnosoivat hänellä vaikean masennuksen, johon liittyi psykoottisia oireita ja itsemurha-ajatuksia. 17 päivän lääkityshoidon, psykoterapian, rentoutustekniikoiden ja transkraniaalisen stimulaation yhdistelmän jälkeen hänen terveytensä parani ja hänet kotiutettiin sairaalasta avohoitoon seurantaan.
Saatat myös pitää tästä
Noin kolmannes ikääntyneistä kokee yksinäisyyden tunteita.
Mielenterveyslaitoksen vanhusten mielenterveys- ja unilääketieteen osaston johtajan, tohtori Nguyen Thi Phuong Main, mukaan monet vanhukset voivat edelleen tuntea olonsa yksinäiseksi, asuivatpa he lastensa ja lastenlastensa keskuudessa tai suuressa taloudessa. Yksinäisyyden on raportoitu esiintyvän noin kolmanneksella tai useammalla vanhuksesta, ja 5 % heistä tuntee olonsa yksinäiseksi usein tai jatkuvasti.
Yhdysvalloissa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan noin 17–57 % ikääntyneistä kokee yksinäisyyttä, ja yksinäisyyden osuus on korkeampi niillä, joilla on fyysisiä ja mielenterveysongelmia, erityisesti sydänsairauksia, masennusta, ahdistusta ja dementiaa.
”Yksinäisyys on subjektiivinen tunne, kun ihminen tuntee yhteyden puutetta muihin – ettei kukaan todella ymmärrä häntä, ettei ole ketään, jonka kanssa jakaa, ettei häntä enää tarvita tai että hänet suljetaan pois perhe-elämästä.”
”Tämä eroaa yksin asumisesta. Iäkäs ihminen, joka asuu itsenäisesti, mutta jolla on silti ystäviä, saa hoitoa lapsiltaan ja lastenlapsiltaan, osallistuu sosiaalisiin aktiviteetteihin ja kokee, että elämällä on tarkoitus, ei välttämättä ole yksinäinen”, sanoi tohtori Mai.
Mielenterveyslaitoksen geriatrisen mielenterveyden ja unilääketieteen osaston johtaja, tohtori Nguyen Thi Phuong Mai, sanoi, että monet vanhukset voivat tuntea olonsa yksinäisiksi, vaikka he asuisivat lasten ja lastenlasten keskellä tai suuressa taloudessa.
Tohtori Mai lisäsi, että yksinäisyys on usein monien tekijöiden seurausta. Eläkkeelle jäätyään monet ihmiset menettävät tutun sosiaalisen ympäristönsä ja roolinsa. Puolison menettäminen tarkoittaa kumppanin menettämistä, ja myös heidän ikätoverinsa kuolevat tai sairastuvat vähitellen.
Lisäksi on sukupolvien välinen kuilu, sillä lapset ja lastenlapset ovat kiireisiä opintojensa, työnsä tai oman perheen perustamisen kanssa. Vaikka he saavat aineellista huolenpitoa, monet vanhukset tuntevat itsensä edelleen kuunnelluiksi tai tarpeettomiksi.
Krooniset sairaudet, kuulonalenema, näkövamma, liikuntavaikeudet jne. myös vähentävät kykyä osallistua sosiaalisiin aktiviteetteihin ja lisäävät siten yksinäisyyden tunnetta.
Masennuksen varoitusmerkit ja keinot auttaa ikääntyneitä voittamaan yksinäisyyden.
Mielenterveysinstituutin mukaan ikääntyneiden aikuisten tukeminen yksinäisyyden voittamisessa tulisi alkaa perheestä.
Saatat myös pitää tästä
Denguekuume on arvaamaton, joten ihmisten ei pitäisi olla tyytyväisiä.Eteläisellä alueella on alkamassa sadekausi, mikä lisää myös denguekuumeepidemioiden riskiä. Terveysasiantuntijoiden mukaan tauti ei enää noudata perinteisiä kausiluonteisia kaavoja, vaan sen epidemiologiset ominaisuudet muuttuvat monin tavoin. Se ilmenee aikaisemmin, kestää pidempään ja on vaikeampi ennustaa kuin ennen.
Yksinkertaiset teot, kuten säännöllisten puheluiden pitäminen, yhteiset ateriat perheen kanssa, vanhempien kanssa neuvottelu yhteisistä päätöksistä tai heille ikätasoisten tehtävien antaminen, auttavat kaikki ylläpitämään yhteyden ja arvon tunnetta.
Lisäksi ikääntyneitä tulisi kannustaa päivittäisiin aktiviteetteihin, kuten lukemiseen, puutarhanhoitoon, musiikin kuunteluun ja kevyeen liikuntaan; sekä osallistumaan heille sopiviin seniorikerhoihin, hyvinvointiryhmiin, yhteisötoimintoihin tai uskonnollisiin toimintoihin.
Yhä yleistyvän teknologian kontekstissa ikäihmisten ohjaaminen älypuhelinten käyttöön, videopuheluihin tai lastensa ja lastenlastensa kuvien katseluun on myös hyödyllinen tapa lisätä sosiaalista kanssakäymistä.
Lääkärit suosittelevat, että ikääntyneet hakeutuvat mielenterveyspalveluihin, kun yksinäisyyden tunteet jatkuvat ja alkavat vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä, erityisesti silloin, kun ilmenee oireita, kuten pitkittynyt suru, kiinnostuksen puute aktiviteetteihin, unettomuus, ruokahaluttomuus, painonpudotus, liiallinen ahdistuneisuus tai arvottomuuden tunne.
Nämä ovat myös masennuksen varoitusmerkkejä. Vakavammin, jos potilas puhuu usein kuolemasta, tuntee itsensä taakkana tai hänellä on itsemurha-ajatuksia, perheen tulisi viedä potilas välittömästi asiantuntijan vastaanotolle.
Lähde: https://suckhoedoisong.vn/co-don-o-nguoi-cao-tuoi-nguy-co-am-tham-dan-toi-tram-cam-tu-sat-16926061521063405.htm