- Myyrmäen Liesikujan pysäköintitalo puretaan lähitulevaisuudessa. Sen myötä katoaa vuosikymmenten aikana syntynyt katutaide.
- Mikään virallinen taho ei ole tallentanut Liesikujan katutaidetta, toisin kuin Suvilahden skeittiparkin graffiteja.
- Katutaiteen asiantuntijan mukaan väliaikaisuus kuuluu katutaiteeseen.
”On kuin tulisi slummiin.”
Näin luonnehti Liesikujan pysäköintitaloa kiukustunut Kirkko ja Kaupunki -lehden lukija jo vuonna 2010. Monelle Myyrmäen juna-aseman kupeessa sijaitseva rapistunut parkkihalli näyttäytyy varsin epämiellyttävänä paikkana. Sieltä löytyy jälkiä niin huumeiden käytöstä kuin vandalismistakin: rikottuja ovia, lasinsirpaleita, roskaa. Kokonaisvaikutelma on lievästi sanottuna epäsiisti.
Avaa kuvien katselu
Parkkihallista löytyy monentasoista ja -laatuista graffititaidetta useamman vuosikymmenen ajalta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Tämä uunituore teos on syntynyt aivan äskettäin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Toisaalta kolmikerroksinen parkkihalli antaa erinomaisen katsauksen epäviralliseen katutaiteeseen. Hallista löytyy huimaava määrä monimuotoista katutaidetta, jota katoaa ja syntyy nopean rotaation tahtiin. Tätä juttua tehdessä hallin toisen kerroksen seinään oli ilmestynyt taidokas ja uutuuttaan hohkaava maalaus, joka vielä tuoksui vahvasti spraymaalilta.
Katutaiteesen kuuluu väliaikaisuus
Kuluneita pintoja, haalistuneita värejä ja sotkemisen jälkiä, jotka useimmiten on tehty paksuilla mustilla viivoilla. Osalle Liesikujan pysäköintitalon varsin hienoistakin taiteellisista tuotoksista on käynyt kalpaten, eikä niiden alkuperäisestä ilmeestä ole jäänyt jälkipolville enää juuri mitään katsottavaa tai ihmeteltävää.
Näin on itse asiassa käymässä koko rujolle parkkihallille. Se puretaan ja samalla katoaa palanen useamman vuosikymmenenen aikana syntynyttä kaupunkikulttuuria.
– Katutaiteeseen kuuluu väliaikaisuus, joka toisaalta osaltaan myös mahdollistaa tällaisen toiminnan. Kukaan Liesikujalla käyneistä ei varmaan oleta, että hänen maalauksensa säilyy siellä loputtomiin, katutaiteeseen erikoistuneen Helsinki Urban Art -järjestön toiminnanjohtaja Jaakko Blomberg summaa.
Avaa kuvien katselu
Parkkihallin ylimmältä tasolta löytyy open air -galleria. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Ylimmän kerroksen näkymiä.
Blombergin mukaan suomalaisissa kaupungeissa katutaiteen tekemisessä toistuu usein tietynlainen kaava.
– Tavallaan maalattaviksi annetaan sellaisia kohteita joista tiedetään, ettei niillä ole enää kovin montaa elinvuotta jäljellä.
Poikkeuksena tähän on Helsingin Itä-Pasila, josta on muodostunut virallisen katutaiteen pysyvämpi kohde, ja jossa muraaleja myös huolletaan.
– Osa teoksista oli kokenut sen verran kovia, että kävimme tänä keväänä restauroimassa niitä parempaan kuosiin. Tosin emme tee tällaista kovinkaan aktiivisesti tai mitenkään suunnitelmallisesti, Jaakko Blomberg kertoo.
Katutaidetta taltioituu myös museon kokoelmiin
Helsinki Urban Art on ottanut teoskuvat Itä-Pasilan muraaleista, mutta mikä on tilanne epävirallisemman katutaiteen kohdalla? Liesikujan pysäköintitalon lisäksi Helsingistä katoaa lähiaikoina toinenkin katutaiteen keskittymä eli Suvilahden skeittiparkki.
Siihen spreijattuja kuvia ei kuitenkaan ole jätetty oman onnensa nojaan: Helsingin kaupunginmuseo on todennut, että kohteesta on tärkeää jättää dokumentaatiota myös jälkipolville.
– Kyseisen alue on ollut elävä graffitikohde jo useamman vuoden ajan, ja Helsingin kaupunginmuseossa tämä on kyllä tunnistettu, museon kuvakokoelmien intendentti Tuomas Myrén kiteyttää.
Suvilahden skeittiparkkia ryhdyttiin rakentamaan talkoovoimin vuonna 2011.
Skeittiparkkiin syntyy edelleen uutta graffititaidetta.
Kyseisenä päivämääränä skeittiparkki puretaan.
Myrénin mukaan Helsingin kaupunginmuseolla on katutaiteesen ja graffiteihin keskittyviä tallennusprojekteja, joita toteutetaan vapaaehtoiskuvaajien voimin. Tällaisia projekteja on toteutettu muun muassa tänä keväänä ja vuonna 2018.
Katutaidetta dokumentoituu kaupunginmuseon kokoelmiin myös muilla tavoin ja ehkä hieman vaivihkaakin.
– Meidän tallennusvastuulleemme kuuluvat nimenomaan helsinkiläisen kaupunkikuvan, rakennuskannan ja elämäntavan muutokset. Kokoelmiimme dokumentoidaan isompia purkukohteita, ja joskus niissä saattaa olla hyvinkin runsaasti graffiteja, Tuomas Myrén sanoo.
Avaa kuvien katselu
Meluaitaan maalattu Metromyyrä vuonna 1970. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Mattsson
Avaa kuvien katselu
Merimiesten kirjoittamia viestejä Katajanokalla vuonna 1973. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Simo Rista
Avaa kuvien katselu
Legendaarinen, nyt jo purettu treeni- ja kokoontumispaikka Kill City sijaitsi aikoinaan Kallion puutalokortteleissa. Kuva vuodelta 1979. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Harri Ahola 
Avaa kuvien katselu
Alkon ulkopuolelle taiteiltu oivaltava teksti Maurinkadulla vuonna 1986. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Eeva Rista 
Avaa kuvien katselu
Monimuotoista kuvastoa jalankulkutunnelissa Porkkalankadulla vuonna 1991. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Jani Alanco
Helsingin kaupunginmuseon taltioimaa katutaidetta useamman vuosikymmenen ajalta löytyy Finna-palvelusta (hkm.finna.fi). Siellä majailee muun muassa varsin herttainen Metromyyrä, joka ilmestyi metroradan meluaitaan vuonna 1970. Tuomas Myrénin mukaan graffiti- ja katutaiteen taltioinnilla on merkitystä myös tuleville sukupolville.
– Kyllähän katutaide heijastaa oman aikakautensa ajattelua aika paljonkin.
Muuttuvat taustat kiehtovat valokuvaajaa
Sekä Suvilahden skeittiparkkia että Liesikujan pysäköintitaloa on hyödynnetty myös musiikkivideoissa ja artistikuvauksissa. Suvilahdessa on kuvattu muun muassa punk-yhtye Broken Trendin Oceanview Drive -musavideo vuonna 2023.
Valokuvaaja Tuomas Mäkelälle ja Dj Zacharianille eli Sarkan Saberille Liesikujan pysäköintitalosta taas on muodostunut tärkeä paikka promomateriaalin ottamista varten.
– Tulimme tänne ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten ja nyt halusimme hyödyntää tätä uudemman kerran. Onhan tämä aivan huikea lokaatio, Saber toteaa.
Valokuvaaja Tuomas Mäkelä ja Dj Zacharian ovat käyneet kuvauskeikalla parkkihallissa useamman kerran.
Valokuvaajalle satojen värikkäiden graffitien kyllästämä kolmikerroksinen rakennus on varsinainen runsaudensarvi.
– Täällä on mielenkiintoista valoa joka puolella, koska se tulee eri suunnista. Taustat ovat todella makeat – ja mikä parasta – ne muuttuvat jatkuvasti. Se tekee tästä joka kerta kiinnostavan paikan, Tuomas Mäkelä sanoo.
Sekä Mäkelän että Saberin mielestä on harmi, että pysäköintitalo puretaan.
– Tällaisissa paikoissa on tietynlaista kaupunkikulttuuria, jonka soisi jäävän elämään. Kaiken ei tarvitse olla pelkkää lasia ja betonipintaa, Mäkelä summaa.
Mikään virallinen taho ei ole ainakaan toistaiseksi dokumentoinut systemaattisesti Liesikujan pysäköintitalon graffiteja, eli ne hapertuvat muistikuvien kätköihin, kun tilalle rakennetaan lähitulevaisuudessa tornitaloja.