Helsingin Uutisissa julkaistu Dina-koiran tarina on herättänyt vilkasta keskustelua lehden Facebook-ryhmässä.
Kommenteissa tukea saa niin nivelrikkoisen koiran lopettamispäätöstä pakoilevat omistajat kuin lopettamispäätöksen tehnyt eläinlääkäri.
– En tiennyt, että Suomessa ollaan tässä asiassa noin takapajuisia! Aika oppia jotain uutta! Monet vammautuneet lemmikit elävät hyvää elämää pyörätuoleilla. Lopettaminen pitäisi aina olla se vihoviimeinen vaihtoehto. Ymmärrän täysin omistajia tässä asiassa, kirjoittaa yksi.
– Kun ihminen ei pysty luopumaan ajoissa, kärsii siinä eläin enemmän. Suomessa onneksi eläinsuojelulaki on selvä. Eläimen on pystyttävä elämää lajityypillistä elämää, johon kuuluu vaivaton liikkuminen ilman mitään pysyviä apuvälineitä, kommentoi toinen keskusteluun osallistunut.
Helsingin valvova eläinlääkäri määräsi 13-vuotiaan saksanpaimenkoira Dinan lopetettavaksi arvioituaan nivelrikkoisen koiran kärsivän kivusta.
Eläinlääkärin arvion mukaan koiran saama lääkehoito ei ollut enää riittävä.
Lääkärin mielestä Dina ei voi elää lajityypillistä elämää, koska se tarvitsee liikkumiseen takajalkoja kannattelevaa apulaitetta.
Dina-koira on käyttänyt jo kolmen vuoden ajan takajalkoja kannattelevaa ”koirien pyörätuolia”. Smedholmien kotialbumi
Omistajien mielestä lopetuspäätös perustui virheelliseen arvioon tilanteessa, jossa koira oli stressaantunut väliaikaisessa hoitopaikassaan vieraiden ihmisten ympäröimänä.
Omistajien mukaan jo kolme vuotta ”pyörätuolia” käyttänyt Dina elää hyvää elämää eikä kärsi kivuista.
Omistajat pakoilevat lopettamispäätöstä Suomen rajojen ulkopuolella ja odottavat hallinto-oikeuden päätöstä valitukseensa.
Sosiaalisessa mediassa keskustelua herättää myös se, onko koiran omistaja vai eläinlääkäri oikea henkilö arvioimaan koiran kipuja ja elämänlaatua.
– Jokainen eläinlääkäri ja eläintenhoitaja voi kertoa sulle lukemattomia tarinoita siitä, miten koiran omistaja on sopeutunut oman koiransa kipuun niin, että ei sitä enää havaitse. Pyörätuoli ei ole koiria varten. Onneksi laki on tässä selkeä.
Toinen luottaa omistajien käsitykseen.
– Omistajat ovat realisteja, osaavat kyllä antaa lopettaa koiran, kun se ei enää jaksa/nauti elämästä.
Jotkut tekivät omat johtopäätökset nähtyään Dinasta kuvattuja videoita.
– Olen nähnyt videon tästä koirasta. Sillä oli selkeä kipuilme ja liikkuminen oli vaivalloista. Kyse ei ole pelkästään siitä, onko koiran ylipäätään mahdollista elää riittävän hyvää elämää pyörätuolin varassa, vaan tämän yksilön ilmentämästä kärsimyksestä, kirjoitti eräs keskustelija.
– Koiran elämänlaatu on paljon muustakin kiinni kuin toimivista takajaloista. Tuo koira on videolla liikkunut pyörätuolilla ihan hyvin, kommentoi taas toinen.
Dina-koiran lopettamispäätöksen tehnyt eläinlääkäri totesi hallinto-oikeudelle antamassaan vastauksessaan, että eläinten apuvälineitä tulisi käyttää vain tilanteissa, joissa niitä kuntoutetaan.
Jatkuvasti apulaitetta käyttävä koira ei voi käyttäytyä lajilleen tyypilliseen tapaan eikä voi ymmärtää, miksi apulaite rajoittaa sen elämää.
Osa keskustelijoista oli tästä täysin eri mieltä. Osa piti Suomen liansäädäntöä takapajuisena,:
– Suomessa ollaan todella jäljessä aikaa noiden koirien pyörätuolien kanssa. Mulla on Facebookin syöte täynnä videoita koirista, jotka käyttää pyörätuolia takajaloille ja elävät ihan onnellista elämää. Kyllä sen näkee koirasta, jos se oikeasti kärsii. Silloin sen käytös muuttuu muutenkin ja koira hakeutuu vähän syrjään tai vastaavasti tulee hakemaan apua omistajaltaan.
– Iso-Britanniassa ja Usassa on koirille pyörätuoleja käytössä, ja on laillista käyttää niitä koirilla. Koirilta myös amputoidaan raajoja useammin kuin Suomessa. Täällä sitä ei ole pidetty käytäntönä, ja nyt on myös lain mukaan väärin sitoa koiraa tuoliin. Kyse on erilaisesta kulttuurista sairaita lemmikkejä kohtaan. Molemmissa maissa eläinlääkärit ovat vastanneet päätöksistä koirien hoidoissa.
Joidenkin mielestä eläimilläkin tulisi olla oikeus apulaitteisiin yhtä lailla kuin ihmisillä, toisten mielestä taas ei.
– Ihan samalla lailla ihminenkin voi elää hyvää elämää vaikka onkin pyörätuolissa.
– Se, että koira on pyörätuolissa, on jo sellainen asia, että se ei ole enää sitä elämää, mitä koira ansaitsee. Eläin ei ole ihminen, joten ne asiat, mitkä ihmiselle on ok, ei ole eläimelle.
Eräs huomautti, että monen koiran elämää ja lajityypillistä käyttäytymistä rajoitetaan muutenkin.
– Mites pienissä häkeissä tai kopeissa pihan perukoilla lyhyessä liekassa koko elämänsä elävät koirat elävät täällä sitä ”lajityypillistä” elämää ja liikkuvat? Onko koiran elämää?
Yksi keskusteluun osallistunut huomautti, ettei pyörätuoli ollut pääasia eläinlääkärin päätöksessä:
– Tuossahan se pääasia ei ole pyörätuoli, vaan koiran krooninen kiputila, johon lääkkeidenkin teho pikkuhiljaa laskee.
Toinen totesi, että lemmikin eutanasia hieman etuajassa on parempi asia kuin eutanasia takakenossa.
Monella on omakohtaisia kokemuksia koiran lopettamisesta.
– Ymmärrän sen surun, mitä lopettaminen tuo. Itsekin oman ekan koiran vein piikille. Iso koira ja takapää alkoi reistailla. Halvaus oireita. Itkinkö lopetusta. Totta hitossa monta kuukautta hysteerisenä. Mutta teinkö sen rakkaudesta siihen omaan luottokoiraan? Kyllä. Koska se oli ainoa, mitä olin hänelle velkaa.
Vahvojen mielipiteiden ohella keskustelussa löytyi ymmärrystä molemmille osapuolille:
– Uskon, että eläimilläkin on elämänhalu, mikä määrittelee, mitä eläin jaksaa ja milloin ei jaksa. On tietysti vaikeaa tietää, milloin se luopumisen hetki on, kun ei halua luovuttaa. Ei se ole aina helppoa päättää nyt on aikasi kuolla pois. Ymmärrän kolikon molemmat puolet. Vaikeita valintoja.
