Tarraan nyrkilläni ahdinpartaan, jotta pysyisin sijoillani terhakassa aallokossa. Yritän videoida, miten yrittäjä Magnus Hanstén poimii parin metrin syvyydestä rakkohaurun varsia pieneen pussukkaan kuin kukkasia kedolta.
Näkyvyys voisi kirpeässä merivedessä olla parempikin. Uin lähemmäs varoen, mutta aallot puskevat minut Magnuksen niskaan. Viittilöin käsilläni kevyet pahoittelut ja yritämme kuvausta uudelleen. Veden alla kuvaaminen ei ole helppoa.
Tytöt ja pojat samaan kimppuun
Eletään kesäkuun puoltaväliä. Helsingin Lauttasaaressa on meneillään kiinnostava kokeilu Itämeren tilan parantamiseksi, jota olen päässyt seuraamaan.
Avaa kuvien katselu
Rakkohauru on Itämeren avainlaji. Kuva: Markku Sipi / Yle
Rakkohaurua eli vanhalta nimeltään rakkolevää yritetään siirtoistuttaa. Sitä siis poimitaan yhtäällä ja yritetään saada kasvamaan toisaalla.
Uusi metodi on saanut innoituksensa ruotsalaisen Lena Kautskyn tutkimuksesta. Jos kokeilu onnistuu, se voi tietää hyvää koko Itämerelle.
Itämeri on toipunut pahimmasta, mutta vaatii kiireesti lisätoimia
- Itämeren ravinnepäästöt ovat pudonneet tuntuvasti 1990-luvulta.
- Vaikka ravinnepäästöjä on saatu vähennettyä, tavoitteita ei ole saavutettu.
- Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät sateet uhkaavat lisätä maa- ja metsätalousalueilta huuhtoutuvaa ravinnekuormaa.
- Pahasti rehevöitynyt Itämeri voi muuttua ilmastopäästöjen lähteeksi.
Poimitut rakkohaurut tuodaan rantaan ja meribiologi Miina Mäki sitoo niistä pieniä kimppuja. Hän noukkii lehdyköitä huolellisesti sieltä täältä varmistaakseen, että yhteen kimppuun päätyy tyttö- ja poikayksilöitä.
Avaa kuvien katselu
Meribiologi Miina Mäki valmistautuu uuteen kokeiluun. Rakkohaurun määrää pitäisi Itämeressä kasvattaa. Kuva: John Nurmisen säätiö / Joonas T. Laine
Rakkohaurulla eri sukupuolet kasvavat omissa ryppäissään. Siksi Hanstén on poiminut oksia useammista paikoista. Sukupuolet erottaa vain mikroskoopilla, joten tässä luotetaan nyt todennäköisyyksiin.
Lähipäivinä rakkohaurut ovat lisääntymistuulella ja pian kimput palautetaan takaisin mereen. Kun rakkohaurut vapauttavat sukusolunsa veteen kylki kyljessä, hedelmöittyminen saattaa onnistua paremmin.
Videolla Miina Mäki kertoo rakkohaurun siirtoistutuksen työvaiheet.
Rakkohauru luo positiivisen kehän
Rakkohauru on niin tärkeä, että sitä kutsutaan avainlajiksi. Avainlajit ovat karkeasti sanoen tärkeämpiä kuin muut lajit.
Rakkohauru luo elämää ja voi parantaa Itämeren tilaa. Merenalaisen rakkohaurumetsän suojissa kuhisee pieniä olentoja kuten katkoja, siiroja ja kaloja.
Syntyy positiivinen kehä: pienemmät otukset ruokkivat isompia kaloja ja ne puolestaan ruokkivat lintuja, hylkeitä tai meitä ihmisiä.
Kaloihin myös sitoutuu ravinteita eli periaatteessa kaikki merestä kiskottu kala siirtää ravinteita pois merestä.
Ilman rakkohaurumetsää kehä jää syntymättä.
Sekin on iso askel, kun ihmiset ymmärtävät miten tärkeä rakkohauru on.
Miina Mäki, meribiologi
Mäki kertoo, että yksi kiusallinen hetki hänen urallaan oli vastata naiselle, joka innoissaan kertoi auttaneensa merta. Rouva oli repinyt mökkirannastaan kaikki rakkohaurut, koska luuli niiden olevan riesa.
– Kun kerroin, miten asia on, hän oli suunnattoman pahoillaan, Mäki muistelee rauhallisesti.
Mäki korostaa, että sekin on iso askel, kun ihmiset ymmärtävät miten tärkeä rakkohauru on.
Rakkohaurut lisääntyvät täydenkuun aikaan
Rakkohaurun elintila on vuosikymmenien saatossa kaventunut.
Itämeressä elää monenlaista levää, esimerkiksi rusko- ja viherlevää. Sinilevä on bakteeri.
Kaikki kuuluvat luontoon, mutta rehevöitymisen myötä viher- ja sinilevien määrä on räjähtänyt. Liika on liikaa. Ruskoleviin kuuluva rakkohauru on jäänyt jalkoihin.
Siksi Lauttasaaren rannalla touhuaa muitakin kurahousuihin pukeutuneita vapaaehtoisia.
He harjaavat kiviä puhtaaksi.
Avaa kuvien katselu
Rantojen kiviä voi puhdistaa vaikka katuharjalla. Magnus Hanstén lähtee poimimaan lisää rakkohaurun oksia. Kuva: John Nurmisen säätiö/ Joonas T. Laine
Kivet ovat joko heleänvihreän ahdinparran eli rihmalevän tai limaisen muhjun peitossa. Tämä harjaus on sellaista työtä, jota kuka tahansa merimökkiläinen voisi kotirannassaan tehdä rakkohaurun hyväksi.
Puhdas pinta on tärkeä, koska siihen rakkohauruvauva kiinnittyy. Jos kivi on paksun rihmalevän valtaama tai sedimentin peitossa, kiinnittyminen ei onnistu.
Onnistumisen edellytyksenä on ajoitus.
Näin voit auttaa rakkohaurua Itämeressä:
- Rantakiviä voi harjata puhtaaksi, jos ne ovat rihmalevän tai sedimentin peitossa.
- Työvälineiksi kelpaa katu- tai juuriharja.
- Valitse kiviä, jotka ovat reilusti veden alla.
- Katso kalenteria. Työ on hyvä ajoittaa noin pari viikkoa ennen kesäkuun täysikuuta.
- Rakkohaurua ei suositella itse poimittavaksi, koska lajin uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä.
Rakkohaurut lisääntyvät täydenkuun aikaan. Se saattaa kuulostaa romantisoidulta kuvitelmalta tai Carl Barksin ankkasarjakuvien fiktiolta, mutta on totta. Monet merien lajit ovat sopeutuneet kuun vaiheisiin.
Kuvaushetkellä tiedän, että H-hetkeen eli kesäkuun täysikuuhun on pari viikkoa. Valmistelut tehdään siis sopivasti etukäteen, ei liian varhain eikä liian myöhään.
Silmieni edessä on konkreettinen todiste Itämeren hyväksi tehdyn työn vaikutuksista.
Avaa kuvien katselu
Luontotoimittaja Markku Sipi tarkistaa veden alta kuvattua materiaalia. Kuva: John Nurmisen säätiö / Joonas T. Laine
Vielä 1990-luvulla Itämeri oli niin kurjassa kunnossa, että tällaiset kokeilut olisivat olleet turhaa työtä. Nyt vesi on joillain alueilla riittävän kirkasta.
Pietarin kaupungin vedenpuhdistamoja pidetään kaikkein merkittävimpänä yksittäisenä tekona Itämeren tilan parantamiseksi. Niiden ansiosta Suomenlahden leville käyttökelpoisen fosforin kuormitus väheni noin 30 prosenttia. Hankkeiden toteutumisessa John Nurmisen säätiöllä oli suuri rooli.
Onnistumisia on muitakin, mutta myös työtä ja uhkia riittää.
Rakkohauru tarvitsee yhteyttämiseen valoa, ja joillain alueilla Itämeri on hyvin kirkas. Runsaat ravinteet ikään kuin sammuttavat vedestä valot.
Itämeren ravinnekuormitusta ei ole onnistuttu pysäyttämään.
Tumma vesi lämpenee kirkasta nopeammin ja ilmastonmuutoksen myötä kuumenevat kesät vauhdittavat sini- ja rihmalevien kukintaa. Leudommat talvet tietävät vesisateita, joiden mukana maalta kulkeutuu meriin lisää ravinteita. Happikatoalueet laajenevat ja Itämeren suolapitoisuus laskee.
Kaikki nuo ovat rakkohaurulle huonoja uutisia.
Katsoessani kaikkia vapaaehtoisia, näen kuitenkin toivoa. Taivaalla paistaa aurinko, kohta sen korvaa täysikuu. Rakkohauruvauvoille on raivattu elintilaa.
Vuoden päästä tiedämme, onnistuiko siirtoistutus.