Eläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jan Schugkin mukaan yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että minäkeskeinen ajattelutapa yleistyy ja yksilön oman hyvinvoinnin merkitys korostuu. Asiasta kertoo Yle.
Schugkin mukaan kun nuori koulutettu ihminen päätyy sairauseläkkeelle, on menetettyjen työvuosien määrä valtava.
Osassa sairauspoissaoloista on taustalla Schugkin mukaan kulttuurillinen muutos, jonka yksi osa on voimakas yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden sijaan.
– On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle, kommentoi Schugk Ylelle.
Schugkin mielestä taustalla vaikuttaa myös tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää lääkärin mukaan saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu.
– Se kuuluu elämään ja saa olla surullinen, mutta siihen ei pitäisi jäädä jumiin, vaan suunnata eteenpäin, sanoo Schugk ja jatkaa, että nykyisin ymmärretään vähän liikaa sitä, kuinka paljon joku antautuu tunteidensa vietäväksi ja sitä kautta kokee olevansa esimerkiksi työkyvytön.
Schugkin mukaan psykiatristen termien yleistyminen arkikielessä näkyy sairauspoissaolojen ja eläkehakemusten taustalla. Usein ihmiset hakeutuvat lääkäriin valmiin diagnoosin kanssa.
– Tavanomaisten tunteiden ja vastoinkäymisten medikalisointi on muuttunut joillekin tavaksi.
Valtaosalla alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle päättyvistä eläköitymisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt.
Kelan mielenterveyteen liittyvissä sairauspoissaolotilastoissa ykköseksi ovat nousseet viime vuosina ahdistuneisuushäiriöt. Schugkin mukaan tämä on kytköksissä kykyyn käsitellä tunteita.
– Se, että minusta tuntuu välillä pahalta tai minua ahdistaa tai olen alakuloinen, ei tarkoita sitä, että olisin sairas. Ne ovat normaaleja ja hyväksyttäviä reaktioita, jotka on tarpeen käsitellä sen sijaan, että ne koettaa saada mahdollisimman nopeasti jonnekin piiloon tai antaa itsensä jäädä näiden tunteiden vangiksi.