• Eppu Normaali esitti lauantaina jäähyväiskonserttinsa Provinssi-festivaalissa Seinäjoella. Yhtye lopettaa keikkailun elokuussa.
  • Yhtye esiintyi myös ensimmäisessä Provinssirockissa 1979. Ympyrä sulkeutui.
  • Yleisö lauloi klassikoiden mukana. Paikalla oli eri-ikäisiä kuuntelijoita.
  • Keikka päättyi haikeasti kappaleeseen Kaikki häipyy, on vain nyt.

Suomirokin suurnimi Eppu Normaali esitti lauantaina jäähyväiskonserttinsa Provinssi-festivaalissa Seinäjoella.

Heti kättelyssä laulaja Martti Syrjä muistutti iltapäivän yleisöä, että yhtye esiintyi historian ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979.

Lauantaina ympyrä sulkeutui. Eppujen veto jää tiettävästi Provinssin lavoilla viimeiseksi, sillä yhtye lopettaa keikkailun elokuussa.

– Jätämme jäähyväiset sekä Provinssille että Seinäjoelle, totesi Syrjä yleisölle.

– Moni teistä varmaan ajattelee, että oli jo aikakin!

Törnävänsaaren pilvettömän taivaan ja polttavan auringon alla Eppujen keikka käynnistyi Akun tehdas -kappaleella. Halki keikan keulahahmo Martilla oli hymy herkässä.

Iltapäivän yleisö heräsi

Ensimmäisten kappaleiden aikana lavan edusta jatkoi täyttymistään, kun iltapäivän yleisö virtasi festivaalialueelle. Yleisössä oli nähtävissä kaikenikäistä kuuntelijaa, vaikkakin yhteislauluun näyttivät herkemmin yltyvän vanhemman polven edustajat.

Yhtyeen ikivihreä Vihreän joen rannalla antoi yleisöön selvän piristysruiskeen.

Festivaalikansa lauloi mukana ja puhelimet nousivat kohti pilvetöntä taivasta. Tunnettu pianisti Iiro Rantala nousi Eppujen rinnalle koskettimien ääreen.

Vihreän joen rannalla kuultiin myös vuoden 1986 Provinssirockissa.

– Nyt Martti älä munaa tätä, kuului Syrjän suusta ennen seuraavaa kappaletta.

Vuonna ’85 käynnistyi, ja yleisö villiintyi. Klassikon tahdissa laulettiin ja tanssittiin, taivaalla saattoi bongata saippuakuplaparvia.

Syyttömänä syntymään

Jos iltapäivän ensimmäiset kappaleet olivat herätelleet yleisöä yhteislauluun, veti Murheellisten laulujen maa heidät ensimmäisistä sanoista alkaen mukaansa.

Yhteislaulu jatkui Urheiluhullun aikana. Kappaleen perään Martti Syrjä ilmoitti, että Rantalalla on pakottava tarve soittaa instrumenttia, jota hän vihaa eikä osaa soittaa.

– Viimeksi sekosit, Syrjä tokaisi pianistille.

Niin Rantala näytti haitari kourissaan, kuinka Pimeyden tangon soolo kulkee. Koskettimiensa takaa vapautettu Rantala kirmaili lavalla selvästi hauskaa pitäen.

Haikeutta ilmassa

Hengähdystauon jälkeen Eput esittivät klassikon Joka päivä ja joka ikinen yö. Oli helppo kuvitella, että Martti Syrjä omisti kappaleen sanat yleisölle edessään.

Iiro Rantala palasi koskettimien ääreen, ja Puhtoinen lähiöni soi. Kappalelistan lopussa yleisön kyynelkanavia koeteltiin, kun yhtye heittäytyi numeroon Kun olet poissa.

– Kiitoksia Seinäjoki, kiitoksia oikein paljon, lausui Syrjä kappaleen päätyttyä. Näin yhtye jätti päälavan ja Provinssin taakseen.

Mutta olihan se selvää, että yleisö taputtaisi Eput takaisin lavalle encoren vetämään.

– Ikään kuin sattumalta on vielä pari biisiä. Sitten täytyy ikävä kyllä poistua, koska Iiron pitää ehtiä junaan. Iiro, taas meni sun piikkiisi, murjaisi Martti Syrjä.

Kaikki häipyy

Ensimmäinen encoren kappaleista oli vuoden 1979 klassikko Njet njet. 67-vuotias Syrjä syöksyi viimeiseen kertosäkeeseen täydellä teholla.

Todellinen viimeinen veto palautti Eput sekä Rantalan koskettimissa haikeisiin säveliin. Kaikki häipyy, on vain nyt tuntui jälleen kerran festivaaliyleisön puhuttelulta.

Yleisö hiljentyi Eppujen viimeisen kappaleen ääreen, mutta Syrjä sai heidät tahdissaan heiluttamaan käsiään halki ilman.

Eppu Normaalin viimeinen Provinssin konsertti ei päättynyt räjähdyksellä, vaan tyynin tunnelmin. Kumarrusten jälkeen yhtye jätti lavan, tällä kertaa tosissaan. Lähtiessä Martti Syrjä tokaisi rentoon tapaansa festivaaliyleisölle:

– Jääkää hyvästi, hei hei.

Eppu Normaali esittämässä kappaleen Kitara, taivas ja tähdet vuoden 1986 Provinssirockissa.Vuonna ’79

Eppu Normaalin ensimmäisestä Provinssirockin esiintymisestä on kulunut liki puoli vuosisataa.

Yksi Provinssirockin perustajista Risto Vuorinen muistaa hyvin vuoden 1979 festivaalin sekä nuoret Eput.

Vuorisen mukaan Provinssirockin alkuperäinen idea oli tarjota esiintymismahdollisuuksia sellaisille, joita ei muualle huolittu.

– Sellaisille bändeille, jotka tiedetään hyviksi, mutta joilla ei ole Suomen festareille asiaa. Eli nostetaan näitä tuntemattomia bändejä esiin ja tietenkin myös tunnettuja nimiä, jotta saadaan yleisöä paikalle, Vuorinen kuvailee.

– Eppu Normaali otettiin mukaan ihan siksi, että heidät katsottiin hyväksi bändiksi. Ei kuulunut enää suinkaan nouseviin yhtyeisiin, vaan kansa pitkälti jo tiesi bändin.

Yksipäiväisen festivaalin artistikattaus koostui miltei täysin kotimaisesta edustuksesta. Eppujen lisäksi mukana olivat muun muassa Mikko Alatalo, Tuomari Nurmio ja Kari Peitsamo. Yhdysvalloista vieraaksi saatiin Son Seals Blues Band.

Kuuma hippikesä

Vuorinen muistaa, miten Eput saapuivat kesällä 1979 Provinssirockiin uuden ilmeen kera.

– He avasivat siellä kuuman hippikesän, hän naurahtaa.

– Heillä oli hippiasusteet päällä ja kansan mielestä oikea tyyli: he eivät olleet niin totisella asialla.

Vuoden 1979 Provinssirockissa Eppu Normaali esiintyi vaihtoehtoisella nimellä Yrtti Syrjä Experience. Vuorisen mukaan yhtye irvaili nimenvaihdoksella hippiliikkeelle.

Viimeisellä Provinssin keikalla ei hippivaatteita näkynyt, mutta Eppujen lavaa koristi rauhan merkki. Saman merkin Martti Syrjä nosti sormillaan ilmoille Hipit rautaa -kappaletta esittäessään.

Vuorinen ehti vuonna 1979 seurata osan Eppujen Provinssirockin vedosta. Hänen näkemänsä ja kuulemansa teki vaikutuksen.

– Se oli juuri sellainen esiintyminen, jota odotettiinkin. Uppoaa kansaan ja antaa uutta väriä tälle rokkitouhulle. Kaikin puolin todella hyvä keikka, hän tuumaa.

Esiintymisestään yhtye sai korvausta ruhtinaalliset 250 markkaa, mikä olisi noin 170 euroa nykypäivänä. Tosin Vuorisen mukaan nämä rahat menivät matkakuluihin.

– Bändit lähtivät ensimmäiseen Provinssirockiin talkoohengellä, aatteen puolesta. Siellä ei ollut kovin kalliita yhtyeitä.