”Nuorena olin epävarma siitä, voinko olla julkisuudessa oma itseni. Persoonaani yritettiin myös muovata”, Arja Koriseva sanoo.Liisa Valonen
Arja Korisevan elämässä kaikki on mennyt hyvässä järjestyksessä. Pitkää uraa jatkava artisti harmittelee vain, että nuorena käänsi kelkkansa turhan jyrkästi klassisesta laulusta viihteeseen.
Uusia juttuja ja sopivasti vanhaa. Kun Arja Koriseva elää ja tekee töitä näin, hän haastaa itsensä ja pysyy vireessä.
Keväällä julkaistulla Tee se tänään -levyllä on ensi kertaa Arjan tekstejä. Kotona Toivakassa tekstitystä odottaa lisää uusia melodioita.
Kesällä Arja laulaa yhtä lailla tanssimusiikkia lavoilla kuin luuttutaiteilija Jarmo Julkusen johtaman tango-orkesteri Alakulon solistina barokkihengessä.
Arja vierailee solistina myös syöpätutkija Sauli Vuotin johtamassa Auringon lapset -bändissä. Se on juuri julkaissut Arjan hitin Enkelin silmin.
Saulin edesmennyt äiti oli Arjan fani. Saulin äiti kuoli rintasyöpään, ja sen takia pojasta tuli syöpätutkija.
”Kun Sauli haki bändiin vierailevaa solistia, hän ajatteli minua, koska minäkin olen sairastanut rintasyövän. Tunnepuolella meitä yhdistävät isot asiat, ja meistä on tullut ystäviä”, Arja kertoo.
Yhdessä asiassa kesä on erilainen kuin aiemmin: perheen labdadorinnoutaja Bruno, upea herrasmies, menehtyi keväällä äkisti suolistosyöpään kymmenvuotiaana.
”Uutta koiraa ei vielä tule. Ihmettelemme nyt sitä, että ensi kertaa 31 vuoteen voimme lähteä johonkin ex tempore kahdestaan puolisoni Pekan kanssa, kun kotona ei asu lapsia eikä lemmikkiä.”
Lähipiirissä on kuitenkin kaksi pientä mäyräkoiraa, joita Arja saa helliä. Bruno myös ehti opettaa pikkukoirille reviirit, joten ne pysyvät pihalla.
Lue myös: Arja Korisevan uusi aluevaltaus: ”Olisin entistäkin kovempi tyyppi”
Miten löysit oman polkusi?
”Olen pienestä asti tykännyt laulaa ja esiintyä. Olen ollut rohkea ja innokas. Opiskelin klassista laulua tarkoituksenani tulla oopperalaulajaksi.
Takaporttina valmistuin opettajaksi, koska se tuntui selkeältä vaihtoehdolta akateemiseksi tutkinnoksi, joskaan en ole toiminut päivääkään pätevänä opettajana.
Tangokuningattareksi valitseminen 1989 muutti urani suuntaa, mutta alusta asti olen heittäytynyt innokkaasti erilaisiin projekteihin ja työyhteisöihin. Se on ollut paljon rikkaampi ja antoisampi polku, kuin mitä yksin olisin pystynyt rakentamaan.
Sain turvallisen, kannustavan ja rakastavan lapsuuden ja nuoruuden. Minulla on ollut hyvä perhe ja läheisiä ystäviä, jotka ovat edelleen läsnä elämässäni. Olen myös saanut kokea opiskelijan ja itsenäisen naisen elämän. Olin kolmekymppinen mennessäni naimisiin, ja lapset tulivat sen jälkeen. Kaikki on mennyt hyvässä järjestyksessä.”
Mikä on elämänfilosofiasi?
”Yläasteella ollessani sain taulun, jossa oli lause: Tee toisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Se mielessäni olen tehnyt elämässäni monia valintoja. Olen pyrkinyt asettumaan toisen osapuolen nahkoihin ja harkinnut tarkasti, ennen kuin toimin.
Työssäni tapaan koko ajan uusia ja erilaisia ihmisiä, ja kaikkien kanssa pyrin tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen. Pitää hyväksyä erilaisuus ja mukauttaa itseään tilanteen mukaan. Tällä alalla ei pärjää, jos jääräpäisesti toimii omalla tavallaan. Minä myös nautin muuttuvista tilanteista ja uusista ihmisistä, joita yritän lukea ja toimia sen mukaan.”
Mikä on akilleenkantapääsi?
”Olen hidas aamuherääjä. Työni on muokannut minua niin, että minun on pakko olla parhaimmillani kello 19:stä eteenpäin. Olen tehokkaimmillani iltapäivästä alkaen.
Pidän kyllä aamuista. Olen nähnyt valtavasti auringonlaskuja ja -nousuja, koska iltaruskon aikaan ajelen töihin ja auringon noustessa niistä pois.
Kesäaamuina avaan parvekkeen oven. Nostan jalat ylös sängyssä, tarkistan sähköpostit ja vastaan tarpeellisiin. Luen myös uutiset. Sen jälkeen herättelen itseni aamutoimiin. Olen onnellinen, kun saan viettää päivän kotona ja tehdä mitä haluan. Eilen rupesin maalaamaan talon ulkoseiniä.”
Minkä asian suhteen olet kääntänyt kelkkasi?
”Hieman harmittaa, että lopetin klassisen laulun opinnot ja siirryin niin vahvasti kevyeen musiikkiin. Kelkka kääntyi nuorena vähän liian jyrkästi.
Tangokuningatar-tittelin jälkeen kalenteri pursusi töitä. Olen tehnyt kymmenen musikaaliroolia ja ääniroolin Disneyn Pocahontas-animaatiossa, ja niissä klassisesta koulutuksesta on ollut hurjasti hyötyä.
Olen kiitollinen seitsemän vuoden opinnoistani Keski-Suomen konservatoriossa. Olen laulanut 37 vuoden ajan, eikä minulla ole ollut ääniongelmia, kyhmyjä tai käheyttä. Kiitän siitä laulunopettajiani. Kiitän myös itseäni sinnikkyydestä, koska Hämeenlinnassa opiskellessani kuljin neljä vuotta joka viikko laulutunneille Jyväskylään.
Puhun edelleen nuorille artisteille siitä, kuinka tärkeää on opiskella käyttämään ja huoltamaan omaa instrumenttiaan.”
Kenen puoleen käännyt, kun tarvitset apua?
”Yksityisasioissa pyydän apua aviomieheltäni, perheeltäni ja ystäviltäni. Isältä ja äidiltä olen pyytänyt paljon apua silloin, kun yhtälöön kuuluivat pienet lapset, koira ja koti. Työasioita ratkomme useimmiten työparini, pianisti Minna Lintukankaan kanssa.
Minun on helppo pyytää apua, vaikka olenkin joissakin asioissa itse-tekijä ärsyttävyyteen asti. Kun remontoin kaupunkiasuntoamme, päätin asentaa itse olohuoneen lattialistat, vaikka vakuutin miehelleni tilaavani ammattilaisen.
Soitin serkkupojalleni, jolla on jiirisaha, ja laitoin listat. Eikä mieheni huomannut mitään!”
Arjaa on kysytty myös teatterirooleihin, mutta toistaiseksi hän ei ole lupautunut. ”Tietysti on äärimmäisen ihanaa, että minulle tarjotaan töitä.”
Kenen neuvoja kuulet useimmiten päässäsi?
”Vanhempieni neuvot ja kasvatus palaavat mieleeni monissa valinnoissani. Äiti on pitänyt kyläkauppaa ja isä ajanut myymäläautoa. He ovat sosiaalisesti taitavia, ja he opettivat, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Kasvatuksessa vanhempani painottivat hyviä tapoja, kiittämistä ja ahkeruutta.”
Mikä ihmissuhde on muovannut sinua eniten?
”Olen heinäkuussa ollut avioliitossa Pekan kanssa kolmekymmentä vuotta. Meillä on kolme lasta, jotka ovat muovanneet minua valtavasti. Pekan kanssa olen perustanut kodin ja saanut ystäviä. Mieheni kautta on tullut myös liikuntaharrastuksia, kuten tennis ja laskettelu.
Olemme Pekan kanssa monin tavoin toistemme vastakohtia, ja näin tuemme toisiamme. Minä olen meistä vähän sosiaalisempi ja osallistuvampi.
Vastakohtaisuus on muokannut ja tukenut persoonaani ja antanut sille uusia ulottuvuuksia. Tiedän, että kotona minulla on ihminen, jonka kanssa voin tehdä mitä vain.”
Mitä hengellisyys merkitsee sinulle?
”Hengellisyys on kuulunut elämääni lapsesta asti. Emme ole uskovainen perhe, mutta kirkko on ollut luonnollinen osa elämäämme. Äiti on laulanut kirkkokuorossa, ja itsekin olen laulanut jo nuorena paljon kotikirkossamme Toivakassa.
Toivon, että jokainen uskoo johonkin suurempaan omalla tavallaan ja löytää siitä voimaa ja toivoa. On tärkeää pysähtyä kysymään itseltä, miten voin, olenko onnellinen, mistä elämäni täyttyy ja mihin haluan ja voin vaikuttaa.
En kuitenkaan ole julistaja. Kirkko on minulle rauhallinen, ihmisten keskinäistä kunnioitusta herättävä tila. Kirkkokonserteissani laulan elämänmakuisia kappaleita, jotka herättävät ajatuksia ja tunteita.
Seurakunnassa olen pystynyt myös toimimaan poliittisesti sitoutumattomana, ja olen ollut kotikuntani Toivakan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa. Olen kokenut sen väylänä auttaa ihmisiä.”
Mitä muuttaisit itsessäsi?
”Hirveän vaikea kysymys. 61-vuotiaana olen sinut itseni kanssa eikä minulla ole radikaaleja ajatuksia siitä, että haluaisin olla jotenkin erilainen.
Tulin julkisuuteen omana itsenäni. Nauroin, iloitsin ja näytin positiivisuuteni. Se oli epätavallista mutta siitä tykättiin, vaikka se myös ärsytti ihmisiä. Joidenkin mielestä olin tyhjännauraja.
Elämä on opettanut, että myönteisyys on voimavarani. On helpompaa viihdyttää ihmisiä ja tuoda heille iloa, kun otsassani on positiivisen luonteen ja iloisuuden leima.
Mistä tilanteesta selviydyit, vaikka luulit ensin, ettet selviytyisi?
”Kun sain rintasyöpädiagnoosin vuonna 2015, ensimmäinen ajatus oli hetken, etten selviydy siitä. Sitten heitin sen mielestäni, päätin, ettei se ainakaan edistä asiaa. Olen onnellinen ja kiitollinen selviytymisestäni, ja olen pyrkinyt tukemaan toisia samassa tilanteessa olevia.
Lähimmäiseni tukivat minua silloin äärimmäisen vahvasti. Yleisöltä sain puolestaan tuhansia viestejä, joissa kerrottiin, kuinka paljon olin heille antanut ja että nyt oli heidän vuoronsa antaa takaisin.
Se vahvisti työni merkityksellisyyttä ja sitä lapsuudenkodissani oppimaani, että ihmisiä tulee kunnioittaa ja kohdata heidät aidosti.”
Millä tavalla olet vanhempana erilainen kuin ennen lapsia kuvittelit olevasi?
”Minulle ei ollut kuvitelmia siitä, millainen äiti minusta pitäisi tulla. Olen heittäytynyt äitiyteen oman persoonani kautta.
Lasten isän kanssa meillä on ollut hyvin samanlaiset kasvatusperiaatteet. Mieheltäni on tullut hyvää ja taidokasta oppia, tiettyä jämäkkyyttä ja tarkkoja rajoja. Minä olen ollut häntä vähän lempeämpi ja lepsumpi esimerkiksi lasten kotiintuloaikojen suhteen. Työssäni korostuu monenlainen joustavuus, ja se on saattanut heijastua myös kasvatusmetodeihini.”
Arja Korisevalta tulee syksyllä uutta musiikkia. Hän on innostunut sanoittamisesta, jota hän on tehnyt yhdessä mestarisanoittaja Eija Hinkkalan kanssa.
Missä hetkissä olet puolisona parhaimmillasi ja huonoimmillasi?
”Olen parhaimmillani, kun teemme yhdessä asioita kaksin ja keskityn juuri niihin asioihin.
Huonoimmillani olen ennen konserttikiertueiden alkuja, jolloin olen jännittynyt ja mielessäni pyörivät vain työasiat. Olen lähellä, mutta en läsnä, ja pinna on lyhyempi.
Mieheni kyllä sanoo, että minulla on mursun hermot. Kun lapset olivat pieniä, aikaa oli vähemmän kaikelle ja työt kasaantuivat. Vuodet ovat onneksi opettaneet ennakoimaan ja jaksottamaan töitä.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Laulaja Sonja Lumpeen veli katosi traagisesti 16-vuotiaana: ”Vaikutti perheeseeni dramaattisesti”
Mitä ajattelet vanhenemisesta?
”Vanheneminen on ärsyttävää, vaikka onkin lohdullista, että se kohtaa kaikkia. Ärsyttää elämän rajallisuus, koska olen niin täynnä virtaa, haluan tehdä monenlaisia asioita ja toivoisin elämän vain jatkuvan ja jatkuvan.
Toivoisin pysyväni henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Työssäni olen katseiden ja arvostelun kohteena, ja haluan näyttää freesiltä. Toisaalta minua ei muuta ihmisenä se, mitä muut ajattelevat. Taistelen vanhenemista vastaan tekemällä asioita hyvinvointini eteen. Liikun ja syön mahdollisimman terveellisesti.
Vanhenemisen pitää olla kaunista ja ihanaa. Elettyä elämää tulee kunnioittaa. Se kaikki näkyy ihmisessä, ja olisi hassua, jos ei näkyisi. Haluan olla itselleni rehellinen, inhimillinen ja armollinen. Kukaanhan ei odota sitä, että en vanhenisi.”
Mistä saavutuksestasi tunnet eniten ylpeyttä?
”Olen ylpeä urastani. En olisi 24-vuotiaana voinut aavistaa, että edelleen saan tehdä työtäni mielekkäästi ja monipuolisesti. Paikkani on vakiintunut. Olen onnellinen siitä, että työlläni on merkitystä ja sitä tarvitaan.”
Arja Koriseva, 61
Työ: Artisti.
Koti: Toivakassa.
Perhe: Puoliso Pekka Karmala, kolme aikuista lasta.
Harrastukset: Käsityöt, piha- ja metsätyöt ja remontointi sekä liikunta kuten salibandy, hiihto, laskettelu, tennis ja golf.
Juttu on julkaistu Annassa 27/2026.