Venäjällä hoitajat pukevat synnytyssairaaloissa vastasyntyneitä pieniin sotilasasuihin. Kouluihin ja päiväkoteihin tilataan kasoittain sotilaallista ja isänmaallisuutta henkivää rekvisiittaa. Niiden avulla valtio viestii pienille ihmisen taimille, mikä on heidän roolinsa äiti Venäjän suuressa tarinassa.
Jo aiemmin venäläisiä lapsia ja nuoria taivuteltiin perinteisiin arvoihin, tiukkaan sukupuolten väliseen roolijakoon ja sotilaalliseen kuuliaisuuteen, mutta sitä tekivät isänmaalliset järjestöt vapaa-ajalla. Keväällä 2022 sitten siihen tuli muutos.
”Samaan aikaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, se rysäytti sotilaallis-isänmaallisen kasvatuksen koulujen lukujärjestykseen”, kertoo Jonna Alava. Hän työskentelee tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksella Venäjä-ryhmässä ja väitteli keväällä tohtoriksi aiheenaan Venäjän sotilaallis-isänmaallinen kasvatus.
Alavan mukaan opettajat eivät ole ideasta innoissaan. Sotilaallis-isänmaallinen kasvatus vie valtavasti aikaa ja häiritsee muiden aineiden opetusta. Siitä ei voi kuitenkaan kieltäytyä, ellei halua menettää toimeentuloaan.
Bonuksia on evätty, eikä se ole mitätön asia, koska opettajilla on Venäjällä pienet palkat. Yli 200 000 opettajaa on erotettu. Liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB tekee jopa kotietsintöjä ja hakee opettajia ja oppilaita suoraan kouluista.
”Koko opettajakoulutus uudistettiin juuri täysin. Todennäköisesti sillä tähdätään siihen, että jatkossa opettajat sitoutuvat valtion ideologiaan jo koulutusvaiheessa.”
Mitä Venäjän sotilaallis-isänmaallinen kasvatus on?
Ajatus nuorison sotilaallis-isänmaallisesta kasvatuksesta on lainattu Neuvostoliitosta, jossa valtion ideologia oli osa koulutusta. Idea kaivettiin esiin jo Putinin ensimmäisellä kaudella, ja se on edennyt vaiheittain järjestöistä kouluihin.
Nyt kohteiksi on otettu päiväkodit, koska Venäjän johdossa näyttäisi olevan ajatus, että ekaluokkalaiset ovat liian vanhoja sisäistämään isänmaalliset ideat.
Sotilaallis-isänmaallinen kasvatus on nyt oma oppiaineensa, mutta samalla se on muuttanut koulujen koko opetusjärjestelmää. Alkaa olla vaikea erottaa, missä oppiaineen rajat kulkevat, koska kaikki koulutus alkaa olla Venäjällä patriotismin makuista.
Esimerkiksi historian oppikirjat on uudistettu palvelemaan maan johdon poliittisia tarkoitusperiä. Pääosassa on Venäjän voittoisa sotahistoria.
Kouluihin on myös tuotu uutena oppiaineena perhekasvatustunnit, jotka alleviivaavat perinteisten perhearvojen tärkeyttä. Ajatus kytkeytyy eräänlaiseen suureen sivilisaatioprojektiin.
Mitä tämä suuri sivilisaatioprojekti oikein tarkoittaa?
Opetuksessa korostetaan, kuinka Venäjä on suuri ja erityinen sivilisaatio, jonka täytyy kasvaa ja jota täytyy puolustaa. Myös Ukrainan sota esitetään lapsille sivilisaatioiden välisenä taisteluna, jossa Venäjän valtion ja sivilisaation säilyminen on vaakalaudalla.
Tyttöjen ja poikien koulutus tähtää eri asioihin ja siksi opetus on sukupuolittunutta. Pojat esimerkiksi opettelevat purkamaan ja kokoamaan tunneilla rynnäkkökiväärejä ja kilpailevat kranaatinheitossa. Luultavasti sotilaallinen koulutus näkyy myös liikuntatunneilla, mutta tietoa tarkoista opetussisällöistä ei ole.
Tytöistä taas pyritään koulimaan ennen kaikkea valtiolle kuuliaisia vaimoja ja äitejä, jotka lähettävät poikansa sotaan silmäänsä räpäyttämättä. Heidän toivotaan myös tukevan tulevia aviomiehiään lähtemään rintamalle ja pysymään siellä.
Jonna Alava työskentelee tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa.
© Maanpuolustuskorkeakoulu
Miksi patrioottinen kasvatus tuotiin kouluihin?
Uskon, että se Venäjän johdon reaktio siihen, että Putinin kannatus on nuorten keskuudessa vähäisempää kuin vanhemmissa sukupolvissa. Ei pidä silti luulla, että nuoret olisivat Putinia vastaan. Yli puolet venäläisistä nuorista kannattaa Putinia ja sotaa. Mutta johdolla oli varmasti huoli, nähdäänkö kouluissa sodan myötä esimerkiksi mielenosoituksia. Nuorista haluttiin saada vahvempi ote.
Taustalla vaikuttaa myös se, että Venäjän väestökehitys näyttää aika hurjalta. Syntyvyys on pitkään ollut alhainen, ja sotilaista on hirveä pula.
Venäjä on valtava maa, miten siellä voi olla pula sotilaista?
Venäjän armeija perustuu kutsuintoihin ihan kuten Suomessakin. Venäläiset osaavat kuitenkin vältellä armeijaa tehokkaasti. Venäjä ei kerro tarkkoja lukuja, mutta on arvioitu, että vain noin joka viides venäläinen nuori mies menee armeijaan. Heistäkin osa keskeyttää.
Armeijaan menoa voi lykätä esimerkiksi opintojen vuoksi kolmekymppiseksi saakka. Lisäksi Venäjällä on pitkät perinteet, että korruption avulla itsensä voi vapauttaa monista epämiellyttävistä tilanteista.
Kutsuntojen kohdalla korruptio toimii niin, että sotilaskomissariaatissa maksetaan lahjus, minkä jälkeen henkilö ohjataan lääkärille hankkimaan itselleen vapautus. Netissä liikkuu tietoa, että vapautus maksaisi tällä hetkellä noin 2000 dollaria.
Korruptiota yritetään kyllä kitkeä. On esimerkiksi perustettu sähköinen rekisteri, johon kutsuntakirje tulee. Sotilaallis-isänmaallisella koulutuksella yritetään varmasti parantaa nuorten valmiuksia ryhtyä sotilaiksi.
Miten venäläiset suhtautuvat kiristyksiin kutsunnoissa?
Nämä toimet ovat olleet epäsuosittuja. Venäläiset eivät pidä siitä, että valtion ja kansalaisten välistä sosiaalista sopimusta puretaan.
Venäjän armeija on perinteisesti ollut köyhien työtä, ja sotilaat on haalittu ennemminkin Venäjän syrjäseuduilta kuin keskiluokkaisesta kaupunkiväestöstä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että myös keskiluokka joutuu osallistumaan sotatalkoisiin.
Esimerkiksi lykkäyksen hakemista on vaikeutettu. Ammattikoululaiset eivät enää saa lykkäystä, mutta jatkossa myös korkeakouluissa opiskelevat joutuvat luultavasti tekemään jonkinlaisen asepalveluksen.
Toimiiko aivopesu todella ihmisiin?
On todella vaikeaa arvioida, mitä venäläiset tällä hetkellä ajattelevat, koska ihmiset eivät voi oikein puhua todellisista ajatuksistaan ja yhteiskunta on tiukasti valtakoneiston hyppysissä. Venäläisten on tällä hetkellä vaikea nähdä, että heitä voisi johtaa kukaan muu kuin Putin.
On epävarmaa, kuinka aitoa patrioottisuutta sotilaallis-isänmaallisella kasvatuksella saadaan aikaan, mutta ainakin se tuottaa ritualistista uskollisuutta. Kansalaiset saadaan sen avulla voitonpäinänä riviin heiluttamaan Venäjän lippuja ja esittämään ideologista yksituumaisuutta.
Neuvostoliiton ajoista tiedetään, että sotilaallis-isänmaallisen kasvatuksen vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan on päättänyt maan nykyinen johto, joka on saanut Neuvostoliitossa samanlaisen kasvatuksen.
Järjestelmä on tuottanut vahvan turvallisuuskoneiston, jonka tarjoamiin hyviin virkoihin halutaan kiipiä ja joka sitoo eliittiä vahvasti yhteen.
Venäläiset kantavat voitonpäivän marssilla kuvia toisessa maailmansodassa taistelleista sukulaisistaan. Juhlallisuuksiin osallistuu paljon myös lapsia. Kuva on otettu Moskovassa vuonna 2022.
© Nikolay Vinokurov/ Alamy / AOP
Millaista tulevaisuutta tämä kaikki ennustaa Venäjälle?
Putinin valtaa ei näytä horjuttavan nyt mikään. Kun hän joskus kuolee, vallasta kamppailevat todennäköisesti kiivaan patrioottiset ja nationalistiset piirit, ja kehitys kohti demokratiaa on viimeinen skenaario, jonka puolesta lähtisin veikkaamaan.
Sotilaallis-isänmaallinen kasvatus selvästi ärsyttää venäläisiä, mutta se ei tarkoita, että ärsytys kohdistuisi Putiniin tai Ukrainan sotaan. Pikemminkin venäläiset kokevat, että valtio puuttuu liikaa heidän elämäänsä. Se tavallaan murtaa yhteiskuntasopimuksen, joka Venäjällä on ollut.
On mahdollista, että tästä mielenmaisemasta nousee vielä jonkinlaista vastarintaa. Se vaatisi, että tapahtuu kehityskulkuja, joiden seurauksena yhteiskuntaan syntyy tilaa erilaisille mielipiteille ja tiukka valtion ideologia alkaa murtua. Näin kävi Neuvostoliiton hajotessa.
Juuri nyt Venäjän yhteiskunta näyttää kuitenkin hiljentyneen. Sota on tabu, josta ei oikein uskalleta puhua. Ei näytä siltä, että mikään merkittävä muutos odottaisi nurkan takana. Venäläisillä on kuitenkin kyky kääntää takkinsa nopeasti ja voimalla, kun tilaisuus siihen aukeaa.