Helsingin vankila eli Sörnäisten vankila lohkaisee ison palan Hermannista.
Ulkopuolelle vankila-alueelta näkyy punatiilisiä rakennuksia, kalteri-ikkunoita, muuria, teräsaitaa, piikkilankaa ja korkeita valaisinpylväitä.
Millaista on asua vankilan naapurissa?
Julia Leivo, 34, istuu omenapuun alla noin kymmenen metrin päässä vankilan uloimmasta muurista.
Yhteisöviljelmille tuotu puutarhapöytä on peitetty pöytäliinalla. Astiat kielivät juuri nautitusta myöhäisestä aamiaisesta.
– Onko tässä joku vankila? Leivo naurahtaa Helsingin Uutisten toimittajalle.
–Tämä on niin rauhallinen ja idyllinen paikka, vanhat vankilarakennukset ovat sairaan kauniit, hän kuvailee kesäparatiisiaan Hermanninpuistossa.
Hän asuu läheisessä kerrostalossa. Palsta-alue on hänelle ”takapiha”, jossa hän pitää etätyöpistettä, kokkailee ja ruokailee.
Hermannin yhteisöviljelypalstat ovat vankila-alueen muurin kupeessa. Marjo J. Rämö
Hänestä vankila-alue ei ole millään tavalla negatiivinen asia alueelle, jopa päinvastoin.
–Välillä kuuluu, kun vangit pelailee pihalla jotain. Äänistä tulee enemmänkin sellaisia iloisia fiiliksiä, ei negatiivisia.
Leivo sanoo pohtineensa toisinaan, näkevätkö vangit ulkopuoliseen maailmaan ja haluaisivatko hekin viettää kesäpäivää esimerkiksi palstalla grillaillen.
– En ajattele, että siellä on pahoja ihmisiä, vaikka jostain syystähän he siellä ovat.
Vankila-alueen uloimpaan aitaan on kiinnitetty hyönteishotelli. Marjo J. Rämö
Koiraansa Hermanninpuistossa ulkoiluttava Inka, 32, kertoo asuneensa lähes koko ikänsä Hermannissa.
– Olen aina asunut vankilan vieressä. Se on niin osa arkea, ettei sitä edes huomaa.
– Välillä alueelta kuuluu kuulutuksia ja pelien ääniä
Inka sanoo, ettei kuulutuksista saa koskaan selvää. Hän epäilee, että ne liittyvät ulkoiluaikoihin.
(Kts. rikosseuraamuskeskuksen johtajan kommentit tämän jutun jälkeen)
Naapurustolle vankila näyttäytyy muun muassa tiilimuureina. Marjo J. Rämö
Kotikulmiaan rakastava Inka sanoo, että hänestä on jollain tavalla ihana ajatus, että vangit pääsevät osaksi näin ihanaa ympäristöä.
Häntä naurattaa oma ajatuksensa, sillä hän tiedostaa, että muurien sisäpuolella kesäinen Hermanni on erilainen kuin ulkopuolella.
– Toivoisin kuitenkin, että he tuntevat olonsa yhtä kotoisaksi kuin mekin tässä viereisessä puistossa.
Kuusi vuotta alueella asunut Laura Ahola, 31, sanoo, ettei hän kiinnitä vankilaan enää mitään huomiota arjessaan.
– Alussa tuli pohdittua, keitä kuuluisia vankeja siellä on.
Mariam Malmstenin mielestä vankilan vieressä on turvallista asua. Marjo J. Rämö
Mariam Malmsten, 42, nukuttaa kuopustaan vaunuissa Muurikujalla vankilan muurin vieressä.
Kotitalo on kivenheiton päässä, aivan muurin vieressä.
Millaista on asua vankilan vieressä?
– Turvallista, Malmsten vastaa puolen vuoden kokemuksella.
Hän kertoo asuneensa aiemmin poliisilaitoksen vieressä. Se oli huomattavasti rauhattomampi paikka.
Kotirappu Muurikujalla. Marjo J. Rämö
Häntä itseään muutto vankilan viereen ei arveluttanut.
– Kaverit kysyivät, miten sä uskallat, mutta eihän tuolta kukaan muurin yli kiipeä, hän naurahtaa.
Parveke on vankilan suuntaan, mutta hän näkee ainoastaan muurin
Iltaisin valaistua ulointa tiilimuuria hän kuvailee pimeällä ”jumalattoman kauniiksi”.
Vankila-alueen ulkopuolella kesä on kukkeimmillaan. Marjo J. Rämö
Malmsten ei kaipaisi vankilan tilalle mitään muuta. Hänestä juuri vankila on se, mikä tekee paikasta rauhallisen.
– Nyt tämä on todella rauhallinen alue ja silti lähellä keskustaa. Jos vankila lähtisi tähän tulisi kaikenlaista trafiikkia, sitä en toivoisi. Tämä on just hyvä näin.
Kukaan Helsingin Uutisten tapaamista lähiasukkaista ei toivoisi vankilan muuttoa Hermannista.
Jos näin kuitenkin tapahtuisi, asukkaiden toiveissa olisi lisää puistoja ja lisää yhteisöllisiä tiloja.
– Esimerkiksi keramiikkapajaa tai ulkokuntosalia, Julia Leivo miettii.
–Jos vankila lähtisi, olisi ihanaa, jos tilalle tulisi puutarhaa, jota tässäkin on, sanoo koiraansa Hermanninpuistossa ulkoiluttava Tilda Tommila, 29.
– En todellakaan kaipaa uusia taloja tai hotelleja. Haluaisin enemmän puisto-alueita, joissa ihmiset ja eläimet viihtyvät.
Laura Ahola visio myös lisää puistoa, kahvilaa, ravintolaa – tiloja, joissa alueen asukkaat voisivat viettää aikaa.
Lisää asuntojakin alueelle voisi Aholan mielestä mahtua, kunhan vanha miljöö ja sen tunnelma säilytetään.
Syntyperäisellä hermannilainen ei innostu edes visioimaan vankila-alueen muuta käyttöä.
– Toivon, ettei vankilaa ajeta ikinä alas. Se kuuluu tänne, sanoo Inka.
Hermanninpuiston yhteisöviljelmillä vietetään sunnuntaina 5. heinäkuuta kello 12–17 Avoimet puutarhat -päivää. Paikan päällä Vankikarkurin kasvisravintola sekä opastuksia puutarhan historiaan ja yhteisöviljelytoimintaan.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Helsingin Uutisissa.
Ovatko kuulutukset vankien huutelua?
Marjo Rämö
Kaksi Helsingin Uutisten haastattelemaa mainitsi vankilan alueelta satunnaisesti kuuluvan kuulutuksia.
Helsingin rikosseuraamuskeskuksen johtaja Karoliina Taruvuori kertoo kuitenkin, ettei vankilassa ole minkäänlaista kuulutusjärjestelmää ulkona.
– Iltaisin vangit huutelevat toisilleen ikkunoista. Onkohan näitä huuteluja ajateltu kuulutuksiksi?, hän pohtii.
Muurien sisäpuolelta hän osaa kertoa, että pelailuäänet saattavat kantautua vankilassa suositun Annes pallon nykyisin Kopana tunnetun pallopelin pelaamisesta.
Sitä pelataan usein lentopallokentällä tavallista matalammalla verkolla. Palloa potkitaan ja pukataan päällä vastustajan puolella.
Taruvuori sanoo, että punttisali on suosittu ulkoilumuoto vankien keskuudessa. Sieltä saattaa myös kantautua ääniä muurien ulkopuolelle.
Taruvuori tietää myös kertoa, että Hermanninpuistossa päiväänsä viettäviä vangit eivät näe.
Vellamon- ja Sörnäistenkaduille on näköyhteys.