Tutkijat ovat havainneet, että karkote ei aina karkotakaan hyttysiä, vaan pienet inisijät voivat oppia yhdistämään yhdisteen epämiellyttävän tuoksun veriateriaan. Silloin hyttynen hakeutuukin kohti karkotteella käsiteltyä ihoa.
Virginian teknillisen yliopiston tutkijat testasivat keltakuumehyttysten oppimista laittamalla niitä säiliöön, johon liitettiin kaksi pulloa. Toisessa oli puhdasta ilmaa, toisessa DEET-yhdistettä eli dietyylitoluamidia.
Hyttysiä altistettiin ruokailun yhteydessä dietyylitoluamidille siten, että ensin hyttyset ruokailivat 10 sekunnin ajan puhtaassa ilmassa ja saivat sitten annoksen DEET-yhdistettä toisesta pullosta. Näin hyttyset saattoivat yhdistää ruokailemisen hajuun, jota ne normaalisti välttelevät.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa DEET-koulutetuttuja ja kouluttamattomia hyttysiä laitettiin putkiloon, jonka lähellä pideltiin karkotteella käsiteltyä sekä puhdasta kättä. Dietyylitoluamidille altistuneet hyttyset lähtivät etsimään seuraavaa ateriaansa sieltä, missä tuoksui DEET. Kouluttamattomat taas valitsivat puhtaan ihon.
Koe antaa viitteitä, että hyttyset voivat oppia yhdistämään hyttyskarkotteen ruokaan. Laboratoriokoe ei kuitenkaan paljasta, voiko oppiminen tapahtua luonnollisissa oloissa ja mitä se vaatisi.
Yleensä hyttynen hyljeksii DEET-yhdistettä
Kemikaaliyhdiste dietyylitoluamidi eli DEET on ollut yli 80 vuotta hyttysten karkoittamisen niin sanottu ”kultainen standardi”, siis eräänlainen tehotykki, ykköstuote. Sen kehitti Yhdysvaltain armeija vuonna 1946 helpottamaan sotilaiden toimintaa viidakossa.
Suomessakin yleisen DEET-yhdisteen tarkkaa vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta osa tutkimuksista viittaa siihen, että kemikaali haisee tai maistuu hyttysten mielestä epämiellyttävälle.
Toinen mahdollinen selitys on, että dietyylitoluamidi sekoittaa hyttysten aistit siten, ettei se pysty haistamaan ihmisen kehon hajuja eikä siksi löydä syömään iholle.
Uudet oppimiskokeen tulokset viittaavat siihen, että hyttyset todella havaitsevat DEET:n. Kiistanalaista kuitenkin on, voivatko hyttyset luonnollisissa oloissa oppia yhdistämään sen ravinnonlähteeseen.
Neurotieteilijä Anandasankar Ray Kalifornian yliopistosta kommentoi tutkimuksen tuloksia ScienceNews -verkkolehdelle ja arveli, että tositilanteessa karkote ehtii karkottaa hyttyset ennen kuin ne pääsevät imemään verta. Hyttyset nimittäin haistavat myös jaloillaan, ja siksi laskeutumisen DEET-käsitellylle iholle pitäisi olla niille epämiellyttävää.
”Se olisi hyttyselle ennemmin rangaistus kuin palkinto.”
Yksi tutkimuksen tekijöistä, neuroetologi Clément Vinauger, arveli samassa jutussa, että oppimista voisi tapahtua silloin, kun DEET:n vaikutus on jo pitkälti haihtunut ja kemikaalia on iholla riittävän pieniä määriä.
DEET-karkotetta ei Vinaugerin mukaan kannata vältellä tutkimustuloksen vuoksi, sillä aine on todettu tehokkaaksi hyttysten karkoittajaksi.