Elokuussa elokuvatuottaja Jani Pösö sai viestin Italiasta. 100 litraa sahtia -komediaa levittävän I Wonder -yhtiön pomo Andrea Romeo intoili katsojamäärän ylittäneen odotukset.
”Kahtena ensimmäisenä viikkona tuli 25 000 katsojaa”, Pösö kertoo.
Nyt katsojia on noin 50 000. Suomalaiselle maalaiskomedialle kansainvälinen menestys on ainutlaatuista.
Italia on vasta kolmas maa, jossa elokuva saa levityksen Suomen ja Viron jälkeen. Seuraavia ensi-iltoja on muun muassa muissa Pohjoismaissa ja Ranskassa. Menestys epäilemättä johtaa uusiin levityssopimuksiin.
Italiassa suomalaiselokuvista enemmän katsojia ovat saaneet vain neljä Aki Kaurismäen ohjausta, Juho Kuosmasen Hytti nro 6 sekä Timo Vuorensolan natsiscifikomedia Iron Sky.
Teemu Nikin ohjaaman sahtikomedian taustalla ei ole nostetta Cannesin tai Berliinin huippufestivaaleilla. Sen tarvitsi vain olla hauska ja samastuttava.
”Pienen paikkakunnan ruoka- tai juomatuote, jonka ympärille yhteisö rakentuu ja josta ollaan ylpeitä, on Italiassa hyvin tuttu”, Pösö sanoo.
”Italiassa on myös tapaus, että naiset ovat päähenkilöinä epätyypillisissä rooleissa.”
Suomessa 100 litraa sahtia on tämän vuoden menestynein kotimainen yli 230 000 katsojalla. Sitä eivät selitä ainoastaan laaja markkinointi ja tuttujen Pirjo Longan ja Elina Knihtilän pääroolit alkoholisoituneina sisaruksina. Lonka nähdään tänä vuonna peräti neljässä suomalaiselokuvassa.
I Wonder vei Nikin ja Pösön elokuvan heti kättelyssä yli sadalle valkokankaalle. Luottamusta pohjusti pidempi yhteistyö.
”Suomessa olisi opittavaa Andrean tavasta toimia. Hän on rakentanut brändiä laittamalla leffamme kankaalle Lovemillasta ja Armomurhaajasta alkaen. Jokainen on saanut edellistä enemmän katsojia.”
Italialaiset ryhtyivät myös osatuottajiksi Pösön ja Nikin It’s Alive -yhtiön elokuviin. Peluri – kuolema on elävien ongelma (2023) sai Italiassa jo yli 10 000 katsojaa, saman verran kuin Suomessa.
”Italia alkaa olla meille toinen kotimarkkina.”
I Wonder on Italiassa merkittävä art house -elokuvien levittäjä, joka edustaa myös muun muassa yhdysvaltalaista A24-yhtiötä.
Joskus italialaisten toiminta kuitenkin hämmentää.
”Andrea ja muut lähtivät Venetsian elokuvajuhlille, enkä ole vieläkään saanut viime viikkojen katsojaraportteja.”
Kansainvälinen arvostus alkoi Tallinnan elokuvajuhlien kilpasarjasta. Vaikka se ei ole aivan maanosan kärkifestivaaleja, tapahtuma on rahoitettu suomalaisia vastineita isommin ja kuuluu elokuvatuottajien kansainvälisen liiton luokituksessa niin sanottuihin A-listan tapahtumiin. Lonka ja Knihtilä jakoivat naispääosan palkinnon.
”Festivaalikutsuja tulee nyt koko ajan. Viimeksi Peruun.”
Taustalla on pitkäjänteinen työ. Vaikka Nikin ja Pösön aiemmat elokuvat eivät Suomessa saaneet suuria katsojamääriä, niillä on elokuvapiireissä mainetta.
Armomurhaaja (2017) oli festivaalihitti. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021) on harvoja Venetsian elokuvajuhlille valittuja suomalaiselokuvia. Se voitti yleisöpalkinnon amerikkalaisten tarkkaan seuraamalla festivaalilla.
Yhdysvalloissa kiinnostaa etenkin se, miten yleisö reagoi.
”Sahdin Italian festivaaliensi-ilta oli Rooman festareilla. Joku Dennis laittoi meiliä Teemulle, että hän haluaisi tehdä jenkki-remaken. Teemu vastasi jotain tyyliin jee jee.”
Ei vaikuttanut kummoiselta. Pösö ja Nikki tarkistivat vielä nimen.
Se olikin Dennis Lehane, joka oli festivaalin tuomaristossa. Lehane on Langalla-sarjan (The Wire) tekijöihin kuulunut kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka romaaneihin pohjautuvat Clint Eastwoodin ja Martin Scorsesen elokuvat Menneisyyden ote ja Suljettu saari. Viime vuosina Lehane on tuottanut sarjoja AppleTV:lle.
”Dennistä kiinnostaa asetelma, jossa yksi jättää ryyppyporukan voidakseen elää. Hän kirjoittaa käsikirjoitusta itse.”
It’s Alive olisi amerikkalaisversion yksi tuotantoyhtiö.
Kotimaan menestykseen liittyy kutkuttava ajatus. ”Jatko-osaa on suunniteltu”, Pösö paljastaa.
