Korkeakoulutus on perinteisesti ollut tuhansille tie vakaaseen ammattiin.
Ura siistissä sisätilassa, jossa työn rasitus kohdistuu käsien sijaan aivoihin, on houkutellut, on kiinnostus kohdistunut sitten teknisiin aloihin, koodaamiseen, opettamiseen tai vaikkapa juridiikkaan.
Monelle myös maistuu etätyö, kun aivoja voi käyttää kotikonttorilla siinä missä toimistossakin.
Asiantuntija-ammatissa työttömyys ei ole välttämättä uhannut yhtä konkreettisesti kuin vaikkapa tehtaassa, jossa tuotantotyöntekijän ura elää tilauskirjan paksuuden mukana.
Nyt tilanne on muuttumassa. Aivotyötä tekevä ei voi enää luottaa vanhaan sanontaan siitä, ettei oppi kaada ojaan. Syynä on tekoäly.
On muutos tyhjää parempi.
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen kertoi Helsingin Sanomille (26.6.) valtion hakevan tekoälyn avulla lisätuottavuutta niin, että tekoäly korvaa ihmisiä julkisella sektorilla.
Majasen arviot tekoälyn hyödyistä ovat kirvoittaneet alaa tuntevissa vasta-argumentteja. Suunta on kuitenkin selvä, vaikka pilkun paikka on edelleen haussa.
Koulutetun ihmisen on hyväksyttävä, että tekoäly tulee tavalla tai toisella muuttamaan työnkuvaa. Kehitys on viime vuosina ollut jo nopeaa, eikä vauhti osoita hidastumisen merkkejä.
Asiantuntijatyön murros iskee Suomessa aikaan, jolloin työttömyys on jo valmiiksi korkealla. Taloussuhdanteesta johtuvan työttömyyden lisäksi vaivana on rakenteellinen työttömyys, jossa työtä hakevien ammattitaito ei kohtaa avointen työpaikkojen kanssa.
Tekoälyn tuoma myllerrys voi vielä luoda tilanteen, jossa nokkelankin asiantuntijan taidot kaipaavat päivittämistä. Päivitys voi pahimmillaan tulla eteen, kun oma työ menee alta.
Kapeakatseiselta vaikuttikin, kun aikuiskoulutustuki jäi säästölistojen myötä historiaan. Iskulauseet elämänmittaisesta oppimisesta unohtuvat herkästi kolkoiksi huoneentauluiksi, kun aikuisilla on perheet elätettävinään ja lainoja maksettavina.
Kesällä otettiin onneksi askel oikeaan suuntaan. Heinäkuun alusta lähtien on vähintään 25-vuotias työtön työnhakija voinut opiskella avoimia korkeakouluopintoja menettämättä työttömyysetuutta. Tarkoituksena on edistää työllistymistä, eikä opiskelu saa estää työnhakijaa ottamasta vastaan kokoaikatyötä.
Parannettavaa jäi, mutta on muutos tyhjää parempi. Pääasia on, että valtio tulee vastaan, kun maailma ympärillä muuttuu.
Vielä emme tiedä, miten tekoäly mullistaa työnkuvat. Rakenteiden pitää kuitenkin olla kunnossa, kun motivoitunut ihminen haluaa parantaa taitojaan.