- Rooster Festeille Lahteen kokoontui viime viikonloppuna muutama sata vihaisen asennemusiikin harrastajaa.
- Punk ja hardcore -musiikki on ajankohtaisempaa kuin koskaan muun muassa fasismin nousun vuoksi, sanoo järjestäjä Antti Sirvo.
- Nuoret harrastajat samaistuvat punkia enemmän hardcoreen.
- Suomalainen hardcore-yhteisö on pieni ja tiivis. Se koostuu muutamista kymmenistä muutamaan sataan ihmiseen.
Punk- ja hardcore -piireissä kaikesta saa puhua, paitsi jos on esimerkiksi fasisti, vastustaa transihmisten oikeuksia tai maahanmuuttoa.
Maahanmuuttoakin saa kritisoida, jos sen osaa tehdä ilman rasismia, tarkentaa Health issues -yhtyeen vokalisti Mikko Laine.
– Tiettyjä mielipiteitä skenen sisällä saa yrittää ravistella, mutta palaute ei välttämättä ole parasta mahdollista, Laine naurahtaa.
Laine on tullut soittamaan punk- ja hardcore -musiikin festivaaleille Lahden vanhalle raviradalle. Kaksipäiväisille Rooster Festeille kokoontui heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna muutama sata kapinallisen asennemusiikin ystävää.
Yhteisö on tiivis, se tulee heti selväksi. Viimeksi Rooster Festeille oli vaikeuksia saada esiintyjiä sen vuoksi, että kaikki olivat yhden ja saman henkilön häissä.
Avaa kuvien katselu
Antti Sirvo järjestää Rooster Festejä, sillä haluaisi itse käydä vastaavanlaisessa tapahtumassa. Kävijäkunta on iältään 18–55 -vuotiaita, Sirvo sanoo. Kuva: Iiris Korteniemi / Yle
Mitä annettavaa 1970-luvulla yhteiskunnallisesta turhautuneisuudesta syntyneellä musiikkigenrellä on vuonna 2026?
Enemmän kuin koskaan, sanoo 90-luvun alussa ensimmäisen keikkansa vetänyt Laine. Maailma menee suuntaan, jossa on aihetta huutaa entistä kovempaa.
– On tullut paljon sellaista, jota ei 90-luvulla käsitelty, ei ainakaan niin paljoa. Kuten transasiat ja tällaiset.
Järjestäjä: ”Olen viisikymppisenä entistä vihaisempi”
Punk- ja hardcore -musiikki käsittelevät antirasismin ja transoikeuksien lisäksi muun muassa veganismia, eläinten oikeuksia, politiikkaa, tavallisia asioita ja selvin päin olemista.
Myös Rooster Festin järjestäjä Antti Sirvon mukaan musiikkityyli on tänä päivänä relevantimpaa kuin koskaan.
– Eihän tällaista fasismin nousua ja muuta skeidaa ole vähään aikaan nähty. Täytän tänä vuonna 50 ja minusta tuntuu, että olen vain entistä vihaisempi siitä, kuinka huonosti jengi käyttäytyy tällä hetkellä toisiaan kohtaan. Ja nämä valtaapitävät ovat ihan karmeita.
Sirvon mukaan sanoitukset kumpuavat usein juuri vihasta ja turhautumisesta. Musiikki ei välttämättä muuta mitään, mutta ainakin se saa olon tuntumaan paremmalta. Toisaalta sanoituksissa pyritään viljelemään empatiaa ja lempeyttä.
– Se on kapinaa konservatismia vastaan. Sitä vastaan, että joku kertoo, minkä värinen tai minkälainen sinun pitää olla. Se on kaikkea tällaista white supermacya [valkoista ylivaltaa] ja tällaista vastaan, mitä nykyään meille tungetaan, Sirvo luonnehtii.
Avaa kuvien katselu
Festarivieraita viihdytettiin bingolla ennen lauantain ensimmäisen keikan alkamista. Kuva: Iiris Korteniemi / Yle
Avaa kuvien katselu
Mari Makkonen pelaa bingoa keskellä tyhjää festivaalikenttää, joka täyttyisi juhlijoista vasta illan tullen. Kuva: Iiris Korteniemi / YleUusi sukupolvi kaihtaa punkia
Yle kertoi maaliskuussa, että punk elää poikkeuksellisen vahvaa nousua Joensuun seudulla. Teini-ikäiset pohjoiskarjalaiset punkkarit perustavat bändejä ja keikkailevat ravintoloissa.
Rooster Festeille kokoontunut parikymppisistä koostuva ystäväporukka antaa hieman toisenlaisen tilannekuvan: punk-piirit ovat tunkkaisia ja hardcore on se juttu.
Kaveriporukka kertoo videolla, minkälainen keskusteluilmapiiri hardcore -yhteisössä on:
Video: Iiris Korteniemi
Teini-ikäisenä punk-piireissä ollut Eemeli Hietanen loikkasi hardcoren pariin raitistuttuaan.
– Oma punk-kokemus oli hyvin päihteiden ja sellaisen nihilismin värittämä. Ympäristö ruokki sitä hyvin paljon siihen aikaan. Kun raitistuin, huomasin, että minua kiinnostavat huomattavasti erilaiset asiat.
Hietaselle hardcoren erityisyys muodostuu myös siitä, että porukka on Suomessa pieni ja tiivis. Hän arvioi, että puhutaan muutamasta sadasta ihmisestä, mutta vierestä huikataan, että kyse on enemmänkin kymmenistä.
Kun kaikki musiikkiin liittyvä tekeminen kiinnittyy pieneen joukkoon ihmisiä, yhteisö on usein tekemisissä myös harrastuksen ulkopuolella.
– Meitä on täällä moneen lähtöön ja monista eri lähtökohdista. Porukan sisällä on ideaalia päihteettömyydestä ja eläinoikeuksista. On aseista kieltäytyjiä, reservin aliupseereja ja asepalveluksessa olevia.
Näin punk rock ja hardcore punk -tyylilajit eroavat:
- Punk rock syntyi 1970-luvulla vastaliikkeenä 60-luvun hippiliikkeelle ja rock’n’rollin kaupallistumiselle.
- Hardcore punk on muodostunut punkin rinnalle omaksi tyylilajikseen.
- Punk-kappaleet ovat lyhyitä ja nopeatempoisia. Hardcoressa tempo on vielä nopeampi ja musiikki aggressiivisempaa.
- Molemmille tyyleille ominaista ovat suorat ilmaisut ja yhteiskunnallisesti kantaaottavat sanoitukset.
Vanhempaa sukupolvea edustava Mikko Laine pitää punkin ja hardcoren eroja vähäisempinä kuin nuoret.
– Vähän ehkä pukeudutaan eri lailla. Pohjimmiltaan samat lähtökohdat. Musiikki on vähän erilaista, Laine listaa.
– Omasta mielestäni hardcoressa otettiin 80-luvulla punkista tavallaan ne rankimmat jutut ja soitettiin pelkästään niitä, tiivistettiin hardcoreksi.
Toisaalta myös Laineen oma, korona-aikana perustettu Healt issues -yhtye on juuri hardcore, eikä punk-bändi.
Nuorten kiinnostuksen nousu musiikkityyliä kohtaan näkyy festivaalien järjestäjä Antti Sirvon mukaan myös Lahdessa. Nuoret osallistuvat tapahtumiin ja perustavat bändejä.
– Se tuo itsellenikin toivoa ja sellaista fiilistä, että tässä maailmassa on vielä jotakin hyvää, jos nuorisokin on vihainen.