Maksa on melkoinen sissi. Se on suurin sisäelimemme ja ainoa sisäelin, joka kykenee uusiutumaan lähes täydellisesti. Maksan uusiutumiskyky on itse asiassa niin hyvä, että sen keski-ikä on joka hetki noin kolme vuotta. Vaikka itse siis olisit 50-vuotias, maksasi on aina taaperoiässä.
Maksan uusiutumiskyky on sekä siunaus että kirous. Siunaus se on siinä, että maksa voi ottaa vastaan monenlaisia kolhuja ja selvitä niistä ”terveen paperein”. Kirous se puolestaan on lääkäreille ja tutkijoille, joiden pitäisi tunnistaa maksasairauden merkit ajoissa. Maksa ei anna merkkejä sairastumisestaan ennen kuin se alkaa olla todella huonossa kunnossa.
”Varhainen diagnosoiminen olisi nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan”, sanoo tutkijalääkäri Panu Luukkonen Helsingin yliopistosta ja HUS:ista.
Vähintään joka neljäs sairastaa
Rasvamaksasta on tullut lyhyessä ajassa kansantauti, jota sairastaa arviolta joka kolmas tai vähintään joka neljäs suomalainen. Euroopassa maksasairaudet ovat työkyvyttömyyden aiheuttajana toisena heti sydänsairauksien jälkeen.
Vaikka rasvamaksa on yleinen, vain pieni osa tapauksista kehittyy henkeä uhkaavaksi maksakirroosiksi tai maksasyöväksi.
”Suuressa etenemisriskissä olevien tunnistaminen on tällä hetkellä se huolenaihe ja haaste”, Luukkonen sanoo.
Lisäksi rasvamaksa lisää sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä.
Rasvasta kirroosiin
Kun maksa alkaa rasvoittua, maksasolujen sisään kerääntyy rasvapisaroita, jotka haittaavat maksasolujen aineenvaihduntaa. Koska maksasolut säätelevät verensokeria, kolesterolia ja monia hormoneita, ongelmat heijastuvat ennen pitkää näille alueille.
Siksi päin prinkkalaa olevat veriarvot voivat kieliä siitä, että maksa on jo rasvoittunut.
Tässä vaiheessa maksa ei aiheuta oireita, ja ongelmiin voidaan vielä puuttua menestyksellisesti. Kun riskitekijät eliminoidaan, rasvamaksa paranee täysin.
Rasvamaksatulehdus eli steatohepatiitti on astetta vakavampi tila, joka kehittyy, jos rasvoittumista ei saada pysäytettyä. Steatohepatiitti voidaan tunnistaa mikroskoopilla, sillä tulehtuneet maksasolut turpoavat jopa kaksinkertaisiksi. Tulehdus vaurioittaa maksakudosta, minkä seurauksena maksan toiminta heikkenee. Tämäkään vaihe ei välttämättä oireile muuten kuin väsymyksenä ja epämääräisenä ylävatsakipuna.
Maksakirroosi on tila, joka seuraa, jos maksatulehdusta ei saada kuriin. Maksasolut alkavat kuolla ja tuhoutunut kudos korvautuu arpikudoksella. Kun arpeutuminen on laajaa, puhutaan kirroosista. Potilaan elinajanodote riippuu siitä, kuinka paljon maksassa on vielä toimivaa kudosta.
Sekä maksatulehdus että maksakirroosi altistavat lopulta maksasyövälle. Maksasyöpä on yksi niitä syöpiä, jonka diagnoosit ovat kasvaneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Moni näistä syövistä on alkanut rasvamaksasta, joka olisi voitu pysäyttää.
Uutta vai vanhaa rasvaa?
Maksatutkijoilta kysytään usein, mikä on pahinta maksan kannalta: rasva, sokeri vai alkoholi? Kysymys on kinkkinen. Luukkosen mukaan rasvamaksan syntymekanismissa todella on eroja sen suhteen, onko sen pääasiallinen aiheuttaja rasva, sokeri vai alkoholi.
”On syy kuitenkin mikä tahansa, kaikissa lopputulos on sama eli maksaan kertyy rasvaa.
Sokerin vaikutus maksan rasvoittumiseen on suoraviivaista. Kun ihminen saa sokerista enemmän energiaa kuin maksa kykenee polttamaan, ylimääräinen energia varastoidaan maksaan triglyserideiksi. Prosessin ainutlaatuisuus on siinä, että näin muodostuva rasva on uutta rasvaa. Hetki sitten tuo rasva oli vielä sokeria.
Ruoasta tuleva rasva sen sijaan toimii toisella tavalla. Kun maksaan kulkeutuu rasvaa, maksa koettaa päästä siitä eroon polttamalla sen energiaksi tai pakkaamalla sen VLDL-kolesterolihiukkasiin, jotka se lähettää energianlähteeksi muihin kudoksiin.
Jos rasvaa edelleen riittää, maksalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pakata rasva triglyserideiksi omiin soluihinsa. Kyse ei ole rasvan uudismuodostuksesta kuten sokerin kohdalla vaan jo olemassa olevan rasvan varastoinnista.
Alkoholilla on vielä kolmas tapa maksan rasvoittamiseksi: estää rasvan polttamista maksassa. Jos maksan rasva on peräisin sokerista tai voista, alkoholi ei salli sen palaa pois, ja rasvaa alkaa kertyä. Lisäksi alkoholin aineenvaihduntatuotteet voivat lisätä rasvan uudismuodostusta, mikä pahentaa tilannetta lisää.
Mistä maksan rasvoittuminen johtuu?
Lääketieteessä on oleellista tietää, mistä maksan rasvoittuminen johtuu, koska se pitkälti määrää hoidon.
Jos pääsyyllinen on alkoholi, hoito on alkoholin käytön lopettaminen. Jos syy on rasvaisessa ruoassa tai sokerissa, hoito on elämäntapamuutokset.
Tosielämässä rasvamaksan aiheuttajat ovat harvoin näin selvärajaisia. Ihmiset syövät samalla aterialla rasvaa ja sokeria ja usein vielä viiniä sen päälle.
Tilannetta sekoittaa lisää se, että yksi maksan rasvoittumisen lähde on oma keho. Jos rasvakudos on kovin suuri, siitä irtoaa jatkuvasti rasvahappoja, ja maksassa ne päätyvät varastointiin. Luukkonen korostaa, että suurempi osa rasvamaksan rasvasta on usein peräisin potilaan omasta rasvakudoksesta kuin ravinnosta. Siksi laihduttaminen on tärkeää.
Viiden prosentin painonpudotus voi korjata alkuvaiheessa olevan rasvamaksan kokonaan, ja kymmenen prosentin painonpudotus voi korjata jopa arpeutunutta kudosta.
Jos kuulostaa siltä, että mistään ei enää saa nauttia, asia ei suinkaan ole näin. Avainsana on kohtuus.
Jos maksaan saapuva rasva-, sokeri- tai alkoholilasti on niin kohtuullinen, että maksa kykenee käsittelemään sen, maksa pysyy terveenä.
Ongelmana on jatkuva maksan kapasiteetin ylittävä kuormitus.
Hedelmäistä rasvaa
Yksi ruoka-aine, jonka rooli maksan rasvoittumisessa on viime vuosina saanut paljon huomiota, on fruktoosi eli hedelmäsokeri.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että fruktoosi rasvoittaa maksaa erityisen voimakkaasti.
Vaikutus selittyy sillä, että fruktoosi käsitellään elimistössä eri tavalla kuin muut sokerit. Kun syömme mitä tahansa hiilihydraattia, se hajoaa elimistössä glukoosiksi. Glukoosi kulkeutuu kaikkialle kudoksiin, jossa solut polttavat sen energiaksi.
Fruktoosi taas kulkeutuu suoraan maksaan, jossa se stimuloi rasvan tuotantoa. Samalla fruktoosi estää rasvan polttamista, mikä lisää maksan rasvoittumista.
Jos tämä kuulostaa pelottavalta, Panu Luukkonen muistuttaa, että kyse on jälleen kerran kohtuudesta. Jos nautitun fruktoosin määrä on niin pieni, että ohutsuoli ehtii käsitellä sen, fruktoosista ei ole haittaa.
Entä hedelmät, joissa on paljon fruktoosia? Pitääkö maksan rasvoittumista pelkäävän välttää niitä?
”En suosittele hedelmien välttämistä kenellekään.”
Kokonaiset hedelmät eivät ole haitallisia, sillä ne sisältävät kuitua, joka hidastaa fruktoosin imeytymistä. Enemmän huolta kohdistuu hedelmämehuihin, etenkin jos niitä kulutetaan paljon. Vielä haitallisempia ovat virvoitusjuomat, jotka on makeutettu glukoosi-fruktoosisiirapilla. Niissä ei ole lainkaan ravinteita, mutta huomattavan paljon fruktoosia.
Suomalaisten fruktoosin saanti jää alle riskirajan, joten meillä fruktoosi ei ole keskeisin tekijä rasvamaksaepidemiassa. Yhdysvalloissa voi olla toisin, sillä siellä monet elintarvikkeet makeutetaan glukoosi-fruktoosisiirapilla.
Kahvi suojaa maksaa
Maksan terveydestä huolestuneita kiinnostanee tietää, että kahvilla saattaa olla erityisen suotuisa vaikutus maksan terveyteen.
Panu Luukkosen mukaan kahvitutkimukset ovat kiintoisia, mutta hän toppuuttelee niiden tulkintaa. Suurin osa tutkimuksista on havainnoivia tutkimuksia, jotka eivät kykene osoittamaan syy-seuraussuhdetta. Näissä tutkimuksissa on usein valtava määrä ihmisiä, joista osa juo paljon kahvia, osa vähemmän ja osa ei ollenkaan. Jos vapaaehtoisia on riittävästi, usein saadaan koottua vielä oma ryhmä ihmisistä, jotka juovat vain kofeiinitonta kahvia.
Tämän jälkeen seurataan, kuinka moni kahvinjuoja sairastuu maksasairauteen verrattuna ei-kahvinjuojiin. Vaikka syy-seuraussuhdetta ei ole voitu osoittaa, tulokset puhuvat kahvinjuonnin puolesta. Ihmisillä, jotka juovat 2–3 kuppia kahvia päivittäin, maksa rasvoittuu hitaammin kuin ei-kahvinjuojilla.
Erityisen kiintoisa on havainto, jonka mukaan kahvi suojaisi maksaa arpeutumiselta eli maksavaurion vakavimmilta oireilta. Tämä on havaittu niin rasvamaksan osalta kuin hepatiittiviruksen aiheuttamassa maksavauriossa. Myös kofeiinittomalla kahvilla näyttää olevan suotuisa vaikutus rasvamaksaan, mutta ei aivan yhtä voimakas kuin kofeiinia sisältävällä.
Tulos on järkeenkäypä, sillä kahvi sisältää antioksidantteja ja satoja erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka voivat antaa maksalle lisäboostia taistella tulehdusta vastaan. Silti myös kahvinjuojilla esiintyy rasvamaksaa.
Karhulla on valtava rasvamaksa
Maksan taipumus kerätä rasvaa on saanut evoluutiobiologit spekuloimaan, onko rasvoittumisesta ollut hyötyä ihmisille. Ihminen kun ei ole ainoa laji, jonka maksa rasvoittuu voimakkaasti.
Kun karhu käy talviunille, sen maksassa on niin paljon rasvaa, että ihmiselle se koituisi kuolemaksi. Mutta kun karhu herää talviunilta, rasva on palanut pois ja karhu on huippukunnossa.
On olemassa jopa evolutiivinen teoria, jonka mukaan fruktoosi signaloi eläimille, että kovat ajat ovat tulossa ja että fruktoosin avulla ne keräävät rasvavarannon, joka auttaa ne hankalien aikojen ylitse.
Teoria perustuu siihen, että fruktoosi on luonnossa harvinaista paitsi tiettyyn aikaan vuodesta.
Pohjoisessa karhu lihottaa itsensä marjojen fruktoosilla juuri ennen talviunta. Sademetsissä hedelmät taas kypsyvät usein juuri ennen kuivaa kautta, ja tarjoavat eläimille fruktoosia rasvan keräämiseksi. Ihmisillä on jopa geenimutaatio, jollaista ei ole muilla kädellisillä. Se tehostaa fruktoosin muuntumista rasvaksi.
Tämä saattoi olla siunauksellista aikana, jolloin ravinto on ollut niukkaa, mutta loputtomien karkkihyllyjen aikana se on kääntynyt ihmistä vastaan.
Ketogeeninen ruoka: 3 huolenaihetta
Koska laihtuminen on rasvamaksan hoidossa olennaista, ketogeenisestä ruokavaliosta on tullut kuuma puheenaihe. Ketogeenisessä ruokavaliossa hiilihydraatit vähennetään minimiin, ja noin 70 prosenttia energiasta otetaan rasvasta. Maksan terveyden kannalta tässä on ristiriita: rasvamaksassa ongelma on se, että maksassa on liikaa rasvaa, ja ketogeenisessä ruokavaliossa sitä tulee lisää. Silti monet vannovat sen nimeen.
Maailmalla on julkaistu useita pieniä pilottitutkimuksia, joissa ketogeenisellä ruokavaliolla on saatu lupaavia tuloksia. Tutkijatohtori Panu Luukkonen on itsekin ollut mukana tutkimuksissa, jossa ketoruokavalio osoittautui tehokkaaksi.
Eräässä tutkimuksessa ketoruokavalio vähensi maksan rasvaa kuudessa päivässä noin 30 prosenttia, ja se oli puolet tehokkaampi rasvan vähentämisessä kuin vähärasvainen verrokkiruokavalio, vaikka paino putosi molemmissa ryhmissä yhtä paljon.
Kahden viikon kuluttua tilanne eri ruokavalioiden suhteen kuitenkin tasoittui eli molemmat ruokavaliot vähensivät rasvaa yhtä tehokkaasti.
Hyvistä tuloksista huolimatta Panu Luukkonen suhtautuu ketoiluun varauksella. Hänellä on kolme huolenaihetta, jotka liittyvät siihen, kenelle ketogeeninen ruokavalio sopii.
Huoli 1: Lisärasva
Jos potilaan maksa on jo rasvoittunut pitkälle, miten järkevää on kuormittaa maksaa lisärasvalla? Hiirikokeissa on havaittu, että maksan tilanne saattaa peräti huonontua. ”Pitäisi tietää enemmän siitä, millaiset potilaat ruokavaliosta hyötyvät”, Luukkonen sanoo.
Huoli 2: Maksavaurion riski
Maksasolujen mitokondrioissa on havaittu muutoksia ketogeenisen ruokavalion aikana. Vastaavat muutokset on toisissa tutkimuksissa yhdistetty etenevään maksavaurioon.
Huoli 3: Äärimmäisyys
Ketogeeninen ruokavalio on melko äärimmäinen, ja ihmiset harvoin kykenevät pitämään sitä yllä pitkään. Tämä voi johtaa painon jojoiluun, mikä on terveydelle haitallista.
”Ehkä voi kuitenkin sanoa, että mikä tahansa keino, jolla vatsarasvaa saadaan pienemmäksi, on hyväksi rasvamaksan hoidossa. Rasvoittuneen maksan tilanne helpottaa aina, kun paino putoaa.”