Sain puhelun pankkini ”turvallisuusosastolta”.

”Olemme havainneet, että tililtäsi on yritetty siirtää X euroa Hollantiin kahdella tilisiirrolla.”

Huijarin mainitsema summa oli lähes sama kuin käyttötilini saldo, mikä teki puhelusta erityisen uskottavan.

Seuraavaksi mies pyysi pankkitunnuksiani ja korttini PIN-koodia, jotta siirrot voitaisiin muka estää mahdollisimman nopeasti.

Kun vastasin, etten anna mitään tietoja puhelimessa, huijari löi luurin korvaan.

Soitin heti pankkiin ja kerroin tapauksesta. Pankin virkailija neuvoi minua siirtämään osan käyttötilillä olevista rahoistani toiselle tilille.

Virkailija korosti myös, että pankki ei koskaan kysy puhelimessa pankkitunnuksia, tunnuslukuja tai kortin PIN-koodia.

Vaikka virkailijan sanat rauhoittivat mieltäni, jäin miettimään, kuinka moni asiakas pystyy enää erottamaan aidon pankin ja hyvin valmistellun huijauksen. Juuri siinä huijareiden suurin ase tuntuu olevan: he eivät enää kuulosta huijareilta.

Siirsin suurimman osan rahoistani muille tileille.

Huomasin jopa miettiväni kassakaapin hankkimista kotiin. Ajatus tuntui oudolta aikana, jolloin olemme tottuneet siihen, että suurin osa rahaliikenteestämme tapahtuu pankkien järjestelmissä.